Rypsiöljyn sisältämästä linolihaposta on viime aikoina puhuttu paljon. Gastroenterologian professori Martti Färkkilä esitti Helsingin Sanomissa, että se voisi altistaa haavaiselle koliitille, joka on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus.
Väite perustuu GUT-lehdessä vuonna 2009 julkaistuun osa-analyysiin, jonka mukaan rypsiöljyn sisältämä linolihappo lisäsi haavaisen koliitin riskiä. Tutkimusaineisto oli kerätty Ruotsista, Italiasta, Yhdistyneestä Kuningaskunnasta, Saksasta ja Tanskasta.
Yhdysvaltalaiseen aineistoon perustuvassa Harvardin pidemmässä tutkimuksessa ja aihepiiriä koskevassa tutkimuskoosteessa todettiin, ettei näin ole. Aineisto oli kerätty Yhdysvalloista. “Linolihapon ja IBD:n yhteys ei ole vakuuttava epidemiologisissa tutkimuksissa”, kirjoittaa aiheeseen perehtynyt laillistettu ravitsemusterapeutti, THM Reijo Laatikainen Pronutritionist-blogissaan.
Vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa osanottajat kertoivat kyselylomakkeella, miten usein he söivät eri ruoka-aineita.
– Kyseisen menetelmän avulla ei voi arvioida linolihapon saantia luotettavasti, sanoo ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.
– Olen täyttänyt näitä frekvenssikyselyitä koemielessä itse. Olen kausisyöjä, joten on vaikea vastata, kuinka usein syö tiettyä ruoka-ainetta. Näillä kyselyillä on todella hankala mitata luotettavasti eri rasvahappojen saantia, Schwab jatkaa.
Färkkilä: kyseinen artikkeli oli korkeatasoinen
Martti Färkkilä vastaa Schwabin ja Laatikaisen esittämään kritiikkiin.
– Kyseinen artikkeli, johon viittasin, oli hyväksytty julkaistavaksi yhdessä kaikkein korkeimmalle arvostetussa gastroenterologian piiriin kuuluvassa lehdessä GUT:ssa, luonnollisesti refereelausuntojen pohjalta. Haastattelututkimuksiin pohjautuvassa tiedonkeruussa on kuitenkin omat ongelmansa, Färkkilä sanoo.
Myös viisi kertaa pidempi amerikkalaistutkimus, jossa ei havaittu linolihapon yhteyttä suolistosairauksiin, julkaistiin GUT-lehdessä lehdessä.
Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset eivät saa ravinnostaan runsaasti linolihappoa. ”Suomessa käytetään verrattain paljon voita ja oliiviöljyä ja vain vähän auringonkukka-, soija-, maissi- ja saffloriöljyjä, joissa on eniten linolihappoa”, Reijo Laatikainen kirjoittaa blogissaan.
Färkkilä huomauttaa, että haavaista koliittia sairastavien määrä 45–55-vuotiaiden keskuudessa on kasvanut 25 vuodessa viisinkertaiseksi.
– Tälle voimakkaalle nousulle ei ole löydetty mitään yksittäistä syytä: muutokseen vaikuttavat varmasti muun muassa muuttunut ruokavaliomme, ympäristön kaupungistuminen ja suoliston mikrobiston muutokset, hän sanoo.
“Ei missään nimessä kannata vaihtaa oliiviöljyyn”
Martti Färkkilän mukaan henkilöiden, joilla on lisääntynyt riski sairastua haavaiseen koliitttiin, saattaa olla viisasta vähentää runsasta rypsiöljyn käyttöä ja korvata se oliiviöljyllä, joka osoittautui tutkimuksessa riskin suhteen neutraaliksi. Riski voi olla kohonnut, jos lähisukulaisella on sama sairaus.
Schwab puolustaa rypsiöljyä.
– Jos se korvataan oliiviöljyllä, omega-3-rasvahappojen saanti vähenee. Juuri niiden saannissa suomalaiset pärjäävät hyvin. Rypsiöljy on tuttu ja mieto öljy, se on kotimaista ja halpaa. Ei sitä ole tarvetta vaihtaa.
Oliiviöljyssä omega-6-rasvojen ja omega-3-rasvojen suhde on kahdenkymmenenyhden suhde yhteen, rypsiöljyssä kahden suhde yhteen. Jälkimmäinen suhde on Schwabin mukaan parempi.
– Sydänsairauksissa ja matala-asteisessa tulehduksessa linolihapon saanti näyttäisi olevan epäedullista vain, jos omega-3-rasvoja saadaan liian vähän, Schwab sanoo.
Martti Färkkilä muistuttaa, ettei linolihapon vaikutusta sydän- ja verisuonitauteihin voi verrata suoraan siihen, miten se vaikuttaa suoliston limakalvoon, sen läpäisevyyteen ja mikrobistoon.
Tarvitsemme tulehdusta aiheuttavia välittäjäaineita
Linolihappo herättää ristiriitaisia tunteita, mutta se on välttämätön rasvahappo, jota keho ei voi muodostaa itse.
– Sitä voi verrata vaikka C-vitamiiniin, jota ihmisen elimistö ei tee. Linolihappoa saadaan vain kasviöljyistä ja joistakin pähkinöistä, Schwab selittää.
Hänen mukaansa Pohjoismainen ruokavalio on hyvä vastine Välimeren ruokavaliolle. Pohjoismainen ruokavalio painottaa juureksia, marjoja, ruista, kauraa, kalaa ja rypsiöljyä.
– Tulehduksien ja kolesteroliarvojen kannalta tämä ruokavalio edistää terveyttä.
Sitten Schwab sanoo jotain maallikon korvaan yllättävää:
– Kun linolihappo muokkautuu elimistössä, aineenvaihduntatuotteista muodostuu välittäjäaineita, jotka aiheuttavat tulehdusta, nostavat sykettä, säätelevät aineenvaihduntaa ja nopeuttavat veren hyytymistä. Nämä ovat tärkeitä asioita, joten tarvitsemme myös näitä välittäjäaineita. Lisäksi tarvitsemme tulehdusta hillitseviä omega-3-rasvoja. Kyse on tasapainosta.
Linolihapon puute voi aiheuttaa iho-ongelmia
Jos tulehdusta aiheuttavat välittäjäaineet dominoivat kehoa, ihminen stressaantuu, ja kehoon saattaa pesiytyä matala-asteinen tulehdus. Siksi omega-3-rasvat ovat tärkeitä.
Jos keho ei saa lainkaan linolihappoa tai alfalinoleenihappoa, hänelle voi tulla neurologisia ongelmia ja iho-oireita.
Omega-6-rasvoja saa tosin muistakin lähteistä kuin rypsiöljystä. Esimerkiksi saksanpähkinöistä, manteleista, soijaöljystä ja auringonkukkaöljystä.
Ursula Schwabilla on rasvahyllyllä aprikoiville yksi ohje:
– Jos käyttää rypsiöljyä, kannattaa käyttää sitä edelleen. Ja jos ei pidä sen mausta, voi kokeilla kylmäpuristettua rypsiöljyä. Siinä on makua.
Lue myös:
