Miten ehkäistä paksusuolen syöpää?

Vastauksia etsivä päätyy tuttuihin suosituksiin.

Mitään takeita ei tietenkään ole, mutta paksusuolen syövän riskiä voi pienentää monellakin eri tavalla. Punaista lihaa ei kannata syödä kovin runsaasti eikä lihominen ole hyväksi. Liikunta kannattaa, mutta tupakointi on haitallista.

Viisissäkymmenissä alkavan säännöllisen paksusuolen tähystyksen eli kolonoskopian suosio on kasvanut. Se parantaakin mahdollisuuksia välttää paksusuolen syöpä ja parantaa siihen jo sairastuneiden ennustetta. Seulonta toimii, koska paksusuolen syöpä on yleensä adenomatoottisesta polyypista alkunsa saava, hitaasti kehittyvä tauti. Nämä polyypit ovat pieniä, paksusuolen sisäpinnasta esiin työntyviä kasvaimia, joiden joukossa voi olla syövän esiasteita. Seulonnat on suunniteltu löytämään tällaiset polyypit, jotta lääkärit voisivat poistaa ne kokonaan ennen niiden muuttumista pahanlaatuisiksi.

Useimmilla meistä on taipumus lykätä seulontatestejä, ehkäpä eniten juuri suolistosyövän seulontaa. Ulosteen vähäiset verimäärät paljastavaa testiä varten tarvitaan ulostenäytteitä. Sigma- ja paksusuolen tähystys puolestaan vaatii koko paksusuolen tyhjentämisen. Pelkkä toimenpiteen valmistelu, joka käsittää runsaan ulostuslääkkeen käytön ja pitkänkin oleskelun käymälässä, saattaa toisinaan olla melkoinen koetus. Monet kertovatkin tähystyksen valmistelun olevan epämiellyttävämpää kuin itse toimenpide.

Niin sanottu virtuaalinen paksusuolen tähystys saattaa olla vaihtoehtona houkuttelevampi. Tässä tutkimuksessa lääkäri tarkastelee paksusuolta kehon ulkopuolelta CT-skannerilla (tietokonekerroskuvaus), eikä tähystintä tarvitse lainkaan viedä kehon sisään. Tutkimus on siten vähemmän kajoava eikä niin ollen voi aiheuttaa vahingossa paksusuolen puhkeamista, mikä tapahtuu noin joka tuhannennessa tähystyksessä tavanomaista laitetta käytettäessä. Virtuaalinenkin paksusuolen tähystys vaatii toki paksusuolen tyhjennyksen ja pysyy virtuaalisena vain, mikäli polyyppeja ei löydy. Jos niitä löytyy, on tehtävä tavanomainen paksusuolen tähystys niiden poistamiseksi. Virtuaalista paksusuolen tähystystä pidetään kaiken lisäksi yhä kokeellisena menetelmänä.

Muista neuvoista punaisen lihan kulutuksen vähentäminen ei liene kovin vaikeaa. Painonhallinnan ja liikunnan osalta sanojen ja tekojen välinen kuilu voikin sitten jo olla leveä.

Tarvitsemme nykyistä helpompia ja luotettavampia keinoja ehkäistä paksusuolen syöpää, joka on Yhdysvalloissa kolmanneksi yleisin (noin 154 000 uutta tapausta vuodessa) ja toiseksi tappavin syöpä (52 000 kuolemantapausta vuodessa).

Päivittäinen pieniannoksinen aspiriini (81 – 325 mg) on yksi vaihtoehto. Monet käyttävätkin aspiriinia ehkäistäkseen sydäninfarktin tai aivoverenkiertohäiriön uusiutumista tai välttyäkseen ensimmäiseltä kohtaukselta, mikäli kuuluvat riskiryhmiin (joihin kuuluu mm. paljon yli 40-vuotiaita miehiä ja postmenopausaalisia naisia). Aspiriini näyttää ehkäisevän myös syöpää. Laboratorio-olosuhteissa ja eläinkokeissa sillä on voitu ehkäistä syöpään liittyvää nopeaa solunjakautumista. Epidemiologisissa tutkimuksissakin on havaittu, että aspiriinia käyttävien riski sairastua paksusuolen syöpään on noin puolta pienempi kuin muiden, mutta toisaalta suojavaikutus näyttää ílmenevän vasta yli kymmenen vuoden säännöllisen käytön jälkeen.

Testattaessa aspiriinia satunnaistetuissa kokeissa tulokset ovat olleet vaihtelevia ja hämmentäviä. Yhteen kokeeseen osallistui henkilöitä, joilla oli aikaisemmin todettu polyyppi. Tällöin havaittiin, että 325 milligramman päivittäinen aspiriiniannos pienensi polyypin uusiutumisriskiä. Toisessa kokeessa, jossa vertailtiin erilaisia aspiriiniannoksia (81 ja 325 mg), pienempi annos ehkäisi lievästi polyyppien uusiutumista, mutta isompi annos ei ehkäissyt.

Vuonna 2007 yhdysvaltalainen asiantuntijapaneeli U.S. Preventive Services Task Force suositteli välttämään aspiriinin tai muiden NSAID-lääkkeiden käyttöä paksusuolen syövän ehkäisyyn, mikäli sairastumisriski katsotaan normaaliksi. Näihin lääkkeisiin liittyvät, hyvin tunnetut riskit, kuten suolistoverenvuoto, munuaisongelmat ja aivoverenvuotoihin liittyvät aivoverenkiertohäiriöt, ovat suuremmat kuin lääkkeistä saatavat hyödyt. Asiantuntijapaneelin suositus ei kohdistunut suuren riskin henkilöihin, kuten niihin, joilta on seulonnassa löydetty polyyppeja.

Aspiriinin käyttöä voidaan tällöin harkita, mutta sitä ei rutiininomaisesti suositella. Yleisesti ajatellaan, että suuren riskin yksilöitä kannattaisi joka tapauksessa seuloa muita useammin ja että näissä ylimääräisissä tutkimuksissa polyypit löydetään varhaisemmassa, vähemmän vaarallisessa vaiheessa.

Asiassa kannattaa kuitenkin aina käyttää harkintaa. Jos potilaalla on suuri paksusuolen syövän riski, mutta vähäinen riski saada komplikaatioita aspiriinista ja hän hyötyisi aspiriinista muistakin syistä (sydän- ja verisuonitaudit), kannattaisi ainakin harkita aspiriinin käyttöä paksusuolen syövän ehkäisyyn.

Foolihappo on toinen suolistosyövän ehkäisyyn käytetty tablettimuotoinen valmiste. Se on lehtevissä vihanneksissa ja muissakin ruoka-aineissa esiintyvän folaatin synteettinen muoto. Yhtenä B-vitamiineista foolihappo on monessakin mielessä elimistölle tärkeä. Se on ratkaisevan tärkeä punasolujen kehittymisen kannalta ja ehkäisee siten anemiaa. Yhdysvalloissa ja monissa muissakin maissa jauhoja ja muita viljatuotteita täydennetään foolihapolla, koska näin voidaan ehkäistä selkärankahalkiota ja muita selkäytimeen vaikuttavia synnynnäisiä epämuodostumia. Yhdessä muiden B-vitamiinien kanssa foolihappoa on tutkittu keinona vähentää sydän- ja aivoinfarktin riskiä, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Foolihappoa on tutkittu myös masennuksen hoitona.

Kaikkien jo mainittujen hyvien ominaisuuksiensa lisäksi foolihappo näyttää melko lupaavalta syövän torjunnassa. Se on välttämätöntä DNA:n, eli molekyylin josta geenit koostuvat, muodostumisen kannalta. Niinpä foolihapon puute saattaa aiheuttaa DNA:han poikkeamia, ja edelleen syöpää aiheuttavia mutaatioita. Eläinkokeista saatu näyttö viittaa foolihapon syövältä suojaaviin ominaisuuksiin ja epidemiologit ovatkin havainneet yhteyden matalan foolihapon saannin ja paksusuolen syövän välillä, erityisesti runsaasti alkoholia kuluttavilla henkilöillä (sama pätee myös rintasyöpään).

Kaikkien näiden foolihaposta saatujen hyvien uutisten keskellä tutkijat, jotka tekivät koetta, jossa verrattiin erisuuruisia aspiriiniannoksia, päättivät lisätä tutkimukseensa vielä foolihapon. Heidän raporttinsa, joka julkaistiin kesäkuussa 2007 JAMA-lehdessä, ei kuitenkaan ollut lainkaan myönteinen. Tutkimukseen osallistuneilla vapaaehtoisilla, jotka saivat 1 000 mikrogrammaa foolihappoa päivässä, ilmeni toistuvia polyyppeja useammin kuin niillä, jotka saivat lumevalmistetta. Foolihapporyhmässä ilmeni sitä paitsi muita yleisemmin isoja polyyppejä. Yleisesti ottaen isot polyypit muuttuvat todennäköisemmin syöviksi kuin pienemmät.

Tutkijat raportoivat myös foolihapporyhmässä ilmenneen enemmän muitakin syöpiä, erityisesti eturauhasen syöpää (24 tapausta foolihapporyhmässä ja yhdeksän lumeryhmässä).

Pian näiden tulosten julkaisemisen jälkeen Tuftsin yliopiston tutkijat raportoivat eräässä syövän epidemiologiaan erikoistuneessa lehdessä, että paksusuolen syövän ilmaantuvuus Yhdysvalloissa ja Kanadassa alkoi kohota sen jälkeen, kun näissä maissa aloitettiin 1990-luvun lopulla viljatuotteiden täydentäminen foolihapolla. Nousu on saattanut selittyä suolistosyövän seulontatutkimusten yleistymisellä, mutta Tuftsin yliopiston tutkijat esittivät tämän voineen johtua myös viljatuotteiden foolihappotäydennyksen aiheuttamasta foolihapon saannin kasvusta.

Mistä sitten on kysymys? Lisätäänkö foolihappokin yhä pitenevään listaan vitamiineja ja kivennäisaineita (A- ja E-vitamiini sekä ehkä myös seleeni), jotka muuttuvat terveyttä edistävästä haitalliseksi, kun niitä käytetään suurina lisäravinneannoksina. Kukaan ei tiedä tätä varmasti. Itse asiassa Tuftsin yliopiston tutkijoiden löydös antaa heidän omasta mielestään ajattelemisen aihetta eikä varmastikaan ole lopullinen totuus. Tästä huolimatta he spekuloivat, että ruokavaliomme ylimääräinen foolihappo saattaisi tukkia suoliston vitamiinia metaboloivat järjestelmät. Toiset tutkijat ovat arvelleet, että tietty määrä foolihappoa saattaisi ehkäistä paksusuolen syövän kehittymistä, mutta isot määrät saattaisivat ”ruokkia” suolistoon jo kehittyneitä mikroskooppisen pieniä syöpäkasvaimia.

Kuten muidenkin tavallisten syöpien, myös paksusuolen syövän osalta jotkin muodot aiheutuvat periytyvistä geneettisistä mutaatioista, jotka siirtyvät sukupolvesta toiseen. Tämä on kuitenkin suhteellisen harvinainen tapahtuma. Alle 5 % tapauksista aiheutuu kahdesta tärkeimmästä, toistaiseksi tunnistetusta perinnöllisestä sairaudesta: familiaalisesta adenomatoottisesta polypoosista ja periytyvästä ei-polypoottisesta paksusuolen syövästä. Lisäksi noin neljännes potilaista on muuten perinnöllisesti alttiita. Tällöin sairaus esiintyy suvuittain, joten siinä näyttäisi olevan mukana jonkinlainen perinnöllinen komponentti, mutta sairauden käyttäytyminen (kuka sairastuu ja kuka ei) viittaa siihen, että mukana on muitakin etiologisia tekijöitä.

Noin 70 % paksusuolen syövistä ei selity sukutaustalla eikä ilmeisen periytyvällä tekijällä. Lääkärit pitävät toisinaan näitä tapauksia sporadisina, vaikka ne ovatkin tavallisimpia. Useimmissa tapauksissa paksusuolen syöpä liittyykin enemmän siihen, mitä syömme, kuinka liikumme, kuinka paljon painamme ja moniin muihin tekijöihin.

Tutkimustulokset eivät ole olleet täysin samansuuntaisia, mutta monet niistä viittaavat siihen, että syöpäriski on kohonnut henkilöillä, jotka kuluttavat runsaasti punaista lihaa (naudan-, lampaan- ja sianlihaa) ja lihajalosteita (pekoni, kinkku, makkarat jne.). Lihajalosteet saattavat kohottaa riskiä punaista lihaa enemmän. On yhä epäselvää, miksi punainen liha altistaa paksu- ja peräsuolen syövälle. Jotkut tutkimukset ovat viitanneet siihen, että punaisen lihan sisältämä hemirauta voisi edistää solunjakautumista ja syövän kasvua. Toisaalta kananliha ei näytä kohottavan suolistosyövän riskiä. Itse asiassa yhden tutkimuksen mukaan se voisi jopa pienentää sitä.

Liikunta työssä tai vapaa-aikana näyttää suojaavan paksusuolen syövältä (mutta ei peräsuolen syövältä). Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että tavanomaista reippaampi liikunta suojaisi vieläkin paremmin. Tanskalaistutkijat raportoivat kuitenkin vuonna 2006, että liikunnan intensiteetti ei ollut yhtä tärkeää kuin liikunnan määrä.

Harvardin yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa tunnistettiin yhteys lihavuuden ja paksusuolen syövän välillä. Tämän jälkeen on saatu tarkentavia tutkimustuloksia. Kaiken ikäiset lihavat miehet ovat vaarassa, mutta naisilla premenopausaalinen lihavuus näyttäisi olevan vaarallisempaa kuin postmenopausaalinen. Ylipaino (painoindeksi 25–30 kg/m²) kohottaa riskiä, mutta puolta vähemmän kuin varsinainen lihavuus (painoindeksi yli 30 kg/m²). Vatsaontelon sisään ja sisäelinten ympärille kertynyt ns. viskeraalinen rasva saattaa olla vaarallisempaa kuin reisiä ja pakaroita tukevoittava ihonalainen rasva.

Suuri maitotuotteiden ja kalsiumin kulutus on epidemiologisissa tutkimuksissa yhdistetty pienentyneeseen paksusuolen syövän riskiin. Yhdessä merkittävässä kokeessa osoitettiin, että henkilöillä, joiden suolistosta on jo poistettu polyyppeja, 3 000 milligramman päiväannos kalsiumkarbonaattia (1 200 mg kalsiumia) pienensi polyyppien uusiutumisriskiä 20 %. Kun päivittäistä lisäravinteina saatavaa 1 000 milligramman kalsium- ja 10 mikrogramman D-vitamiiniannosta testattiin käänteentekevässä Women’s Health Initiative -tutkimuksessa, niillä ei havaittu mitään vaikutusta paksusuolen syövän riskiin. Jotkut tutkimukset ovat viitanneet siihen, että kalsiumilla olisi suojavaikutusta, mutta yli tuhannen milligramman saanti ei juuri näytä vaikutusta lisäävän. Toiset tutkimustulokset ovat viitanneet siihen, että kalsiumiin olisi kiinnitetty liikaa huomiota ja riskin pieneneminen selittyisikin D-vitamiinilla. American Cancer Society suosittelee erityisesti miehiä välttämään liiallista kalsiumin saantia (yli 1 500 mg päivässä), koska suuri saanti saattaa kohottaa eturauhassyövän riskiä. Yhteenvetona voidaan todeta: Henkilöiden, joilla on todettu polyyppeja, kannattaisi keskustella lääkärin kanssa kalsiumlisän käytöstä. Suuren kalsiumin saannin on osoitettu vähentävän polyyppien uusiutumista. Muut voivat saada tarvitsemansa kalsiumin noudattamalla tasapainoista ruokavaliota, johon kuuluu rasvattomia ja vähärasvaisia maitotuotteita sekä hedelmiä ja vihanneksia.

Runsaan ravintokuidun saannin uskottiin aikanaan olevan paras keino ehkäistä suolistosyöpää, mutta enää näin ei ajatella. Kliinisissä kokeissa ravintokuitu ei ole vähentänyt polyyppien uusiutumista. Lisäksi epidemiologinen näyttö siitä, että ravintokuitu voisi ehkäistä polyyppien kehittymistä, on ollut ristiriitaista. (Runsaasti ravintokuitua sisältävä ruokavalio toki suojaa sydäntaudeilta ja diabetekselta, joten ravintokuitua ei missään tapauksessa pidä laiminlyödä). Kokojyvävilja on erinomainen ravintokuidun lähde, mutta hyviä lähteitä on toki muitakin. Yhdysvaltain kansallisen terveysviraston NIH-AARP -tutkimuksen vuonna 2007 julkaistut tulokset osoittivat, että kokojyväviljan, mutta ei erityisesti ravintokuidun kulutus, oli yhteydessä pienentyneeseen paksusuolen syövän riskiin.

Jos paksusuolen syöpä olisi ainoa naisten terveyteen liittyvä huolenaihe, monien naisten kannattaisi harkita hormonikorvaushoitoa sen ehkäisemiseksi. Women’s Health Initiative -tutkimuksessa estrogeenia ja progestiinia käyttäneiden postmenopausaalisten naisten paksusuolen syövän riski pieneni 44 %. Hormonikorvaushoitoon liittyy kuitenkin muita riskejä (kuten rintasyöpä ja sydäntaudit riippuen käytön ajoittumisesta menopaussiin nähden), joten sitä ei suositella paksusuolen syövän ehkäisyyn.

Paksusuolen syövän aiheuttamien kuolemien lukumäärä on vähentynyt Yhdysvalloissa vuosi vuodelta. Hoidot ovat kehittyneet, joten sairastuneet elävät pitempään. Seulontakin on ollut tässä tärkeässä roolissa, kun syövät voidaan todeta varhaisvaiheessaan. American Cancer Society suositteleekin normaalin riskin omaavia henkilöitä aloittamaan seulontatarkastukset 50 vuoden iässä. Suoliston tähystyksen suosio on kasvanut, mikä johtuu ainakin osaksi siitä, että siinä tutkitaan koko paksusuoli. Se, miten usein tarkastus on tehtävä, riippuu tietenkin siitä, löydetäänkö mitään epäilyttävää. Matalan riskin omaavia henkilöitä (ei lainkaan tai vain merkityksettömiä polyyppeja) ei tarvitse tarkastaa uudelleen kymmeneen vuoteen. Korkean riskin omaavien henkilöiden kannattaa käydä tarkastuksissa kolmen vuoden välein tai jopa useamminkin riippuen sukutaustasta ja muista tekijöistä.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.