Terve.fi

Yleistietoa paksusuolen syövästä


Paksusuolisyöpä voi levitä etäpesäkkeiden avulla imu- tai veriteitse. Paksusuolisyöpä voi myös levitä ympäröiviin kudoksiin.

Joillakin ihmisillä esiintyy paksu- ja peräsuolen limakalvoilla hyvänlaatuisia kohoumia, adenoomapolyyppejä. Vuosien kuluessa yksi tai useampi niistä voi muuttua syöpäkasvaimeksi, jota kutsutaan adenokarsinoomaksi. Syöpä on vain harvoin tyypiltään neuroendokriininen kasvain (aiemmin kutsuttu karsinoideiksi), lymfooma tai sarkooma. Polyypin muuttuminen pahanlaatuiseksi on monimutkainen tapahtumasarja, johon vaikuttavat ympäristö- ja perintötekijät. Ilmeisesti enemmistö niistä ei koskaan muutu syöpäkasvaimiksi.

Suurin osa paksusuolen syövistä sijaitsee suolen vasemmalla puolella tai peräsuolessa. Syöpä voi levitä joko paikallisesti ympäröiviin kudoksiin tai lähettää etäpesäkkeitä kauemmas veri- ja imuteitse. Etäpesäkkeitä eli metastaaseja voi olla esim. maksassa, keuhkoissa, munasarjoissa, aivoissa tai luustossa.

Adenoomapolyyppien lisäksi syövän riskitekijöitä ovat yli 50 vuoden ikä; tulehduksellinen suolistosairaus; aiempi paksu- ja peräsuoli-, munasarja-, kohtu- tai rintasyöpä; paksu- ja peräsuolisyöpä lähisukulaisella ja eräät perinnölliset tilat (periytyvä koolonkarsinooma, familiaalinen adenomatoottinen polypoosi). Sairaudelle voivat altistaa myös lihavuus, vähän kuitua tai kalsiumia ja paljon rasvaa sisältävä ruokavalio, tupakointi sekä liikunnan vähyys.

Paksusuolen syövän seuranta

Potilaita seurataan hoidon jälkeen terveyskeskuksissa ensimmäisen kahden vuoden ajan 3 kuukauden välein ja loput kolme vuotta 6 kuukauden välein, yhteensä 5 v:n ajan. Osa seurantakäynneistä järjestetään yleensä keskussairaalassa, esimerkiksi vuosittain.

Kliinisen tutkimuksen ja haastattelun lisäksi määritetään yleensä CEA-merkkiaineen pitoisuus (karsinoembryonaalinen antigeeni) verinäytteestä. Pitoisuus nousee yli 60 %:ssa tapauksista kasvaimen uusiutuessa. Säännöllisin väliajoin suoritetaan myös kaikukuvaus ja suolen tähystys keskussairaalassa.

Paksusuolen syövän periytyvyys

Perintötekijät voivat vaikuttaa myös paksusuolen syövän syntyyn. Aiemmin on ajateltu, että perinnöllinen alttius liittyy lähinnä tiettyihin vallitsevasti periytyviin tiloihin, kuten familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (FAP) ja periytyvä ei-polypoottinen paksusuolisyöpä (HNPCC), jotka yhteensä kattavat alle 5% kolorektaalisyöpätapauksista. Uusia tutkimuksia muista perimän alttiustekijöistä on tehty, ja näissä on tullut ilmi myös muita, varsin monimutkaisia, altistavien perintötekijöiden sarjoja.

Paksusuolen syövän yleisyys

Paksusuolen syövän esiintyminen vaihtelee maittain. Se on yleisintä Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja harvinaisempaa Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Suomessa se on nykyään kolmanneksi yleisin syöpä rintasyövän ja eturauhassyövän jälkeen. Kolorektaalisyöpä on jatkuvasti yleistynyt. Esiintymistä lisäävät korkea elintaso, kaupungistuminen ja eliniän kohoaminen.

90 % potilaista on yli 50-vuotiaita. Miehillä ilmaantuvuus on hieman suurempi kuin naisilla ja yhteensä n. 3000 uutta paksu- tai peräsuolisyöpätapausta todetaan vuosittain.

Paksusuolen syövän ennuste

Syövän levinneisyys leikkausajankohta vaikuttaa ennusteeseen. Mitä vähemmän se on kasvanut ympäristöönsä, sitä todennäköisemmin potilas paranee kokonaan. Kaikista paksusuoli- ja ohutsuosuolisyöpäpotilaista noin 65 % on elossa viiden vuoden kuluttua hoidosta. Ennusteeseen voivat vaikuttaa myös kasvaimen erilaistumisaste, potilaan ikä, yleisvointi ja syövän komplikaatiot.

Lähteet:

Paksusuoli, peräsuoli, anus, Gastroenterologia Ja Hepatologia, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Klintrup K. Paksu- ja peräsuolisyöpä, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

ICD-10:

C18 Koolonin syöpä

C19 Peräsuolen ja sigmasuolen raja-alueen syöpä

C20 Peräsuolen syöpä

Kela-koodi:

130

Julkaistu: 3.10.2018