Terve.fi

Sepelvaltimotaudin hoito

Sepelvaltimotaudin hoito

Sepelvaltimotautia hoidetaan monin eri keinoin. Asiantuntijamme kertovat niistä.
Mainos

Sepelvaltimotaudin hoito koostuu useasta osa-alueesta:

  • ravinnosta
  • liikunnasta
  • elämäntavoista
  • lääkityksestä
  • kirurgisista tai muista toimenpiteistä

Sepelvaltimotautipotilaan ravinnon tulisi olla vähärasvaista ja runsaasti kuitua sisältävää. Liikuntaa tulee harrastaa ja sen tulisi olla kohtuudella sydäntä rasittavaa, mutta liiallinen rehkiminen ei ole hyväksi. Jos rasituksen aikana tulee rintakipua, on syytä levähtää ja jatkaa rasitusta hieman kevyemmin. Sopivalla liikunnan ja ruokavalion yksilöllisellä yhdistelmällä saadaan parhaiten paino sopivalle tasolle.

Tupakointi on sepelvaltimotaudin kannalta erityisen haitallista, ja tupakointia tulisi ehdottomasti välttää tai ainakin pyrkiä vähentämään päivittäistä annosta.

Pienistä alkoholimääristä (1-2 ravintola-annosta päivässä) on havaittu olevan vähäisessä määrin jopa etua sairauden kannalta, mutta selvästi tätä suuremmat alkoholimäärät ovat taas haitallisia terveydelle yleensä.

Lue sepelvaltimotaudin oireista.

Lääkehoidolla on suuri vaikutus sekä sepelvaltimotautipotilaan ennusteeseen että elämänlaatuun. Lääkkeitä on useanlaisia, joilla osalla on vaikutusta sekä ennusteeseen että oireisiin, osalla vain oireisiin.

Nitrovalmisteet vaikuttavat sepelvaltimoiden supistustilaan niitä rentouttamalla. Näin sepelvaltimoiden verenvirtaus paranee ja sydän saa paremmin happea. Nitrovalmisteita on sekä nopea- että pitkävaikutteisia. Nopeavaikutteisia nitroja käytetään rintakipukohtauksen hoitoon tai lyhytaikaiseen ehkäisyyn otettuna ennen rasitusta. Niitä on sekä kielen alle laitettavia, sulavia tabletteja että suihkeita. Pitkävaikutteisia nitroja käytetään rintakipujen pitkäaikaiseen ehkäisyyn. Niitä on sekä tabletteina että laastareina. Nitrot ovat lähinnä oireenmukaista hoitoa; ennusteeseen niillä ei ole nykyisen käsityksen mukaan vaikutusta.

Asetyylisalisyylihappo tuli aikoinaan markkinoille särkylääkkeenä. Myöhemmin sillä on todettu olevan hyödyllisiä ominaisuuksia sydän- ja aivoveritulpan ehkäisyssä. Asetyylisalisyylihapon vaikutusmekanismi liittyy veren hyytymisen estoon. Lääkitys vaikuttaa lähinnä ennusteeseen, ei niinkään oireisiin. Asetosalisyylihappo on sepelvaltimotautia sairastavan potilaan peruslääke. Jos asetosalisyylihapolle on yliherkkyys, tällaisen potilaan on yleensä syytä käyttää toista veren hyytymistä estävää lääkettä, klopidogreelia. Klopidogreelia käytetään myös määräaikaisesti äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen sekä sepelvaltimon pallolaajennuksen ja stenttauksen jälkeen.

Kolesterolilääkkeillä (statiinit) pyritään vaikuttamaan veren rasva-arvoja alentavasti. Sepelvaltimotautia sairastavalla kokonaiskolesterolin (S-kol tai P-kol) tulisi olla alle 4,5 mmol/L ja LDL-kolesterolin alle 1,8 mmol/L. Parantuneiden rasva-arvojen myötä sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin että kuoleman riski pienenee selvästi. Vähäistä rintakipuoireiden vähenemistä on myös todettu. Mikäli todetaan selkeästi koholla olevat veren rasva-arvot eikä ruokavaliohoidolla saada riittävää vastetta, ei ole mitään syytä olla käyttämättä kolesterolilääkkeitä, etenkin jos taustalla on sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, siten että sepelvaltimotaudin riski on suuri.

ACE:n estäjiä tulisi käyttää erityisesti, jos taustalla on jo sairastettu sydäninfarkti, vasemman kammion systolinen vajaatoiminta tai diabetes. ACE:n estäjillä on sepelvaltimotaudissa ennustetta parantava vaikutus. Ne saattavat hidastaa valtimoiden seinämien kalkkeutumista sepelvaltimotaudissa.

Beetasalpaajat ovat sepelvaltimotautipotilaan peruslääke. Niillä on sepelvaltimotaudissa oireita lievittävä vaikutus. Beetasalpaajat laskevat sydämen syketaajuutta. Liika sydämen sykkeen nousu aiheuttaa sepelvaltimopotilaalle helposti rintakipuja. Mikäli sepelvaltitautiin käytettävä beetasalpaajalääkitys lopetetaan, tulee se tehdä vähitellen, jopa viikkojen kuluessa. Äkillinen lääkityksen lopettaminen saattaa pahentaa sepelvaltimotaudin oireita.

Kalsiumkanavan salpaajia käytetään joko beetasalpaajien sijasta tai niiden kanssa. Samoin kuin beetasalpaajat ne vähentävät rintakipuja - tosin vaikutusmekanismi on enemmänkin sepelvaltimoiden supistukseen ja sydämen kuormitukseen vaikuttava kuin sydämen sykettä rajoittava. Kalsiumkanavan salpaajat sopivat myös kohonneen verenpaineen hoitoon. Kalsiumkanavan salpaajilla ei kuitenkaan ole todettu olevan selvää vaikutusta sepelvaltimotaudin ennusteeseen.

Jos nainen ei ole vielä käynyt läpi vaihdevuosia, hänellä on samanikäistä miestä pienempi riski sairastua sepelvaltimotautiin. Vaikuttaa siltä, että estrogeeneillä on sepelvaltimotaudin kehittymiseltä suojaava vaikutus. Mikäli nainen käyttää vaihdevuosien jälkeen estrogeenihoitoa, hänen sepelvaltimotautiriskinsä on noin 35-45 prosenttia matalampi kuin sellaisella naisella, joka ei hormoneja käytä. Estrogeeneillä on muitakin myönteisiä vaikutuksia, kuten murtumien ehkäisy ja vaihdevuosioireiden väheneminen. Nykykäsityksen mukaan estrogeenilääkkeitä ei kuitenkaan tule käyttää pelkästään sepelvaltimotautiriskin vähentämiseksi, koska niillä on myös haittavaikutuksia. Estrogeenilääkkeitä on useita ja niillä on eri annostelumuotoja.

Jos sepelvaltimotauti aiheuttaa oireita pienehkössä rasituksessa, kuten rauhallisessa kävelyssä tai kotitöissä, ja lääkityksen muutoksilla ei saada tilannetta paremmaksi, saattaa olla aiheellista harkita toimenpiteitä sydäntilanteen parantamiseksi. Tällä hetkellä kaksi eniten käytettyä toimenpidettä ovat sepelvaltimoiden pallolaajennus ja ohitusleikkaus. Molempia hoitomuotoja suunniteltaessa tulee olla käytettävissä tuoreet sepelvaltimoiden varjoainekuvat.

Pallolaajennuksessa ahtautuneeseen sepelvaltimoon uitetaan nivusvaltimon tai rannevaltimon kautta katetri paljolti samalla tavoin kuin varjoainekuvauksessa. Katetrin avulla sepelvaltimo voidaan laajentaa ahtautuneesta kohdasta, jolloin verenvirtaus valtimossa paranee.

Mikäli pallolaajennus ei tule kyseeseen, voidaan tehdä sepelvaltimoiden ohitusleikkaus edellyttäen, että potilas on leikkauskelpoinen. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on suuri toimenpide, jossa ahtautuneet suonet ohitetaan yleensä jalasta otetulla laskimosiirrännäisellä ja rintavaltimolla, sekä joskus myös ranteesta otetulla valtimolla.

Sepelvaltimoiden pallolaajennus

Pallolaajennusta käytetään sepelvaltimotaudin hoitoon silloin, kun on todettu sepelvaltimotaudin oireita aiheuttavia ahtaumia, joita on suhteellisen vähän, ahtaumat ovat pituudeltaan soveltuvia (lyhyitä) ja ne sijaitsevat niin, että ne voidaan pallolaajentaa.

Toimenpiteessä pallolaajennuskatetri uitetaan reisi- tai rannevaltimoa pitkin sydämeen ja siellä sepelvaltimoon. Pallolaajennuskatetrin kärjessä on pieni täytettävä pallo, joka asetetaan laajennettavan ahtauman kohdalle. Pallo täytetään paineen avulla ja se litistää tukkeuman suonen seinämää vasten ja avaa tien veren virtaukselle. Nykyään on usein tapana myös asettaa paikallisesti stentti eli putkimainen, verkkoseinäinen rakenne, joka estää suonen uudelleenahtautumista.

Ohitusleikkaukseen verrattuna pallolaajennuksen etu on vähäisempi rasittavuus ja riski potilaalle. Pallolaajennuksen tuloksen pysyvyys ei ole aivan niin hyvä kuin ohitusleikkauksen, mutta tekniikka kehittyy jatkuvasti ja ns. re-stenoosin eli uudelleenahtautumisen riski on koko ajan pienenemään päin, etenkin lääkettä vapauttavia stenttejä käytettäessä. Monen suonen sepelvaltimotaudissakin pallolaajennus vaikuttaa yhtä hyvin ennusteeseen kuin ohitusleikkaus.

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus

Ohitusleikkaus on suuri toimenpide, jossa sydämessä olevat ahtautuneet sepelvaltimot ohitetaan esimerkiksi alaraajasta otetuilla laskimosiirrännäisillä. Yleensä käytetään myös rintavaltimoa ja joskus ranteen valtimoa siirrännäisenä. Toimenpiteessä rintakehä aukaistaan ja potilas kytketään sydän-keuhkokoneeseen, joka huolehtii hapetuksesta ja verenkierrosta sillä aikaa, kun kirurgi tekee ohitusta. Osassa leikkauksista sydän-keuhkokonetta ei käytetä, ja sydän saa sykkiä leikkauksen aikana. Kun laskimosiirrännäiset on ommeltu paikalleen, sydän käynnistetään ja rintakehä suljetaan. Toimenpiteen jälkeen potilas joutuu yleensä joksikin aikaa teho-osastolle seurattavaksi. Toipilasaika leikkauksen jälkeen on useita viikkoja.

Leikkauksella helpotetaan oireita, mutta ei paranneta sairautta, joten leikkauksen jälkeenkin tarvitaan elämäntapojen tarkistamista ja mahdollisesti muutoksia.

Sepelvaltimotaudin omahoito

Avainasemassa on sydänystävällinen ruokavalio, joka on vähärasvaista, vähäsuolaista ja kasvisvoittoista.

Uudet, hyvät ruokatavat:

  • Käytä rasvaa vähän!
  • Kovien rasvojen tilalle pehmeät rasvat
  • Vältä runsaskolesterolisia ruokia
  • Syö paljon kuituja
  • Vältä suolan käyttöä!
  • Kaloreita sopivasti ja ylipainoisilla vähemmän
  • Vältä alkoholia ja tupakointia!

Ruokavalion lisäksi on tärkeää huolehtia säännöllisestä liikunnasta, joka on erityisen tärkeää, mikäli on ylipainoa. Oikein suunniteltu ja säännöllinen liikunta yhdistettynä sydänystävälliseen ruokavalioon, ehkäisevät tehokkaasti sepelvaltimotaudin syntyä/uusiutumista.

Lisätietoa sepelvaltimotaudista.

Lähteet:

Stabiili sepelvaltimotauti (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu 3.2.2018). www.kaypahoito.fi

Julkaistu: 5.4.2018