Apu Terveys

Kohtuus kunniaan, kansalaiset!


Avarakatseisuus ja maltti eivät valitettavasti ole kovassa huudossa, eivät edes ruoka-asioissa, kirjoittaa Reijo Laatikainen.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Yliviritetyistä viesteistä on tullut syöpäläinen ruokakeskusteluun, mutta ravintoasioissa fanaattiset väitteet eivät vain yksinkertaisesti toimi.

Makkara, sokeri tai margariini eivät edelleenkään ole mitään myrkkyä, vaikka somesta tai mediasta oletkin ehkä niin lukenut. Mitään superruokia ei oikeasti ole: avokado ei pelasta ihosi heleää säihkettä vanhenemiselta, eikä pakurikääpä estä ikääntymisen tuomaa hidasta rapistumista. Kai tämän ymmärtää huiputettukin, jos vain haluaa avata silmänsä?

Ei tarvitse syödä joka­ikistä ateriaa ja välipalaa terveellisesti, jotta voi niittää oikeiden ruokavalintojen satoa. Riittää, että suurin osa eli 80–90 prosenttia suuhun laitetuista paloista on terveyden kannalta hyviä ratkaisuja. Tästä on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Terveys kohenee, kun pystyy syömään laajasti ottaen ja riittävän monia vuosia edes kohtalaisen terveellisesti. Mukaan mahtuu lomien ja juhlapäivien aikaista horjumista.

Mieleemme on kummasti uinut myös ”mitä enemmän, sen parempi” -ajattelu. Silti esimerkiksi liiallinen vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi olla vaarallista, siinä missä liian vähäinenkin. Esimerkiksi rauta voi imeytyä liiankin hyvin, mutta jotkut mättävät surutta punaista lihaa kuviteltuun suureen proteiinin tarpeeseen. Liian korkea veren rautapitoisuus on kuitenkin monien sairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien, riskitekijä.

Liiallisella jodin syönnillä voi puolestaan sekoittaa helposti kilpirauhasen toiminnan; esimerkiksi kombu-merilevä sisältää hurjasti jodia. Mustavalkoajattelu ei siis toimi tässäkään. Aina enemmän ei ole parempi.

Koostumme myös itse osin samoista E-koodeista, jotka elintarvikkeissa nostattavat joidenkin karvat pystyyn.

Harmaan sävyjä pakottaa näkemään myös se tosiasia, että yksi ja sama ruoka voi olla yhden sairauden riskitekijä ja toisen suojatekijä. Ruisleipä on hyvä apu ummetukseen, mutta sen runsas syöminen voi olla ärtyvästä suolesta kärsivälle mahdotonta ilmavaivojen ja kivun vuoksi. Punainen liha on suolistosyövän riskitekijä, mutta suojaa anemialta.

Maitotaloustuotteiden erittäin runsas käyttö voi olla miehille pienenpieni eturauhassyövän riskitekijä, mutta toisaalta maitotuotteet suojaavat suolistosyövältä. On siis aina ajateltava ruoan vaikutuksia koko terveyteen. Ei pidä tuijottaa vain yhtä sairausryhmää.

Oma lukunsa on hulluna rehottava kemikaalikammo. Kaiken pitää olla niin puhtaan luonnollista. Tällaiset ihmiset ovat ilmeisesti pummanneet yläasteen kemian tunnit, jolloin oli määrä oppia, että kaikki elämä on kemiaa. Koostumme myös itse osin samoista E-koodeista, jotka elintarvikkeissa nostattavat joidenkin karvat pystyyn. Mustikassa ja kananmunassa on kymmeniä aineita, jotka voidaan kääntää E-koodeiksi. Taas on nähtävä metsä puilta.

Voi, että minua jurppii ruokaan liittyvä fanaattisuus ja yksisilmäisyys. Kohtuus kunniaan, kansalaiset!

Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, FT, MBA.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 5/2019.

Julkaistu: 16.9.2019