Vappu Taipale
- 79-vuotias lastenpsykiatri, poliitikko ja entinen valtioneuvoston jäsen
- toiminut muun muassa Stakesin pääjohtajana, sosiaali- ja terveyshallituksen pääjohtajana sekä sosiaali- ja terveysministerinä
- professorin arvo vuonna 1991
- julkaissut seitsemän kirjaa, joista kaksi käsittelee ikääntymistä
- asuu Helsingissä puolisonsa Ilkka Taipaleen kanssa
- neljä lasta ja seitsemän lastenlasta
Vappu Taipaletta ärsyttää. Ikääntymisestä, vanhusten hoidosta ja vanhuksista käytävässä keskustelussa on niin moni asia pielessä. Häntä kummastuttaa se, että vanhat ihmiset nähdään usein yhtenä apua tarvitsevana harmaana massana, vaikka moni on aktiivinen ja hyväkuntoinen.
– Suomessa on noin 1,5 miljoonaa yli 60-vuotiasta. 50 000 heistä tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa ja todella ansaitsee hyvän hoidon. Suurin osa vanhoista ihmisistä on toimintakykyisiä ja aktiivisia, ja heillä on kova meno päällä, Vappu sanoo.
Hän itse kuuluu siihen suureen joukkoon, jolla on monta rautaa tulessa.
Vappu sanoo, että vanhojen ihmisten arkielämästä myös tiedetään hämmästyttävän vähän. Hän ihmettelee, että yritetäänkö vanhukset sulkea pois yhteiskunnasta, sillä iso osa tilastoista ja kyselyistä loppuu 60-vuotiaisiin.
Erityisesti vanhat naiset ovat näkymättömissä. He ovat yhteiskunnassa sukupuolettomia, värittömiä ja äänettömiä.
– Henkistä ponnistelua ja hyvää tapahtumamuistia vaativista tilanteista selviää hyvin yhdeksän kymmenestä alle 85-vuotiaasta naisesta. Emme siis ole mitään höpsäkkää joukkoa.
Tapahtumamuistiin kuuluvat meille tapahtuneet, elämäkerralliset asiat.
Lue myös: Älä ole ikävuosiesi vanki - näin löydät ikäsi viisauden
Kipua ja kärsimystä?
Vanhuudella on huono imago. Vanhuuteen ajatellaan usein kuuluvan vain kipua ja kärsimystä, joista seuraa iso hintalappu yhteiskunnalle. Vapun viesti on erilainen:
”Vanhat ihmiset tulisi nähdä yhteiskunnan voimavarana, eikä kulueränä.”
Vappua hämmästyttää myös vanhusten apuvälineiden teknologian hidas kehittyminen. Nykyajan tekniikalla olisi mahdollista tehdä helposti toimivia ja puhekomennolla varustettuja laitteita, mutta lopputulos on usein kaikkea muuta.
– Lisäksi ne ovat usein kammottavan rumia. Miksi?
Vappu toivoo, että apuvälineistä tulisi toimivampia, esteettisempiä ja hyväksytympiä. Hänen mielestään seuratut idolit voisivat tehdä tällä saralla paljon hyvää.
– Silmälasit ovat jo asuste, samaa toivon kuulolaitteesta ja kävelykepistä. On harmi, jos rollaattorista tulee muodikas vasta sitten, kun Lady Gaga alkaa käyttää sitä.

Kauhukuvat vanhuudesta
Vanhenemista pelätään Vappu Taipaleen mielestä turhaan. Uhkakuvia miettivät etenkin nuoremmat. Vappu uskoo, että moni nelikymppinen on enemmän peloissaan vanhenemisesta kuin seitsemänkymppinen. Yleisin kauhukuva on, että vanhana jää heitteille ja toisten armoille.
– Suurin syy ikääntymisen pelolle on kulttuurimme, jossa ihaillaan loputtomasti nuoruutta. Se on hassua, sillä nuoruus ja nuoren aikuisen elämä on tutkimusten mukaan ihmiselämän kaikkein vaikeinta aikaa.
Yksi kriittinen vaihe vanhenemisessa on Vapun mukaan eläkkeelle jääminen. Päivittäisen työrytmin katkeaminen saa monelle aikaan tyhjyyden tunteen. Ihminen saattaa kokea, että kaikki on ohi, eikä elämällä ole enää tarkoitusta.
Siksi eläkkeelle jääminen kannattaa suunnitella etukäteen.
– On hyvä miettiä, millä päivänsä täyttää. Tekeminen voi olla vaikka mökin kunnostusta tai sitä, että antaa aikaa läheiselle.
Lue myös: "Vanheneminen toi elämäniloa"
Toimeliaana eläkkeellä
Myös Vapulle eläkkeelle jäämisen hetki 11 vuotta sitten oli elämän käännekohta. Vaikka hän ei ole potenut ikäkriisiä, töiden loppumista kiireinen uranainen stressasi etukäteen.
– Olin mielestäni erinomaisessa vireessä. Olin huolissani siitä, onko minusta enää mitään hyötyä.
Huoli oli onneksi turha. Jo vuosi ennen eläkkeelle jäämistään Vappua pyydettiin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Vallin puheenjohtajaksi. Vappu toimii edelleen järjestön puheenjohtajana ja on lisäksi aktiivinen useissa muissa järjestöissä. Hän toimii muun muassa kansainvälisen vanhustyön järjestön HelpAge Internationalin hallituksessa.
Yhtä toimelias on Vapun puoliso, psykiatri Ilkka Taipale. Hän on toimittanut Sata sosiaalista innovaatiota Suomesta -kirjan, joka on käännetty pian yli 50 kielelle. Ilkka on kiertänyt puhumassa kirjasta Azerbaidžanista Etelä-Amerikkaan.
Vappu matkustaa maailmalla Ilkan mukana, ja pariskunnalla on myös runsaasti yhteisiä kongressi- ja luentomatkoja.
– Reissupäiviä kertyy Suomessa ja ulkomailla vuodessa yhteensä parin kuukauden verran. Pysyn tyytyväisenä, kun puuhaa riittää.

Näkymä elämään
Jokainen ikä on paras ikä Vappu Taipaleen mielestä. Hän on tehnyt pitkän uran kaikenikäisten ihmisten parissa muun muassa lastenpsykiatrina ja sosiaali- ja terveysministerinä.
Tällä hetkellä vanhuus on paras elämänvaihe pian 80 vuotta täyttävälle Vapulle. Vaikka siihen kuuluu luopumista ja terveyskremppoja, Vapun mielestä vanhetessa ihminen ennen kaikkea saa elämäänsä lisää hyviä asioita.
Kun kokemus kasvaa, ihminen yleensä muuttuu kärsivällisemmäksi, suhteellisuudentajuisemmaksi, pitkämielisemmäksi ja ymmärtäväisemmäksi. Kun on kokenut monenlaista, pettymyksistä ja suruista pääsee nopeammin yli. Seitsemänkymppisellä on aivan toinen näkymä elämään kuin nuorella, jonka ensirakkaus haaksirikkoutuu.
– Kokemukseni mukaan ihmisen sisäinen puhe muuttuu iän myötä. Suhtaudun itseeni huumorintajuisemmin ja lempeämmin kuin nuorempana. Osaan iloita pienistä asioista.
Kysytty puhuja
Vanheneminen ja eläkkeelle jääminen tietävät myös lisää aikaa ja mahdollisuuksia.
– Tutkijat puhuvat, että eläkevuodet ovat elämän kruunu. Kokemukseni mukaan juuri näin tapahtuu. Kun jää pois työelämästä, on vihdoin aikaa harrastaa, matkustaa ja huolehtia toisista, Vappu sanoo.
Vapulla on ollut voimakkaan ja virkeän vanhuksen malleja lähipiirissään. Hänen esikuvansa oli oma äiti, mammu, joka eli 94-vuotiaaksi. Vappu hoiti äitiä viimeiset puoli vuotta kotonaan.
– Meillä on ollut pitkäikäinen suku. Äidin 97-vuotias sisko on edelleen elossa.
Vappu Taipale on kysytty puhuja. Hänen näkemyksensä kiinnostavat. Vappu viettää erittäin aktiivista elämää, mutta ollakseen tyytyväinen eläkeläinen ei ole pakko reissata hänen tapaansa luennoimassa eri puolilla maailmaa.
Vappu on pohtinut yksinkertaisia vinkkejä, joiden avulla jokainen voi kohentaa merkittävästi elämänlaatuaan.
Hän on päätynyt viiteen iskusanaan: liity, anna, opi, harrasta ja naura.
Vappu soveltaa näitä vinkkejä myös omassa arjessaan.

Liity muihin
Ensimmäinen vinkeistä, liity, on keskeisin. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
– Vaikka kuinka puhumme nykyaikana yksilökeskeisyydestä, tarvitsemme toisiamme. Kenelläkään ihmisellä ei ole kehittymisedellytyksiä yksin.
Toisiin liittyminen on paras tapa ehkäistä yksinäisyyttä. Marttakerhot, huoltoasemien baarien kahviporukoiden kokoontumiset ja muut tapaamiset ovat Vapun mielestä erinomainen tapa luoda luottamusta ja turvallisuutta koko yhteiskuntaan.
Vappu toivoo, että kunnat järjestäisivät vanhuksille enemmän ohjelmaa, harrastusmahdollisuuksia ja maksuttomia tiloja kokoontua.
– Meillä ihmisillä on vastuu toisistamme. Naapurin rouvaa voi lempeästi patistella mukaan neulomispiiriin, vaikka hän sanoisi, että on tukka huonosti ja takana lyhyet yöunet.
Vappu noudattaa omaa neuvoaan. Hän kulkee erilaisissa tapahtumissa puhumassa hyvästä ikääntymisestä niin usein kuin kalenteri sallii.
– Minusta on ihanaa tavata ikäisiäni ihmisiä. Jaamme yhteiset surut, huolet ja ilonaiheet. Tulen tilaisuuksista aina voimaa ja intoa puhkuen kotiin.
Lue myös: Ystävyys on luottamusta
Anna aikaa
Antamisella, toisella vinkillä, Vappu viittaa ajan, kiinnostuksen, hellyyden ja rakkauden antamiseen.
– Vanhoilla ihmisillä on aikaa antaa kiinnostusta ja hellyyttä etenkin lapsille. Heillä on myös kokemuksia ja muistoja.
Vapun mielestä nykyisessä historiattomassa ajassa muistojen jakaminen on erityisen tärkeää.
Hän kannustaa vanhoja ihmisiä kirjoittamaan ylös omaa elämäntarinaansa. Mitä leikin lapsena pihalla? Mitä meillä syötiin aamuisin? Miltä tuntui, kun pommikoneet lensivät ylitseni?
– Meidän jokaisen kokemukset ovat osa suomalaista sosiaalihistoriaa. Nykyään, kun kirjeitä ei enää kirjoiteta, arjen kokemukset ja muistot katoavat jälkipolvilta. On helpompaa olla osa alati kansainvälistyvää maailmaa, kun tuntee omat juurensa.
Vappu antaa lastenlapsillensa aikaa niissä rajoissa, mitä järjestötöiltään ehtii ja mitä välimatkat sallivat. Hänen seitsemän lastenlastaan asuu eri puolilla Suomea ja ulkomaita. Vaikka jokapäiväinen mummous ei ole mahdollista, Vappu on läsnä lastenlapsilleen aina tilaisuuden tullen.
Silloin mökkeillään Vaasassa, paistetaan räiskäleitä ja leikitään rosvoa ja poliisia.
– Antamisen hieno puoli on se, että samalla saa. Lastenlasteni kanssa touhuaminen on laajentanut valtavasti maailmankuvaani.
Vappu korostaa, että lastenlasten ei tarvitse olla omia, sillä maailma on täynnä lapsia, jotka kaipaavat vanhemman ihmisen aikaa, hoivaa ja huomiota. Antaminen voi olla sitä, että pysähtyy rappukäytävässä kysymään naapurin lapselta, miten koulupäivä meni.
– Arjen läsnäololla voi olla arvaamattoman suuri vaikutus toisen ihmisen elämään, hän sanoo.
Lue myös: Mitä läsnäolo tarkoittaa?
Opi uutta
Uuden oppiminen ja opetteleminen on Vapun mielestä tärkeä osa virkeänä pysymistä. Oppiminen pitää kiinni elämässä ja on palkitsevaa.
Vapun mukaan iäkäs ihminen oppii siinä missä nuorikin, joskin eri tavalla ja hitaammin.
– Vanhana oppimisessa tärkeintä on motiivi. Uuden kielen oppimisen motiivina saattaa olla esimerkiksi vierasta kieltä puhuva perheenjäsen.
Vappu pitää elinikäistä oppimista yllä lukemalla, kuuntelemalla radiosta puheohjelmia ja kokkaamalla uusia reseptejä. Myös älylaitteissa riittää hänelle jatkuvasti uutta opeteltavaa.
– Vanhana täytyy hyväksyä se, että lähimuisti reistailee ja kädet tulevat kömpelöiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita oppimiskyvyn katoamista.
Lue myös: Mitä uutta opettelisit tänä syksynä?
Harrasta
Harrastaminen on Vapun neljäs neuvo onnelliseen vanhuuteen. Harrastusten kokeileminen on hauskaa, ja niiden parista voi löytää yhteisön, johon liittyä.
Erityisesti liikunnalliset harrastukset ovat tärkeitä, koska liikkuminen on itsenäisen elämän kivijalka.
– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää on pitää kunnostaan hyvää huolta, sanoo Vappu.
Vappu pysyy iskussa jumppaamalla ja tekemällä puutarhatöitä. Hän huomauttaa, että liikuntaharrastukset eivät ole rahasta tai välineistä kiinni. Kävely ja uinti kesärannoilla ovat erinomaisia kunnonkohottajia, eivätkä maksa mitään.
Lue myös: Löydä uusi harrastus
Naura
Nauru on viides Vapun vinkki elämänlaadun kohentamiseen.
– Nauraminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, joka vaikuttaa positiivisesti verenpaineeseen, sydämen lyöntitiheyteen ja vastustuskykyyn. Nauru todella pidentää ikää.
Vapun ilon ja huumorin lähteitä ovat erityisesti lastenlapset. Hän kertoo eräästä saunareissusta nuorimman, 4-vuotiaan, lapsenlapsensa kanssa.
– Lapsi katsoi minua alhaalta ylös ja sanoi, että mumma, sinulla on aika vanhat reidet ja pylly, mutta tissit ovat nuoret. Kyllä minua nauratti! Lapsen palaute on riemastuttavan suoraa.
Nauru ja ilo ovat olleet aina läsnä Vapun elämässä, vaikka elämään on mahtunut myös surullisia tapahtumia. Kun Vappu syntyi Vaasassa vuonna 1940, hänen isänsä oli hiljattain kaatunut rintamalla.
Vappu uskoo, että juuri isättömänä kasvaminen antoi hänelle kimmokkeen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, solidaarisuuteen heikompia kohtaan ja positiiviseen elämänasenteeseen.
”Katkeruudelle ei ole ollut elämässäni sijaa.”
Vappu liikkuu ketterästi omassa puutarhassaan, vaikka kipeä polvi välillä oikuttelee. Hän toivoo, että pysyisi riittävän terveenä ja saisi elää mahdollisimman pitkään omassa kodissaan Ilkan kanssa.
Lue myös: Naura itsesi vapaaksi
Luontosuhde syvenee
Vielä yksi iloinen asia vanhenemisesta tulee Vapulle mieleen: luontosuhde syvenee.
”Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä kunnioittavammin suhtaudun luontoon ja eläimiin. Kaikkea elävää on vaalittava samalla lailla kuin lapsia.”
Kukkapenkkiä kuopsuttava Vappu suhtautuu levollisesti elämän päättymiseen. Hän ei ole ollut koskaan kovin uskonnollinen. Hän ei usko, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Sen sijaan hän uskoo, että elämällä toisista huolta pitäen on toteuttanut ihmiselämän tarkoitusta.
– Taivaspaikkani on se, että saan nähdä elämän jatkumisen seuraavissa sukupolvissa.
Kompassini
Uskon parempaan tulevaisuuteen koko maailmalle.
Tiedän liian vähän.
Unelmoin hyvästä lapsuudesta kaikille.
Pelkään pimeää.
Luotan ihmisiin.
Ihmettelen alati uudistuvaa luontoa joka päivä.
Iloitsen yhteisyydestä kaiken ikäisten ihmisten kanssa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehden numerossa 7/2019.