Raskauden ajan ongelmat

Alkuraskaudessa pahoinvointi on yleistä; lähes jokainen raskaana oleva kärsii siitä jollain lailla. Tyypillisesti oireilu alkaa helpottaa 12.–14. raskausviikon jälkeen. Sen syyksi on arveltu istukkahormonin (hCG) eritys. Hoidoksi riittää yleensä pienien aterioiden syönti useita kertoja päivässä ja runsas juominen.

Vaikea-asteista pahoinvointia esiintyy noin 0,5–1 % odottavista äideistä ja se hoidetaan tarvittaessa sairaalassa suonensisäisellä nesteytyksellä. Näissä tapauksissa pahoinvointi lääke voi joskus olla tarpeellinen. Oksentelun vaikeutta voi painon muutoksen lisäksi arvioida tutkimalla virtsasta ketoaineet. Pahoinvointi ei häiritse sikiön kehitystä eikä raskauden normaalia etenemistä.

Verinen vuoto alkuraskaudessa voi olla viatonta tai merkki keskenmenosta. Jos vuoto on runsasta, hyytymäistä ja siihen liittyy kovia alamahakipuja, on aihetta hakeutua päivystyksellisesti lääkäriin arvioitavaksi. Alkuraskauden keskenmenot ovat yleisiä eikä niiden estämiseksi ole hoitoa.

Verivuodon yhteydessä on syytä poissulkea emätin- ja virtsatietulehdukset. Raskauden jälkipuoliskon verivuoto vaatii aina selvittelyä. Yleensä tuolloinkin verivuodon syy on viaton, mutta se voi olla myös merkki vakavammasta syystä. Huomioitavaa on, että kohdunsuun kypsymiseen ja synnytyksen käynnistymiseen liittyy limasverinen vuoto.

Verenpaine laskee tyypillisesti keskiraskaudessa ja nousee loppuraskaudessa lähtöpaineiden tasolle tai hieman korkeammaksi. Selvästi kohonnut verenpaine on riski pre-eklampsian eli raskausmyrkytyksen puhkeamiselle. Tuolloin verenpaine nousee selvästi, virtsaan ilmaantuu valkuaista ja oireina voi esiintyä päänsärkyä ja näköhäiriöitä.

Lievästi kohonnutta verenpainetta tulee seurata säännöllisesti kotona tai neuvolassa. Kohonneen verenpaineen ensisijainen hoito on lepo (tarvittaessa sairausloma) ja ruokavalion suolarajoitus. Joskus verenpaineen raskaudenaikainen lääkehoito voi olla tarpeen, erityisesti, jos virtsassa on proteiinia tai odottava äiti sairastaa diabetesta.

Istukka tuottaa raskausaikana runsaasti naissukuhormoneja, jotka joillakin naisilla voivat kuormittaa maksaa ja nostaa maksa-arvoja. Tyypillinen oire on terveen ihon kutina. Hoidon perustan muodostavat sappihappoja verenkierrosta vähentävän lääkkeen käyttö sekä maksa-arvojen seuranta. Jos sappihapot hoidosta huolimatta ovat selvästi koholla, pyritään synnytys ajoittamaan raskausviikoille 38–40.

Paino nousee raskausaikana keskimäärin 8–15 kg. Nopea tai poikkeavan runsas painonnousu viittaa raskaudenaikaiseen sokeriaineenvaihdunnan häiriöön ja on riski verenpaineen nousulle ja pre-eklampsian kehittymiselle. Runsaan painonnousun takia tehdään sokerirasituskoe mahdollisen raskaudiabeteksen toteamiseksi.

Liian vähäinen painonnousu voi viitata taas istukan huonoon toimintaan ja sikiön pienipainoisuuteen, jos odottava äiti on normaalipainoinen. Jos odottavalla äidillä on ylipainoa, on syytä pyrkiä siihen, ettei paino nousisi raskauden aikana kuin muutamia kiloja.

Kohtu alkaa supistella (harjoitussupistuksia) kivuttomasti ja epäsäännöllisesti raskauden puolivälissä. Säännölliset ja kivuliaat supistukset ennen raskausviikkoa 37 voivat ennakoida ennenaikaista synnytystä. Emätintulehdukset tai virtsatietulehdus ovat yleisimmät syyt ennenaikaisiin supistuksiin ja tulehdusten poissulkeminen kuuluukin rutiinitutkimukseen. Aina syytä ennenaikaisille supistuksille ja kohdunsuun enneaikaiselle kypsymiselle ei löydy. Lepo on tärkein hoito.

Nämä ovat tyypillisiä loppuraskauden ongelmia. Iso kohtu painaa mahalaukkua, suolistoa ja lantion alueen verisuonia aiheuttaen oireilut. Närästyksen hoitoon raskauden aikana sopivat mahahappoa neutraloivat antasidit ja algiinihappovalmisteet.

Ummetusta voi välttää huolehtimalla ravinnon riittävästä kuitupitoisuudesta, liikkumalla riittävästi ja juomalla runsaasti nesteitä. Pellavansiemeniä sellaisenaan, rouheena tai liotettuna ei suositella raskauden eikä imetyksen aikana ummetuksen hoitoon. Täysjyvävilja eri muodoissaan, monipuolinen kypsennettyjen ja tuoreiden kasvisten ja hedelmien käyttö, säännölliset ruokailuajat ja liikkuminen parantavat tehokkaasti suoliston toimintaa. Ummetuksen hyvä hoito vähentää peräpukamien syntymistä.

Suonikohjualttius lienee pitkälti perinnöllinen ja niiden muodostumista voi ehkäistä lähinnä onnistuneella painonhallinnalla. Oireita, kuten kiristävää tunnetta ja jalkojen turvotusta, helpottaa liikkuminen, pitkäaikaisen paikallaan seisomisen välttäminen ja puristavat hoitosukat.

Jo ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana alkaa keltarauhasen erittämän relaksiinihormonin vaikutuksesta lantiorenkaan luu-rustoliitosten löystyminen. Tämä on normaali reaktio, joka liittyy odottavan äidin elimistön valmistautumisesta synnytykseen. Varsinkin loppuraskaudesta tämä voi aiheuttaa kipua häpyliitoksen, alaselän ja lonkkien alueelle. Joskus kipu voi olla raskauden loppuvaiheessa niin voimakasta, ettei pystyasento ja kävely onnistu. Kipu on yleensä voimakkainta liikkeelle lähtiessä ja helpottaa liikkeen jatkuessa. Liikkuminen ei kuitenkaan ole vaarallista, vaan sitä saa tehdä kivun sallimissa rajoissa.

Lähteet:

Saarelma O. Suonikohjut, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Tiitinen A. Raskaudenaikainen verenpaineen nousu, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Tiitinen A. Raskaushepatoosi, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Nuutila M. Raskauden ensimmäisen ja toisen kolmanneksen verenvuodot, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Sariola A. ym. Raskaudenajan tuntemukset, Naistentaudit ja synnytykset, Kustannus Oy Duodecim 2011.

Ekblad U. Uhkaava ennenaikainen synnytys, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.