Suomalaiset naiset kätkevät hyvin yleisesti masennuksensa. Tutkija Sanna Rikala selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, miten naiset ja miehet kokevat uupumisen sekä miten masentuneet naiset käyttäytyvät ja toimivat.
Naisilla työuupumus ja masennus voivat kehittyä hitaasti ja hiipivästi. Oireet syvenevät jopa vuosia ilman käsitystä siitä, mitä on tapahtumassa ja mihin oireet lopulta johtavat.
– Työssä uupuvien naisten masennukselle on tyypillistä vastarinta ja sinnittely. Naiset yrittävät vaikuttaa työoloihin ja pärjätä uupumisoireidensa kanssa romahduspisteeseen saakka, Rikala kertoo.
Näille naisille töihin suoriutuminen tuntuu ylivoimaisen raskaalta ja lopulta he eivät enää päässe kotiovesta ulos. Työmatkan naiset itkevät ja hokevat, etteivät pysty menemään sinne. Työpaikan ovella he kuitenkin kokoavat itsensä ja vetävät väkisin hymyn kasvoilleen.
Täynnä tarmoa, mutta silti masentunut
Äkkipysähdys yllättää. Moni on masentunut vuosikausia tajuamatta itsekään, että on sairastunut. Jos taudin oireet ovat epätyypillisiä ja piilossa, niihin on vaikea tarttua.
Piilomasennus on harmaa alue terveyden ja sairauden välissä. Piilomasentunut voi olla surullinen, potea syyllisyyttä ja kokea itsensä arvottomaksi. Ajatukset ovat kielteisiä ja kyky tuntea mielihyvää on kadonnut. Myös toimintakyky heikkenee. Asiat jäävät hoitamatta ja tehtävät kasaantuvat.
Tai sitten käy päinvastoin. Piilomasentuneeseen voi iskeä voimakas toimintatarmo ja hän porskuttaa eteenpäin tuntematta kohtuuden rajoja.
Piilomasennusta on pidetty miesten tautina, kun taas naiset uupuvat ja masentuvat näkyvämmin. Suomalaistutkimus kuitenkin kertoo, että masennusoireiden piilottaminen on yhtä yleistä naisilla ja miehillä.
Naiset kuormittuvat herkemmin
Naiset sairastuvat masennukseen kaksi kertaa useammin kuin miehet. Siitä, miksi masennus on yleistä juuri naisvaltaisilla aloilla, on keskusteltu paljon.
– Työelämässä naisvaltaisella alalla työskentely näyttäisi altistavan masennukselle, ei naiseus sinänsä. Naiset kokevat työssä enemmän emotionaalista väsymystä. Useimmiten tunteet kuormittuvat enemmän naisvaltaisilla aloilla, Rikala sanoo.
Professori, psykiatri Mauri Marttunen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ei näe, että naisten suuremmat masennusluvut johtuvat naisvaltaisista aloista. Tyttöjen masennusluvut ovat suuremmat jo murrosiästä alkaen.
– Masennus oireilee ja ilmenee naisilla ja miehillä eri tavoin. Mutta masennuksen sukupuolierot johtuvat enemmän sosiaalisista rooliodotuksista kuin biologiasta, Marttunen sanoo.
Miehiltä odotetaan työelämässä jämäkkyyttä ja heikkouden kätkemistä. Naisten taas odotetaan ottavan aina toiset huomioon.
Masennuksen merkit
Yksi merkki masennusoireista miehillä on kyynistyminen. Mies etäännyttää itsensä ongelmista, tunteista sekä toisista ihmisistä. Hän yrittää pärjätä masennuksensa kanssa maskuliinisuuden normien mukaisesti.
Naiset taas yrittävät sinnitellä, pärjätä ja jaksaa. Useimmiten nainen puhuu väsymyksestään miestä enemmän ja hakee herkemmin apua. Siksi naisten masennus näkyy selvemmin tilastoissa, kun taas miesten depressiosta suuri osa jää piiloon.
Miksi suomalaiset kätkevät masennuksensa ja laittavat työn oman terveyden edelle?
– Naiset kokevat usein masentumisen heikkoutena eikä heikkoutta haluta tunnustaa edes itselle. Pärjäämisen vaatimus on suomalaisilla vahva, niin naisilla kuin miehilläkin, Rikala kertoo.
Nätti, joustava ja tavoitteellinen
Maailman terveysjärjestökin kiinnitti vuonna 2001 huomionsa masennuksen leviämiseen. Se esitti arvion, jonka mukaan masennuksesta tulee maailman toiseksi yleisin sairaus vuoteen 2020 mennessä.
– Eniten ennenaikaiselle eläkkeelle jäädään mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Depressiolla on tässä merkittävä osuus, Mauri Marttunen sanoo.
Työssä vaaditaan jatkuvasti enemmän palvelualttiutta, vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja. Pitää olla joustava ja muuntautumiskykyinen. Jotta pysyy kyydissä mukana, pitää olla kykyä sietää muutoksia ja epävarmuutta. Lisäksi työntekijällä pitäisi olla tunnetaitoja, ja ulkonäön pitäisi olla huoliteltu. Nämä vaatimukset lisäävät työn henkistä kuormitusta.
Työstä on tullut minä-projekti. Jokainen tekee työelämässä omaa henkilökohtaista identiteettityötä ja neuvottelee itsensä kanssa, mihin suostuu ja mihin ei, minne päin kulkee työurallaan ja mitä tavoittelee.
Savustus vai irtiotto
Tilanteen tulkitsemista sairaudeksi venytetään usein romahtamiseen asti. Oman masennuksen tunnustaminen pelottaa. Masentunut työntekijä leimataan usein hankalaksi.
– Monet tutkimukseeni osallistuneet naiset joutuivat työssään tilanteeseen, jossa työn olosuhteita heikennettiin tarkoituksella, tavoitteena päästä työntekijästä eroon. Toisin sanoen he joutuivat savustusprosessiin, Rikala kertoo.
Naiset suoriutuvat viikosta toiseen, makaavat lamaantuneina lauantait ja pyörivät yöllä hiestä märkinä. Lopulta edessä on irtiotto. On pakko päästää irti työstä, kun koko ajan itkettää. Irtiotto voi olla irtisanoutuminen, vuorotteluvapaa, vanhempainvapaa tai sairausloma.
Irtiotto-vaiheeseen kuuluu tilanteen hyväksyminen: Tässä nyt ollaan masentuneita eikä muuta voi.
Irtiotto johtaa usein suureen elämänmuutokseen. Rikalan haastattelemista naisista vain yksi palasi takaisin vanhaan työpaikkaan. Muut lähtivät opiskelemaan, etsivät uuden työpaikan tai jäivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Monelle masennus voi olla myös mahdollisuus rakentaa elämä uudelle pohjalle.
