Terve.fi

Kortisonilääkkeet

Kortisonilääkkeet

Glukokortikoidit eli kortisonit ovat tehokkaita tulehduksen hillitsijöitä. Niiden runsaat sivuvaikutukset kuitenkin rajaavat käytön lähinnä paikalliseen hoitoon tai lyhyisiin hoitojaksoihin. Lue lisää kortisonista.
Teksti Toimitus
Mainos

Glukokortikoidit eli kortisonit ovat tehokkaita tulehduksen hillitsijöitä. Niiden runsaat sivuvaikutukset kuitenkin rajaavat käytön lähinnä paikalliseen hoitoon tai lyhyisiin hoitojaksoihin. Joissakin erityistapauksissa joudutaan turvautumaan kuukausien tai jopa vuosien kortisonilääkitykseen. Kortisonia voidaan annostella reumapotilaalle joko suun kautta tai suoraan niveleen ruiskutettuna.

Glukokortikoideja käytetään varsinkin taudin alussa kun diagnoosi on varmentunut tai muun hoidon tukena. Glukokortikoihin turvaudutaan usein kun taudissa on aktiivinen vaihe käynnissä. Suomessa yleisimmin suun kautta käytetyt glukokortikoidit ovat prednisoloni, prednisoni ja metyyliprednisoni.

Systeeminen, pieniannoksinen (alle 10 mg prednisolonia/vrk) glukokortikoidihoito vähentää nopeasti oireita ja niveltulehduslöydöksiä (turvotusta, arkuutta ja tulehdusta kuvaavien akuutin vaiheen proteiinien pitoisuutta). Tämä näkyy yleensä myös tulehduksen aktiivisuutta mittaavien laboratorioarvojen (CRP, lasko) laskuna. Myös keskipitkällä aikavälillä (alle 2 vuotta) vaikuttavuus on hyvin osoitettu. Kunnollista näyttöä ei ole olemassa glukokortikoidien nivelmuutoksia estävästä vaikutuksesta.

Kortisonin annostus

Annostelu on yksilöllinen. Tavallisin annos on 2,5 – 7,5 mg vuorokaudessa. Aloitus tapahtuu yleensä isommalla annoksella. Tavoitteena on mahdollisimman pieni vuorokausiannos, jolla oireet pysyvät kurissa. Lääkityksen muuttaminen tulee tapahtua aina lääkärin toimesta, ellei toisin ole sovittu. Kortisonin käyttöön liittyy mahdollinen lisämunuaisten lama ja siksi kortisonilääkitys on aina lopetettava vähitellen.

Kortisonin sivuvaikutukset

Kortisoni aiheuttaa luukatoa, minkä vuoksi glukokortikoidihoitoa aloitettaessa on aina kartoitettava muut osteoporoosin vaaratekijät ja harkittava luun tiheysmittausta. Lisäksi on syytä lisätä kalsiumin ja D-vitamiinin käyttöä. Mikäli pitkäkestoisessa hoidossa annos on yli 7,5 mg prednisolonia/vrk, harkitaan tapauskohtaisesti muun osteoporoosilääkityksen (bisfosfonaatin, kalsitoniinin, estrogeenin tai raloksifeenin) aloitusta.

Kortisonihoitoon liittyy runsaasti haittoja. Tärkeimmät, mahdollisesti kumulatiivisesta annoksesta riippuvat haitat ovat osteoporoosi, kaihi ja kasvun hidastuminen. Pitkäaikaiseen, pieniannoksiseenkin glukokortikoidihoitoon voi liittyä lisämunuaislaman vaara. Lisäksi hoitoon liittyy lisääntynyt herkkyys sairastua tulehduksiin. Sivuvaikutuksiin kuuluu lisäksi mahdollinen painon nousu sekä sydän- ja verisuonisairauksien lisääntyminen. Esteenä glukokortikoidihoidolle voi olla diabetes, ylipaino, vaikeat krooniset infektiot tai psyykkiset sairaudet.

Julkaistu: 4.11.2005