Jodi, joka on osa kilpirauhashormoneja (tyroksiini ja trijodotyroniini), on välttämätön hivenaine kaikille eläimille ja ihmiselle. Jodia esiintyy vedessä ja ruoassa jodidina ja vähemmässä määrin orgaanisesti sitoutuneena aminohappoihin. Sen esiintyminen luonnossa on hyvin vaihtelevaa ja esimerkiksi vuoristoseuduilla määrät ovat liian pieniä eläimille ja ihmiselle.
Jodin vaikutus
Jodi on siis oleellinen osa kilpirauhashormoneja, joiden vaikutus kohdistuu
- lämmön muodostukseen ja säätelyyn
- rasvojen, valkuaisaineiden ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan
- kasvuun ja kehitykseen
- verenkiertoelimistöön
- vesi- ja elektrolyyttitasapainoon sekä
- hermostoon.
Kaliumjodidia käytetään ydinräjähdyksen tai ydinonnettomuuden yhteydessä ehkäisemään radioaktiivisen jodin kilpirauhasvaikutusta laskeumatilanteessa.
Tarve ja saanti
Jodin päivätarve on keskimäärin 100 mikrogrammaa ja väestön saantisuositus 150 mikrogrammaa. Rannikkoseuduilla asuvilla ihmisillä ei yleensä esiinny jodin puutetta, koska sitä on merivedessä ja kalassa. Ruokasuolaan lisätään jodia ja maitotuotteet ovat myös hyviä lähteitä, koska niihin kertyy jodia mm. eläinten rehun ja erilaisten tuotannossa käytettyjen desinfektioaineiden kautta.
Jodin puutos ja yliannostus
Jodin puutos voi aiheuttaa kilpirauhasen suurentumisen (struuma). Pitkäaikainen puute yhdessä muiden ravintoaineiden riittämättömän saannin kanssa voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä kasvun ja kehityksen häiriöitä. Kilpirauhas-hormonien puute aiheuttaa monenlaisia häiriöitä, kuten esimerkiksi kasvun ja kehityksen hidastuminen. Vaikeaa vajaatoimintaa kutsutaan myksödeemaksi. Jos vajaatoimintaa on esiintynyt kehitysvaiheessa, on seurauksena usein kasvuhäiriöitä ja silloin puhutaan kretinismistä.
Sen sijaan elimistö sietää yleensä hyvin suuriakin jodimääriä. Henkilöillä, joilla on kilpirauhasen sairauksia, liiallinen jodinsaanti voi laukaista kilpirauhasen toiminnan häiriöitä.
