Virtsatiekivitaudissa virtsateihin muodostuu saostumia, kiviä, jotka voivat aiheuttaa erittäin kivuliaita kipukohtauksia.

Joka kymmenellä ihmisellä on elämänsä jossain vaiheessa ainakin yksi munuaiskivikohtaus. Kivisairauden esiintymishuippu on 30-50 ikävuosien välillä. Tällä hetkellä munuaiskivisairaus lisääntyy väestössä johtuen mm. parantuneesta elintasosta ja sen myötä tulleista ravintomuutoksista.

Lue lisää yleistietoa virtsatiekivistä.

Virtsakivet muodostuvat helpommin väkevässä virtsassa kuin laimeassa. Kivet muodostuvat pääasiassa kahdesta aineesta: kalsiumoksalaatista tai virtsahaposta eli uraatista. Kalsiumoksalaattikivet vastaavat noin 80 prosentista kaikista virtsatiekivitapauksista. Munuaisessa muodostunut kivi lähtee usein liikkeelle virtsavirtauksen mukana. Kivi tulee munuaisaltaasta virtsajohtimeen, sieltä virtsarakkoon ja virtsauksen mukana ulos. Kivi jää usein kuitenkin kiinni varsinkin virtsajohtimen ahtaisiin kohtiin. Virtsajohtimessa on kolme ahdasta kohtaa, joihin munuaisista irronnut kivi saattaa tarttua ja aiheuttaa tällöin hyvin ankaria kipuja.

Lue lisää virtsatiekivien oireista.

Kehon ulkoinen kivenmurskaus eli ESWL (= extracorporeal shock wave lithotripsia) on tällä hetkellä yleisin munuaiskivien hoitomuoto. Kivi paikallistetaan ultraäänilaitteella. Laitteessa synnytetyt energiaaallot ohjataan potilaaseen nestetyynyn kautta. Hiekaksi murentunut kivi valuu ulos virtsateitä pitkin seuraavan parin vuorokauden aikana. ESWL-hoito annetaan yleensä ilman nukutusta. Potilas saa toimenpiteen aikana kipulääkettä.

Tutustu virtsatiekivien hoitoon.

Lähteet:

Tietoa potilaalle: Virtsakivitauti. Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2014

Laurila T, 2017. Virtsakivitauti. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Taari K, Aaltomaa S, Nurmi M, Parpala T, Tammela T (2013). Urologia. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.