Rauta on vanhin tunnettu ja käytetty hivenaine. Jo antiikin aikoina juotiin rautapitoista vettä vahvistavana lääkkeenä. Elimistön raudasta suurin osa on hemoglobiinissa. Lisäksi sitä on myoglobiinissa ja eräissä entsyymeissä. Noin 30 % raudasta on varastoituneena ferritiini- ja hemosideriini-muodoissa pernassa, maksassa ja luuytimessä.

Vaikutus

Elimistössä rauta osallistuu hapen kuljetukseen (hemoglobiini), soluhengitykseen eli elektronien siirtoon soluhengityksessä (sytokromit ja sytokromioksidaasi) sekä vapaiden radikaalien poistoon ja peroksidien hajottamiseen (katalaasit ja peroksidaasit). Lisäksi rauta osallistuu hapen varastointiin kudoksissa (myoglobiini) ja hydroksylaatioreaktioihin.

Tarve ja saanti

Miesten raudan tarve on keskimäärin 8-9 mg/vrk, naisten sukukypsässä iässä 10 mg ja kuukautisten loputtua 6 mg/vrk. Saantisuositus on naisille kuukautisten loputtua sekä kaikille miehille 10 mg/vrk ja nuoremmille naisille 12-18 mg/vrk riippuen ravinnon raudan hyväksikäytettävyydestä. Eläinruokien hemirauta imeytyy hyvin, muu rauta huonommin.

Parhaita raudan lähteitä ovat liha ja sisäelimet.

Puute ja yliannostus

Raudanpuutteen aiheuttama häiriö on anemia, jonka oireita ovat väsymys, heikotus, keskittymiskyvyn puute, hermostuneisuus, kalpeus sekä heikentynyt suoritus- ja vastustuskyky.

Raudanpuutosanemia voi johtua riittämättömästä saannista ravinnosta, ravinnon raudan huonosta imeytymisestä tai epätavallisen runsaasta raudan menetyksestä.

Suuret rauta-annokset (yli 500 mg) aiheuttavat lapsilla vakavan myrkytyksen, jonka oireita ovat oksentelu, suolistovuodot, kooma ja neurologiset oireet.