Opiskellessani ravitsemustiedettä 90-luvulla ajateltiin, että suolistossa asuvat bakteerit on saatava kiireesti ulos elimistöstä. Sen ajan tiedon mukaan suolistobakteerit saattoivat tuottaa vähän B-vitamiineja ja osallistua veden imeytymiseen, mutta muuten ne nähtiin tarpeettomaksi pahaiseksi jätteeksi.
Nyt 30 vuotta myöhemmin asiat ovat toisin. Suoliston bakteerit, tai tarkemmin mikrobisto eli hiivasienet, arkkieliöt, virukset ja bakteerit yhdessä, käsitetään tärkeäksi aineenvaihdunnalliseksi elimeksi. Alituisessa käymistilassa ja muutoksessa elävä mikrobisto on elintoiminnoillemme korvaamaton siinä missä maksa, munuaiset ja haimakin.
Pahana pidetty suoliston jäte saattaa sisältää avaimen monen sairauden syntymekanismin ymmärtämiseen ja myös hoitoon. Terveen jätteellä eli ulosteensiirrolla on onnistuttu jopa parantamaan henkeä uhkaava Clostridium difficile -ripuli.
Tuoreimmat tutkimukset viittaavat siihen, että suoliston mikrobisto vaikuttaa muun muassa suolistosyövän, ärtyvän suolen, tyypin 2 diabeteksen, ruoka-aineallergioiden, sydän- ja verisuonitautien, rasvamaksan, useiden neurologisten ja psykiatristen sairauksien sekä autoimmuunisairauksien, kuten reuman ja suolistotulehdusten, riskiin. Kaikkien lapsesta vaariin kannattaa kiinnittää huomiota suoliston mikrobien eli pöpöjen hyvinvointiin.
Pöpöt viihtyvät parhaiten, kun niitä on suolistossamme monenlaisia eikä mikään niistä ole erityisesti vallalla – suolistossa vallitsee pöpöjen ”monipuoluejärjestelmään” perustuva demokratia. Suoliston pöpöjen monimuotoisuus, harmonia ja hyvät keskinäiset neuvotteluyhteydet eli kommunikointi keskenään aineenvaihduntatuotteiden kautta ovat terveydelle eduksi. Jos jotkut pöpöt pääsevät liikaa valtaan tai kieltäytyvät neuvottelemasta muiden kanssa, siitä seuraa yleensä haittaa isännälle. Tällainen vallankumous suolistossa voi johtaa vakavaan sairauteen, esimerkiksi juuri vaaralliseen Clostridium difficile -ripuliin.
Millä näitä suoliston lemmikkejä eli pöpöjä sitten voi hoitaa? Nyt palataan vuosituhansien ihmiskokeessa hyväksi havaittuihin keinoihin, jälleen kerran. Riittävä uni, liikunta, normaalipaino ja terveellinen ruokavalio pitävät yllä mikrobien tasapainoa.
Pöpöt elävät ja kuolevat sen mukaan, millaista ruokaa niille tarjotaan. Suuri osa ruoasta imeytyy ohutsuolessa, mutta kuidut, osa hivenaineista ja vitamiineista sekä monet ei-välttämättömistä ruoan biokemiallisista yhdisteistä eivät. Imeytymätön ruoka tekee joko hyvää tai pahaa pöpöille paksusuolessa, jossa suurin osa pöpöistä majailee.
Pöpöjen harmoniaa suolistossa edistävät runsas erilaisten kuitujen saanti, polyfenolit, hapatetut maitotuotteet, jotkin B-ryhmän vitamiinit, kalsium ja mahdollisesti D-vitamiini. Polyfenolit ovat ei-välttämättömiä kasvien ravintotekijöitä, jotka antavat tyypillisesti kasveille niiden ominaisvärin: vihreän, lilan, oranssin, punaisen tai ruskean. Polyfenoleita ovat esimerkiksi kahvin klorogeenihappo, mustikan antosyaani, vihreän teen epigallokatekiini ja neitsytoliiviöljyn hydroksityrosoli. Haittaa suoliston bakteereille aiheuttavat liikaa raffinoituja höttöhiilareita sisältävä ruokavalio, energiansaanti yli oman tarpeen eli lihominen, runsas prosessoidun ja punaisen lihan käyttö sekä mahdollisesti yleensäkin liika raudan saanti.
Suoliston pöpöihin kohdistuvan tutkimuksen, probioottien ja ruokavalioiden popularisointi uhkaa ylikuumentua, mutta vielä ei ole sairauksien täsmähoidon aika. Kannattaa odotella vielä rauhassa muutamia vuosia, ennen kuin säntää nettiin erilaisten ulosteanalyysien viidakkoon. Sillä aikaa voi keskittyä kunnolla ruokavalion perusasioihin.
Kolumni on julkaistu Apu Terveys –lehdessä.
