Virtsankarkailua eli inkontinenssia saattavat aiheuttaa tilapäisesti erilaiset virtsan eritystä lisäävät tai virtsarakkoa ärsyttävät tekijät lähes kenellä tahansa. Jatkuvasti toistuvaa virtsankarkailua ja muita lantionpohjan vaivoja esiintyy yleisinä oireina naisilla, kun lantionpohjan lihakset ja tukikudokset heikkenevät. Ongelmat yleistyvät ja vaikeutuvat iän myötä.
Ponnistusinkontinenssissa virtsaa pääsee karkaamaan erilaisissa ponnistuksissa kuten yskiessä, aivastaessa, taakkaa nostaessa tai liikuntasuorituksissa. Usein kerrallaan karkaa vain pieni määrä virtsaa.
Ponnistusinkontinenssin syitä ovat virtsaputken sulkijamekanismin vajavainen toiminta tai virtsaputkea ympäröivien lihasten ja muiden tukirakenteiden poikkeavuudet, heikkous tai toimintahäiriöt.
Ponnistusinkontinenssille altistavat mm. raskaudet ja synnytykset, ikääntyminen ja vaihdevuodet, lihavuus, diabetes, runsas tupakointi, krooninen yskä, ummetus ja liian vähäinen lantionpohjan lihaksiston kuntoa säilyttävä liikunta.
Myös miehillä esiintyy ponnistuksiin liittyvää virtsankarkailua. Sen yleisiä syitä ovat vanhenemiseen liittyvät muutokset ja eturauhaseen kohdistuvat toimenpiteet.
Pakkoinkontinenssi on toinen virtsankarkailun muoto. Se on miehillä yleisin virtsankarkailun muoto. Siinä virtsarakon lihas supistuu tahattomasti ja aiheuttaa hyvin nopean pakonomaisen virtsaamisen tarpeen. Virtsaa pääsee yleensä karkaamaan runsaasti.
Pakkoinkontinenssissa virtsarakko on pitkäaikaisesti ärtynyt esimerkiksi toistuvien virtsatietulehdusten, aikaisempien virtsateiden tai gynekologisten leikkausten tai hermoston sairauksien johdosta.
Kolmannessa eli sekatyyppisessä virtsankarkailun muodossa virtsa karkailee sekä ponnistusten että pakkotunteen aikana. Lisäksi erotetaan ns. ylivuotoinkontinenssi, jossa virtsaa valuu ikään kuin yli rakon.
Kaikki inkontinenssin muodot saattavat haitata voimakkaasti päivittäistä elämää ja osallistumista erilaisiin toimintoihin.
Ponnistus- ja pakkoinkontinenssia ehkäiseviä ja vähentäviä omatoimisia keinoja ovat lihavuuden ja runsaan alkoholin käytön välttäminen, tupakoimattomuus, ummetuksen välttäminen ja hoitaminen (ks. Ummetus) sekä lantionpohjan lihasten kunnon säilyttäminen monipuolisella liikunnalla. Vaihdevuosien jälkeen paikallisesti käytetty estrogeeni kostuttaa ja vahvistaa virtsateiden limakalvoja ja ehkäisee niiden tulehduksia.
Liikunta voi sekä aiheuttaa että ehkäistä virtsankarkailua.
Liikuntasuorituksiin liittyvä ponnistusinkontinenssi on yleistä erityisesti naisilla ja se yleistyy iän mukana.
Rasittavissa liikuntasuorituksissa lantionpohjan lihasten väsyminen saattaa aiheuttaa virtsankarkailua myös nuorilla naisilla.
Virtsankarkailu saattaa rajoittaa erityisesti monisynnyttäneiden, postmenopausaalisten sekä liikapainoisten ja lihavien naisten osallistumista liikuntaan.
Säännöllinen liikunta ja liikapainon muodostumisen ehkäisy tai vähentäminen saattaa ehkäistä ponnistusinkontinenssin ilmaantumista tai vähentää sitä. Lantionpohjan lihasten voiman ja toimintojen säätelyn järjestelmällinen harjoittaminen voi aiheuttaa lantionpohjassa rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jotka ehkäisevät ja vähentävät inkontinenssia. Tällainen harjoittelu ennen raskautta ja sen aikana ehkäisee tai vähentää virtsankarkailua raskauden aikana ja sen jälkeen erityisesti aikaisemmin terveillä ensisynnyttäjillä.
Lantionpohjan lihasten harjoittaminen saattaa ehkäistä tai vähentää inkontinenssia myös iäkkäillä naisilla.
Ponnistusinkontinenssin hoidossa lantionpohjan lihasten voiman ja toiminnan säätelyn harjoittelu vähentää virtsankarkailua siitä kärsivillä naisilla enemmän kuin inaktiiviset vertailuhoidot. Harjoittelu parantaa heillä myös terveyteen liittyvää elämänlaatua.
Synnytyksen jälkeen toteutettu harjoittelu jo ilmenneen virtsankarkailun hoitamisessa saattaa tuottaa myönteisiä vaikutuksia, mutta tutkimusten tuloksissa on huomattavaa vaihtelua. Harjoittelu ei ole lisännyt synnytykseen liittyviä haittoja tai komplikaatioita.
Lantionpohjan lihasten järjestelmällistä harjoittelua on aiheellista pyrkiä käyttämään naisilla ensilinjan keinona ponnistusinkontinenssin hoidossa virtsankarkailun ja siihen liittyvien pelkojen vähentämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Harjoittelun vaikutukset heikkenevät ja katoavat viimeistään joidenkin vuosien kuluessa kuten liikunnan muutkin vaikutukset, jos harjoittelun määrä ja teho vähenevät.
Miehillä lantionpohjan lihasten harjoittelu eturauhaseen (prostataan) kohdistuneiden kajoavien toimenpiteiden jälkeen ei useimmissa tutkimuksissa ole osoittautunut vaikuttavaksi.
Lantionpohjan lihasten järjestelmällistä harjoittamista suositellaan myös inkontinenssin muiden muotojen hoitoon. Se on osoitettu tehokkaaksi myös vähentämään lantionpohjan elinten laskeumien aiheuttamia oireita.
Tulostettavaa: Suositeltava liikunta inkontinenssin ehkäisyyn ja hoitoon
