Terve.fi

Karsinogeenien otteessa


Karsinogeeni tulee kreikan sanoista karkinos (syöpä) ja genos (syntyminen). Syöpää aiheuttava aine kuulostaa tappavan pahalta. Usein karsinogeeniksi mielletään jokin teollisesti tuotettu kemikaali, jota vaikkapa lisätään elintarvikkeeseen.

Tapaan vastaanotollani syöpäsairaala Docratesissa syöpään sairastuneita henkilöitä. Heidän tavallisimpiin kysymyksiinsä kuuluu: mitä saan nyt syödä ja mitä en? Syöpään sairastunutta luonnollisesti hirvittää ajatus ruoan karsinogeeneista.

Karsinogeeni tulee kreikan sanoista karkinos (syöpä) ja genos (syntyminen). Syöpää aiheuttava aine kuulostaa tappavan pahalta. Usein karsinogeeniksi mielletään jokin teollisesti tuotettu kemikaali, jota vaikkapa lisätään elintarvikkeeseen. Yleisin syöpää aiheuttava karsinogeeni on kuitenkin hengitysilman happi – se nimittäin aiheuttaa hapetusstressiä, joka on yksi syövän syntymekanismeista.

Muita ”suosittuja” karsinogeeneja ovat muun muassa alkoholi ja auringonvalo. Alkoholi ja auringonvalon UV-säteily ovat WHO:n pahimpien karsinogeenisten aineiden listalla eli niin sanotulla I-listalla. Silti suuri osa meistä ulkoilee ja siemailee viiniä hyvän ruoan kanssa ilman kauheita tunnontuskia syövästä, eikä mediakaan hulluna rummuta näistä vaaroista.

Karsinogeeni-sana leimaa myrkyksi ilman minkäänlaista suhteellisuudentajua. Kaikki ymmärtävät, että emme voi leimata hengitysilmaa tai auringonvaloa kaikin keinoin vältettäviksi myrkyiksi. Tässä suhteellisuudentaju kyllä pelaa useimmilla meistä.

Suhteellisentaju kuitenkin menetetään täysin, kun ruvetaan puhumaan ruoan karsinogeeneista, kuten jogurtin asetaldehydistä, kahvin akryyliamidista tai aspartaamista. Yhden höyrähtäneen tai liikaa innostuneen tutkijan lausahdus riittää ruokapaniikkiin, jota sosiaalinen media lietsoo liekkeihin.

Koska emme näytä osaavan suhtautua kaikkiin karsinogeeneihin yhtä lempeästi kuin aurinkoon tai alkoholiin, toivoisin, ettei karsinogeeni-sanaa olisi ikinä keksitty.

Vahvan epäilyni mukaan valtaosa suomalaisista ei tiedosta, että suurin ruokaan liittyvä ”karsinogeeni” on liika syöminen. Liiallinen kaloreiden saanti johtaa lihavuuteen, joka on WHO:n mukaan kolmentoista eri syövän riskitekijä.

Kaikkein eniten lihavuus näyttää vaikuttavan kohtusyöpään, jonka riski lisääntyy jopa seitsenkertaiseksi jokaista viiden painoindeksiyksikön eli keskikokoisella henkilöllä noin kymmenen kilon lisäystä kohden. Tehokas laihtuminen puolestaan vähentää riskiä sairastua syöpään. Tämä on todistettu pitkissä lihavuusleikkaustutkimuksissa.

Lihavuuden lisäksi ruoan aiheuttaman syöpäriskialtisteen ratkaisee ruokavalion kokonaisuus vuosikymmenien aikana, ei yksittäisen karsinogeenin esiintyminen ruoassa pienen pieninä määrinä. Viime vuoden aikana ilmestyneissä tutkimuskoosteissa on havaittu, että syöpään sairastunut voi vähentää uudelleen sairastumisen riskiä 24 prosenttia syömällä kasvispainotteisesti, välttämällä runsasta sokerin ja rasvan käyttöä, lisäämällä kuidun saantia, vähentämällä punaisen ja prosessoidun lihan käyttöä suositetulle tasolle sekä pitämällä alkoholinkäytön kohtuudessa.

Suositusten mukainen ja välimerellinen ruokavalio lisäävät syövästä selviämisen mahdollisuutta, vähentävät riskiä sairastua uudestaan ja ehkäisevät syöpää alun alkujaan. Ruokavaliossa ei pidä välttää raivokkaasti yhtä karsinogeenia tai mättää superruoaksi väitettyä tavaraa.

Kun keskittyy ruokavalion suuriin tunnettuihin terveyttä edistäviin tekijöihin, voi vähentää syövän riskiä – aivan kuten hengittämällä voi parantaa mahdollisuuksiaan säilyä hengissä, vaikka siinä happea hönkäilläänkin. Liika pakonomainen huomio pilipalikarsinogeeneihin on karhunpalvelus niille asioille, joilla todella on merkitystä syövän ehkäisyssä.

Kolumni on julkaistu Apu Terveys –lehdessä.

Julkaistu: 3.5.2017