D-vitamiinin tärkein tehtävä on auttaa kalsiumia imeytymään ja kiinnittymään luustoon. Lisäksi se vaikuttaa lapsen kasvuun ja motoriseen kehitykseen. D-vitamiini on rasvaliukoinen ja varastoituu elimistöön. Sen liiallinen saanti voi aiheuttaa myrkytysoireita. D-vitamiinia saa kalaöljystä, rasvaisesta kalasta ja maitovalmisteista. Lisäksi D-vitamiinia valmistuu ihossa auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Talven aikana auringonvaloa on niukasti, jolloin D-vitamiini on hankittava pääasiassa ravinnosta. D-vitamiinin puute johtaa luun pehmenemiseen ja pahimmillaan riisitautiin.
D-vitamiinin mittayksikkö on mikrogramma (mikrog) sekä kansainvälinen yksikkö (KY tai IU).
D-vitamiinin vaikutus
D-vitamiini on niiden steroidirakenteisten vitamiinien yhteisnimitys, jotka lisäävät kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä suolesta, osallistuvat luuston muodostumiseen ja estävät mm. riisitaudin syntymisen.
D-vitamiinin alaryhmät:
- ergokalsiferoli (D2-vitamiini) on ergosterolista ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta muodostuva, mm. riisitaudin ehkäisyyn vaikuttava aine.
- kolekalsiferoli (D3-vitamiini) on mm. voissa, kananmunissa ja kalassa esiintyvä D-vitamiini, jota myös muodostuu ihossa ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta 7-dehydroksikolesterolista.
- kalsidioli (D3-vitamiini-25-OH) on aktiivisen D-vitamiinin esiaste, jota maksa muodostaa kolekalsiferolista
- kalsitrioli (D3-vitamiini-1,25-(OH)2) on D3-vitamiinin eli kolekalsiferolin biologisesti vaikuttava aineenvaihduntatuote, jota munuaiset valmistavat kalsidiolista
Näistä keskeisin on kolekalsiferoli eli D3-vitamiini, jota auringon ultraviolettisäteily muodostaa ihon 7-dehydroksikolesterolista. D3- ja D2-vitamiini muuttuvat maksassa ja munuaisissa aktiivisiksi metaboliiteiksi, jotka käyttäytyvät hormonin tavoin ja osallistuvat elimistön kalsiumin ja fosfaatin säätelyjärjestelmään, johon osallistuu myös lisäkilpirauhashormoni. Lisäksi D-vitamiini vaikuttaa solukalvojen ja hermoston toimintaan sekä lihastoimintoihin.
Epilepsialääkitys sekä eräät elimistön mineraaliaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet, hormonit ja muut tekijät saattavat välillisesti tai suoraan säädellä D-vitamiinin aineenvaihduntaa ja ne tulee näinollen ottaa huomioon D-vitamiinin saantia arvioitaessa.
D-vitamiinin tarve
D-vitamiinin (käytännössä D3-vitamiinin eli kolekalsiferolin) vähimmäistarve on
- aikuisilla: 7,5 mikrog/vrk (300 KY)
- yli 60-vuotiailla 10 mikrogr/vrk (400 KY)
- alle 3-vuotiailla lapsilla: 10 mikrog/vrk (400 KY)
Erityisesti 0 – 3 vuotiaiden lasten D-vitamiinin saanti on turvattava monipuolisella ruualla tai D-vitamiinivalmisteilla. Sama koskee yli 60-vuotiaita.
D-vitamiinin tarve saattaa kasvaa sairauksien aikana, toipilaana, raskauden ja imetyksen aikana tai kovassa fyysisessä rasituksessa. Lisäksi yksipuolinen ravinto, epäsäännölliset elämäntavat, dieetti- ja laihdutuskuurit lisäävät tarvetta. Vuoden pimeänä aikana erityisesti raskaana olevien ja imettävien naisten sekä yli 60-vuotiaiden D-vitamiinin saantiin on kiinnitettävä huomiota.
Keskimääräinen aikuisten D-vitamiinin saanti ravinnosta on 3-5 mikrog/vrk, mikä ei aina vastaa suosituksia.
D-vitamiinin puutos
Aikuisilla – erityisesti vanhuksilla – pitkäaikainen D-vitamiinin puutos johtaa luuston osteomalasiaan eli luuston pehmenemiseen ja murtumisherkkyyden lisääntymiseen.
Lapsilla D-vitamiinin puute aiheuttaa kasvun ja motorisen kehityksen häiriintymistä, ruokahaluttomuutta, heikkoutta ja infektioalttiutta.
Tunnettu D-vitamiinin puutteen oireyhtymä on riisitauti, johon liittyy epämuodostumia pitkien luiden ja kallon alueella. Se on nykyisin harvinainen, mutta kuitenkin lapsilla mahdollinen sairaus.
D-vitamiinin saanti
D-vitamiinia saadaan
- kalaöljystä,
- kalasta (lohi, silakka, muikku),
- maitovalmisteista,
- kananmunasta ja sienistä.
Nykyisin D-vitamiinia on lisätty eräisiin elintarvikkeisiin, joten sitä saa myös vitaminoiduista margariineista ja kevytrasvoista sekä vähärasvaisesta maidosta. Myös pikkulasten velleihin ja äidinmaidon korvikkeisiin on lisätty D-vitamiinia.
Hiivassa on runsaasti D2-vitamiinia.
Rasvaliukoisena vitamiinina D-vitamiini voi kumuloitua elimistöön ja aiheuttaa myrkytysoireita. D-vitamiinimyrkytys syntyy vasta erittäin suurilla annoksilla (yli 1,2 mg/vrk eli 50 000 KY/vrk) ja on melko harvinaista. Liikasaannin oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, voimakas janon tunne, pyörtyily, silmien kirvely ja kutina.
Laboratoriotutkimuksissa D-vitamiinin määrä selvitetään veren seerumista (S D3-25). Käytännössä kalsidioli eli D3-Vitamiini-25-OH kuvastaa parhaiten elimistön D-vitamiinistatusta, joten yleensä pelkkä sen määritys riittää D-vitamiinin puutos ja yliannostustilojen selvittämiseksi. D3-25:n pitoisuus vaihtelee auringonvalon mukaan siten, että matalin taso on keskitalvella ja korkein loppukesällä. Profylaktisen D-vitamiiniannoksen (1000 KY) päivittäinen nauttiminen voi nostaa pitoisuuden jopa 200 nmol/l:aan.
Viiteväli on kesällä 30 – 130 nmol/l ja talvella yli 17.5 nmol/l. Alle 17.5 nmol/l olevaa pitoisuutta pidetään merkkinä D-vitamiinin puutoksesta.
