Ravitsemussuosituksemme ovat vuodesta 2014 lähtien kehottaneet vähentämään punaisen lihan ja lihajalosteiden käyttöä. Suosituksen mukaan punaista eli naudan, porsaan ja lampaan lihaa sekä lihajalosteita tulisi syödä korkeintaan puoli kiloa viikossa.
Käytännössä suositus on tarkoittanut, että keskivertosuomalaisen miehen olisi pitänyt vähentää punaisen lihan ja lihajalosteiden syöntiä reilut 300 grammaa viikossa ja naisen vajaat 100 grammaa viikossa. Naiset nimittäin kuluttavat vähemmän lihaa kuin miehet.
Kuinkas sitten on käynytkään? Onko punaisen lihan käyttö vähentynyt?
Kesällä 2017 julkaistu Luonnonvarakeskuksen Ravintotase-julkaisu paljastaa, että suosituksen ilmestymisen jälkeen eli kolmen viime vuoden aikana suomalaiset ovat pitäneet sian- ja naudanlihan syömisen ennallaan ja lisänneet kanan syöntiä. Olisin kyllä uskonut punaisen lihan käytön vähentyneen: ensin tuli suositus, sitten rahka- ja vegebuumit.
Hinta tunnetusti ohjaa ruoan kysyntää. Kalan hinta on nousussa, kun taas sian, lampaan ja naudan lihan hinta on laskenut uusien suositusten voimassaolon aikana. Näin todetaan Tilastokeskuksen raportissa. Tämäkö on syy siihen, että kalan käyttö on vähenemään päin suosituksista huolimatta – ja liha pitää pintansa?
Lihan tuottajille on maksettu uusien suositusten aikakaudella koko ajan vähemmän. Sianlihan tuottajahinta on laskenut kahdeksan prosenttia ja naudanlihan neljä prosenttia vuoteen 2013 verrattuna. Suomen tuottajahinnat ovat EU:n alhaisimmat, mikä tuntuu uskomattomalta. Lihateollisuuden pamppujen strategiapajoissa lienee kaavailtu, että uhkaava punaisen lihan käytön väheneminen ehkäistään hintasodalla. Maksajaksi laitetaan tuottajat.
Proteiini on ollut kovassa huudossa viime vuosina. Jatkuva puhe proteiinin ja pinkeiden lihasten pyhästä yhteydestä ei voi olla vaikuttamatta lihan menekkiin. Suomalaisten proteiinin saanti henkilöä kohden on noussut tasaisesti sadan viime vuoden ajan. Meillä ei ole keskimäärin pulaa proteiinista, vaikka poikkeuksiakin on, kuten ikääntyneet muistisairaat.
Moni on myös vähentänyt pottuja ja leipää. Kiusaus korvata niitä nimenomaan punaisella lihalla on saattanut olla suuri.
Lisäksi maidon ja viljan morkkauskamppanjat ovat ehkä tehneet tehtävänsä. Paleoruokavaliossa vältetään muun muassa maitotuotteita ja viljoja, ja se on oikein sikahitti nuorten aikuisten keskuudessa.
Katselin netistä tätä kirjoitusta varten, kuinka paljon suomalaiset paleogurut suosittavat syömään punaista lihaa. Minun kokoiselleni miehelle tavallinen suositeltu päiväannos on 500–700 grammaa eli enemmän kuin koko viikon annos ravitsemussuosituksissa. Tuollainen annos on riski muun muassa suolistosyövän ja tyypin 2 diabeteksen kehittymiselle, mutta uskon kyllä, että lihaksien kasvua se vauhdittaa.
Ikivanha uskomus lihan voimaan ei tunnu sulavan edes ympäristösyistä. Lapsenlapsemme varmasti kiittäisivät, jos punaisen lihan käyttö kääntyisi pian jyrkkään laskuun. Joidenkin tutkijoiden mukaan kasvisvoittoiseen ruokavalioon siirtyminen maailmanlaajuisesti vähentäisi kasvihuonepäästöjä kahdella kolmanneksella.
Punaisen lihan kulutuksen säilyminen ennallaan osoittaa, että ravitsemussuositus ei ole mikään on–off-kytkin, jolla suomalaisten ruokatottumukset saadaan väännettyä noin vain uuteen uskoon. Kulttuuri, piintyneet tottumukset ja trendit painavat päälle lihan himossa.
Kolumni on julkaistu Apu Terveys -lehdessä.
Lue myös Reijo Laatikaisen aiemmat kolumnit:
