Tulehdusarvo on termi, joka viittaa laboratoriotutkimuksiin, joita käytetään elimistön erilaisten tulehdusprosessien diagnosoinnissa.

Yleisimmin käytettyjä tulehduksen mittareita ovat lasko eli senkka ja C-reaktiivinen proteiini eli CRP. Näiden lisäksi myös muita laboratoriotutkimuksia voidaan käyttää.

Lasko (B-La)

Lasko eli senkka on perinteinen tutkimus, jota käytetään kertomaan mm. elimistössä käynnissä olevasta tulehduksesta. Lasko suurenee taudinaiheuttajien, kuten bakteerien aiheuttamissa infektioissa, samoin kuin muissa tiloissa, joissa kudoksissa on käynnissä tulehdusreaktioita. Tällaisia ovat mm. tietyt reuma- ja sidekudostaudit.

Tulkinta

Lasko suurenee iän myötä, ja naisilla se on korkeampi kuin miehillä. Lasko suurenee bakteeri-infektioissa, kroonisissa tulehdussairauksissa, sidekudossairauksissa, kasvainten yhteydessä, raskauden aikana, maksasairauksissa ja kudosvaurioissa.

Lasko reagoi herkästi myös melko viattomiin tilanteisiin (esim. emättimen bakteeri- tai sienikasvu). Käytännössä lasko alle 30 mm/h ei merkitse varsinaista sairautta. Arvon ollessa 40-50 mm/h aletaan laajempiin selvittelyihin.

Äkillisissä tulehdustiloissa lasko on huono mittari, jolloin käyttökelpoisempi tutkimus on C-reaktiivinen proteiini eli CRP.

C-reaktiivinen proteiini (S-CRP)

CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka pitoisuus nousee veressä tulehdusten ja kudosvaurioiden yhteydessä. CRP:n määrä alkaa kasvaa jo 6–12 tunnin sisällä tulehduksen alkamisesta, minkä takia se soveltuu akuuttien infektioiden selvittelyyn. CRP nousee herkästi bakteerien aiheuttamissa infektioissa mutta virusten aiheuttamissa vain vähän, minkä ansiosta sitä voidaan käyttää erotusdiagnostiikkaan ja hoitotavan valintaan. CRP nousee myös kudosvaurioiden yhteydessä (mm. sydäninfarkti ja leikkaustoimenpiteet). Käytetään myös reuman aktiivisuuden arviointiin. Koko ajan vain lievästi koholla oleva CRP on sydäntaudin riskitekijä. Päivystystilanteessa voidaan ottaa sormenpäästä verinäyte ja tehdä CRP-pikatesti.

Viitearvot

Tulkinta

Tavallisesti virus- ja bakteeri-infektion erotusrajana pidetään pitoisuutta 20 mg/l vs. 40 mg/l. Syvissä bakteeri-infektioissa arvo on siis yleensä yli 40 mg/l kun taas virusinfektioissa nousu on vähäisempää. Kudosvaurioiden ja leikkausten yhteydessä arvo voi nousta monisatakertaiseksi terveen viitearvosta. Tuolloin arvo on korkeimmillaan 2–3 päivää leikkauksesta ja laskee normaalitasolle 5–7 vuorokauden kuluessa. Tutkimus on käyttökelpoinen antibioottihoidon tehon sekä kudostuhojen etenemisen seurannassa, sillä CRP alkaa laskea vuorokauden kuluessa ellei uutta kudostuhoa ilmaannu.

Lähteet:

Tutkimusohjekirjat: Nordlab, Huslab, Islab

Senkka ja 100 tutkimusta. Kustannus Oy Duodecim 2002.