Hedelmöityshoidot: keinot ja riskit
Lapsettomuus on viime vuosina lisääntynyt, mutta toisaalta keinot lapsettomuuden hoitoon ovat kehittyneet.
Lapsettomuus koskettaa kymmeniätuhansia suomalaispareja. Syitä lapsettomuudelle voi olla useita. Tavallisimpia syitä ovat ovulaatiohäiriöt, endometrioosi ja sperman heikentynyt laatu.
Noin neljäsosan parien lapsettomuudesta arvellaan olevan naisesta johtuvaa ja neljäsosan miehestä johtuvaa. Sekä miehestä että naisesta johtuvaa lapsettomuus on niin ikään noin neljäsosalla. Lopuissa tapauksissa lapsettomuuden syy jää epäselväksi.
Lapsettomuus on viime vuosina lisääntynyt, mutta toisaalta keinot lapsettomuuden hoitoon ovat kehittyneet. Lapsettomuuden hoitokeinot valitaan aina lapsettomuuden syiden ja parin toiveiden mukaan.
Ensimmäisenä lääkäri puuttuu hedelmällisyyttä heikentäviin tekijöihin, kuten pariskunnan mahdolliseen ylipainoon, tupakointiin tai alkoholinkäyttöön. Jos raskaus ei siltikään ala, voidaan turvautua erilaisiin hedelmöityshoitoihin.
Ovulaation induktio
Yksi raskauden edellytyksistä on munasolun kypsyminen ja irtoaminen. Jos tämä ei tapahdu naisella luonnostaan, voidaan kokeilla ovulaation induktiota. Ovulaation induktiossa stimuloidaan munasarjoja hormonilääkityksen avulla. Tarkoituksena on saada munasarjat tuottamaan yksi munarakkula ja yksi kypsä munasolu kiertoa kohden.
Ensimmäisenä lääkkeenä ovulaation induktiossa käytetään yleensä tablettimuotoista klomifeenia. Jos tablettilääkkeet eivät tehoa, käyttöön voidaan ottaa pistoksina annettavat gonadotropiinihoidot.
Inseminaatio eli UIU (Intrauterine Insemination)
Inseminaatiota käytetään yleensä silloin, kun lapsettomuus johtuu siittiöistä tai kun kyseessä on selittämättömistä syistä johtuva lapsettomuus.
Inseminaatiossa siittiöt ruiskutetaan kohdun kaulakanavan kautta kohtuonteloon.
Inseminaatiohoidossa mies antaa siemennestenäytteen hoitopäivänä. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää myös ennalta pakastettua siemennestettä.
Ennen inseminaatiota siemennesteestä erotellaan parhaiten liikkuvat siittiöt. Näin vähennetään siemennesteessä mahdollisesti olevia siittiövasta-aineita ja muita epäpuhtauksia. Erottelu voi parantaa siittiöiden liikkuvuutta ja hedelmöityskykyä.
Inseminaatio voidaan tehdä joko luonnollisessa kuukautiskierrossa mahdollisimman lähellä ovulaatiota tai yhdistettynä lääkkeelliseen munasolun kypsytyshoitoon.
Onnistumistulokseen vaikuttavat naisen ikä, siemennesteen laatu ja inseminaation ajoituksen onnistuminen. Parhaat tulokset saadaan yleensä yhdessä hormonilääkityksen kanssa.
Onnistumisprosentti inseminaatiohoidossa yhdessä hormonilääkityksen kanssa on 10–20 prosenttia hoitokiertoa kohden. Hoito toistetaan yleensä 2–4 kertaa. Jos inseminaatiohoito ei auta, voidaan siirtyä koeputkihedelmöityshoitoon.
Koeputkihedelmöitys eli IVF (In Vitro Fertilisaatio)
Koeputkihedelmöityshoidoissa sukusolut kerätään ja hedelmöitetään laboratoriossa. Tämän jälkeen alkio siirretään kohtuun.
Munasolujen keräys
Munasolujen keräys tapahtuu ohuen neulan avulla. Neula viedään ultraäänikuvauksen avulla emättimen seinämän läpi munasarjaan ja munarakkulan sisälle. Munarakkulaneste imetään koeputkeen ja toimitetaan solulaboratorioon. Laboratoriossa munasolut poimitaan rakkulanesteestä viljelymaljoille ja laitetaan viljelykaappiin.
Munasolujen keräämisessä käytetään rauhoittavaa lääkitystä, kipulääkkeitä tai kohdunkaulan paikallispuudutusta. Joskus toimenpide tehdään nukutuksessa.
Hedelmöitys ja alkioiden siirto
Munasolut ja siittiöt laitetaan samalle viljelymaljalle, ja niiden annetaan olla lämpökaapissa yön yli. Tätä menetelmää kutsutaan In Vitro Fertilisaatioksi (IVF). Toinen vaihtoehto on Intracytoplasmic Sperm Injection (ICSI), jossa siittiö viedään munasolun sisään pipetin avulla.
Munasoluja seurataan hedelmöittymisen varmistamiseksi muutaman päivän ajan, jonka jälkeen korkeintaan kaksi laadukkainta alkiota siirretään kohtuun. Loput hyvälaatuiset alkiot voidaan pakastaa mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Koeputkihedelmöityksen onnistumisprosentti on 20–40 prosenttia hoitokiertoa kohden. Naisten vanhetessa luvut pienenevät vauhdilla, joten 35 ikävuoden jälkeen hoitoon kannattaa hakeutua mahdollisimman pian.
Milloin käytetään luovutettuja sukusoluja?
Luovutettuja sukusoluja voidaan käyttää sekä miehestä että naisesta johtuvan lapsettomuuden hoidossa. Luovutettuja sukusoluja voidaan käyttää, jos
- Omia sukusoluja ei kehity
- Sukusolujen tuotanto on sammunut esimerkiksi vakavan sairauden seurauksena
- Keskenmenot ovat toistuvia
- On riski vakavaan perinnölliseen sairauteen
- Useat koeputkihedelmöityshoidot eivät ole tuottaneet tulosta
- Kyse on sosiaalisesta lapsettomuudesta, eli naisparista tai yksin lasta haluavasta.
Sukusoluja saadaan vapaaehtoisilta luovuttajilta. Munasoluja voi luovuttaa korkeintaan 35–vuotiaat terveet naiset. Munasolun luovuttaja joutuu käymään läpi samoja hormonihoitoja kuin koeputkihedelmöityshoidossa oleva nainen.
Luovuttaja suostuu siihen, että hänen tietonsa tallennetaan valtakunnalliseen luovutusrekisteriin. Luovuttajan henkilötiedot voidaan antaa hoidon tuloksena syntyneelle henkilölle hänen täyttäessään 18 vuotta.
Hedelmöityshoitojen riskit
Hedelmöityshoitoihin ei liity mitään erityisen vakavia riskejä tai haittavaikutuksia. Vakavin komplikaatio on munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä (ovarian hyperstimulation syndrome, OHSS).
Lievä OHSS on melko yleinen koeputkihedelmöityksen yhteydessä. Vaikeana hyperstimulaatio-oireyhtymä ilmenee vain alle prosentilla.
Lievissä tapauksissa OHSS:n hoidoksi riittää lepo ja runsas vedenjuonti. Vaikeat tapaukset vaativat sairaalahoitoa.
Lähteet:
Hedelmöityshoidot-opas
