Kauneus ja Terveys

Vaihtelua salaattilautaselle

Vaihtelua salaattilautaselle
Tunnetko erikoiset salaattilajikkeet? Salaattivihanneksilla kevennät helposti kauden ruokia.
Julkaistu: 19.5.2009

Kun lehtisalaatti alkaa kyllästyttää, on hyvä etsiä vaihtelua jännittävämmistä lehtivihanneksista. Salaatin ystäville on tarjolla entistä enemmän pikantteja tulokkaita. Myös syyttä unholaan vaipuneita herkkuja on palannut kaupan hyllyille. Monet salaattivihannekset ovat hyvin ravinteikkaita, kun niiden tehoaineet suhteuttaa energiasisältöön. Ne pursuavat hivenaineita, vitamiineja ja hyödyllisiä fytokemikaaleja, jotka suojaavat elimistöä erilaisilta sairauksilta.

Salaattivihannekset ovat omiaan myös vähä- ja hyvähiilihydraattista ruokavaliota noudattaville. Ne sisältävät vain vähän hiilareita, ja nekin ovat suureksi osaksi kuitua. Lisäksi etenkin voimakkaanmakuiset salaattivihannekset sisältävät usein ruoansulatusta edistäviä aineosia.

Salaattisikuri

Puikulamaista ja hieman kiinankaalia muistuttavaa salaattisikuria kutsutaan toisinaan virheellisesti endiiviksi, vaikka kyseessä on eri vihannes. Sikurin juurista on muun muassa pula-aikoina jauhettu kahvinkorviketta.Salaattisikurista on kaksi muunnosta, kellertävä ja punainen, ja niitä kumpaakin käytetään sekä raakana että kypsennettynä. Punaisesta salaattisikurista on lisäksi olemassa pyöreä muunnos, jota kutsutaan usein punasalaatiksi.

Sikuri sopii niin salaatteihin kuin keitettynä lisäkkeeksi. Lisäksi sitä voi gratinoida uunissa. Sen kirpeä maku antaa oivallista vastapainoa täyteläisille ja rasvaisille juustoille, ja sitä voi myös mainiosti vokata. Sikurin voimakasta makua voi miedontaa pitämällä sitä hetkisen lämpimässä vedessä. Salaatin kanta kannattaa leikata pois, sillä se on usein kitkerä.

Sikuri sisältää muun muassa A-, C-, K- ja B-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa. Lisäksi punaisen salaattisikurin sisältämät antosyaanit ovat tehokkaita antioksidantteja.

Vihanneskrassi

Kaupoissa usein pienissä muovituokkosissa myytävä vihanneskrassi tuoksuu jännittävän vahamaiselle, mikä osittain tulee esiin myös sen täyteläisessä ja kipakassa maussa. Tiuskean luonteensa ansiosta krassia kutsuttiin keskiajalla köyhän miehen pippuriksi.

Vihanneskrassia on helppo kasvattaa itse, eikä se juuri tarvitse auringonvaloa. Valmista krassia on helppo napsia voileivälle, salaatin päälle tai valmiin pastaruoan sekaan. Vanhaksi päästyään vihanneskrassi muuttuu kitkeräksi, eikä sitä voi enää säilöä.

Vihanneskrassi sisältää runsaasti K-, A- ja C-vitamiinia. Maultaan se muistuttaa sille sukua olevaa vesikrassia, joka tosin on Suomessa aika harvinainen. Vesikrassia voi käyttää samoin kuin rucolaa. Vesikrassin ravintoarvot ovat pitkälti samat kuin vihanneskrassilla, ja sen väitetään piristävän, poistavan nestettä, irrottavan limaa ja parantavan ruoansulatusta.

Endiivit

Samoin kuin salaattisikuri sekoitetaan usein endiiveihin, myös endiivit sekoitetaan salaattisikuriin. Ne ovatkin lähisukulaisia. Endiivistä on olemassa sekä kähärä- että sileälehtinen muunnos.

Ensimmäinen tunnetaan myös nimellä friseesalaatti ja jälkimmäinen nimellä escariolsalaatti.

Endiivien maku on voimakas ja virkeän karvas. Vahvan aromin vuoksi niitä kannattaa sekoittaa muihin salaattilajeihin, mutta ne maistuvat myös erilaisissa muhennoksissa. Kähäräendiivi on tosin hyvä säästää koristeellisuutensa vuoksi salaatteihin. Se antaa potkua myös vaikkapa voileipäkakkuun.

Endiiveissä on runsaasti A- ja K-vitamiineja ja lisäksi muun muassa rautaa, kaliumia, foolihappoa sekä mangaania. Lisäksi endiivien sisältämä intybiini auttaa ruoansulatusta, virkistää ruokahalua ja lievittää jopa lievästi kipuja.

Paksoi

Paksoi eli pinaattikiinankaali muistuttaa mangoldia, mutta sen lehdet ovat tasaisemmat. Maku on hieman voimakkaampi kuin kiinankaalissa.

Salaattifenkoli

Pullea ja mehukas salaattifenkoli ei ehkä ulkomuodoltaan muistuta paljoa varsinaisia lehtivihanneksia, mutta se on hienoksi suikaloituna mitä mainioin tuoresalaattien raaka-aine. Varsinaista syötävää salaattifenkolissa ovat meheviksi paisuneet lehtien kannat. Itse lehdet muistuttavat tilliä ja sopivat koristeeksi ja mausteeksi.

Salaattifenkoli sopii myös dippivihannekseksi ja juustotarjottimelle. Kypsennetty salaattifenkoli on mainio lisäke ja maistuu voisulan kera sellaisenaan tai gratiinina. Kasvin maku on hienon anismainen ja makeahko. Kypsennettäessä se miedontuu aromaattiseksi. Salaattifenkoli sisältää runsaasti foolihappoa, C-vitamiinia ja kaliumia. Fenkolin sisältämä anetoli mahdollisesti ehkäisee syövältä, hoitaa tulehduksia, hellii vatsaa ja suojelee maksaa.

Salaatti-vuonankaali

Virmajuurien sukuun kuuluva vuonankaali, joka tunnetaan myös nimellä mache, on ikivanha salaattikasvi. Sen lehdet ovat pieniä, tumman vihreitä, kauniin lusikkamaisia ja maukkaan sitkeähköjä. Vuonankaalin maku on miedon pähkinäinen, ja se on omiaan makeahkojen juuresten kanssa. Sen hieno aromi jää helposti varjoon, jos sitä sekoitetaan liian voimakkaiden makujen kanssa.

Vuonankaali on parhaimmillaan mahdollisimman tuoreena, eikä sitä kannata säilyttää turhan kauaa. Se maistuu myös kevyesti höyrytettynä voisulan kera, munakkaassa sekä nopeasti freesattuna oliiviöljyssä ja valkosipulin kanssa. Vuonankaali sisältää kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin tavallinen lehtisalaatti ja lisäksi siinä on rutkasti muun muassa beetakaroteenia, foolihappoa, omega-3-rasvahappoja ja B-ryhmän vitamiineja.

Kommentoi »