Terve.fi

Kolumni: Lööperillä pärjää

Kolumni: Lööperillä pärjää
Reijo Laatikainen (ravitsemusterapeutti, THM, MBA) kirjoittaa otsikolla Lööperillä pärjää. Lue mitä Reijo Laatikaisella on sanottavanaan.
Julkaistu 24.1.2017

Brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen on ihmetelty, olemmeko siirtyneet totuuden jälkeiseen aikakauteen. Tätä ovat myös ravitsemusasiantuntijat pohtineet jo pitkään.

Muistatko Uri Gellerin, sen israelilaisen lusikoiden taivuttelijan? Vaikka Uri Gellerin temput on osoitettu kauan sitten huijaamiseksi, osa ihmisistä uskoo edelleen hänen yliluonnollisiin kykyihinsä. Hänen bisneksensä voi pulskasti, ja tienestit ovat suuremmat kuin suomalaisella lottovoittajalla.

Sama ilmiö nähdään dieettikirjamarkkinoilla. Lööperi­dieettikirjat pesevät kaikki faktakirjat myynnissä vuodesta toiseen. Ehkäpä klassisin esimerkki tästä on veriryhmädieetti. Dieetin idea perustuu ajatukseen, että ABO-veriryhmän perusteella voitaisiin määritellä, mikä on kullekin parasta ja mikä huonointa ravintoa. Aihepiirin sepitti kirjaksi vuonna 1996 luontaisparantaja Peter J. D’Adamo. Teorialla ei ole fakta- eikä tutkimuspohjaa. Se on lööperiä.

Vuonna 2013 American Journal of Clinical Nutrition julkaisi kattavan selvityksen ABO-veriryhmädieetistä. Selvityksessä löydettiin vain yksi tutkimus, joka kosketti oikeasti veriryhmien ja ruokavalion terveysyhteyttä. Ja tässä ainoassa tutkimuksessa havaittiin, että veriryhmällä ei ole tekemistä terveyden kanssa. Veriryhmädieetillä ei kerta kaikkiaan ole faktapohjaa.

Muita satuihin perustuvia dieettejä ovat muun muassa pH-dieetti, hormonidieetti ja ”detox”. Niiden avulla niin sanottujen vaihtoehtojen edustajat ja hyvinvointivalmentajat myyvät kirjojaan, lisäravinteita ja palveluja. Esimerkiksi Jutta Gustafsbergin kirjaa Jutan energisoiva dieettikirja myydään sanoilla ”Kolme huippudieettiä samoissa kansissa: pH, detox ja antiaging.”.

Koko perusidea pH-dieetistä perustuu siihen, että virtsan pH muka kertoisi, mitä veressä ja elimistössä tapahtuu. Dieetin markkinoijat väittävät virtsan olevan ikkuna, josta voimme kurkistaa elimistön happamuuteen. Onneksi suonissamme kuitenkin virtaa veri eikä virtsa. Lääketieteen perusfakta on ollut vuosisatoja, että veren pH pysyy välillä 7,35–7,45, ihan sama mitä syödään. Munuaiset ja keuhkot säätelevät veren pH:ta tarkoin. Tätä ei pH-kirjoissa kerrota, vaan siellä satuillaan verta ja elimistöä ”happamoittavan” ruoan, virtsan happamuuden ja terveyden yhteydestä. Detoxista ja hormonidieetistä ei ole juuri parempaa kerrottavaa.

Peter J. D’Adamo oli myynyt veriryhmädieettikirjaansa yli kuusi miljoona kappaletta jo vuoteen 2007 mennessä. Vaikka hän olisi tienannut vain dollarin kustakin kirjasta, niin palkkioita olisi kertynyt miljoonia. Jutta Gustafsbergin menestystä liikenaisena on ylistetty muun muassa Helsingin Sanomissa.

Faktat hukkuvat entistä useammin myös mediassa. Sensaation nälkä ja klikkien metsästys nostavat esiin kauheita uutisotsikoita: maito on myrkkyä, päiväkotiruoka lisäainemössöä, kookosöljy hoitaa Alzheimerin taudin. Nämä kaikki ovat (maalais)järjen ja tutkimustiedon vastaisia väitteitä – ja irti reaalimaailmasta.

Ravintoasioissa on siis elelty faktojen jälkeistä aikakautta vuosikymmeniä, ja meno vain pahenee. On korkea aika kyseenalaistaa väärät profeetat ja lööperijutut. Tai pian kansa kumartaa homeopaatteja suurimpina terveysguruina.

Kolumni on julkaistu Apu Terveys –lehdessä.

Kommentoi »