Me olemme tottuneet kuulemaan neuvoja, että meidän pitäisi välttää suolaa. Mutta mihin tässä enää voi uskoa, kun maailmalta kantautuu tutkimuksia, joiden voi tulkita kyseenalaistavan suolatotuudet?
Valitse vähäsuolaista, vältä piilosuolaa – näin meitä opastetaan virallisissa ravitsemussuosituksissa. Esimerkiksi Sydänliitto ja kohonneen verenpaineen Käypä hoito suositus linjaavat selkeästi, että jos ihminen saa liikaa suolaa, hänen riskinsä sairastua sydän ja verisuonitauteihin kohoaa.
Mutta Yhdysvalloista kantautuu myös toisenlaista viestiä.
Johdetaanko meitä harhaan?
Tutkimusprofessori Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sanoo, että vaikuttaa siltä, että maailmassa on muutamia yksittäisiä, äänekkäitä henkilöitä – osin varsin vaikutusvaltaisia – jotka aktiivisesti puhuvat suolan vähentämistä vastaan.
Tutkivilla journalisteilla riittää työsarkaa, jotta saataisiin selvitettyä näiden tutkijoiden sidonnaisuudet. Onko taustalla jopa tavoitteita saada itselle taloudellista hyötyä?
-Tutkimuksia katsoessa tulee vastaan tiettyjä ”vanhoja tuttuja”, jotka systemaattisesti jopa aineistoja väärin analysoimalla ja tulkitsemalla johtavat meitä tarkoituksellisesti harhaan. Myös tutkimuksen virhelähteet ja menetelmien rajoitukset saatetaan jättää mainitsematta.
- Lue myös: Suolan valinnalla on väliä
Mitä ihmettä? Eikö suola olekaan riski?
JAMAssa julkaistiin vuonna 2011 tutkimus, jonka voi tulkita kyseenalaistavan vähäsuolaisen ruokavalion hyödyt. Tutkimuksessa ei löydetty näyttöä siitä, että runsas suolan syöminen lisäisi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Sen sijaan saatiin todisteita, jotka viittaavat päinvastaiseen: vähäsuolainen ruokavalio näytti olevan yhteyksissä sydänkuolleisuuteen.
Jula kyseenalaisti tutkimuksen tulokset tuoreeltaan ja osoitti siitä useita epäkohtia Lääkärilehdessä.
- Lue lisää: Miten saat vähemmän suolaa
Miksi tutkimukseen ei aina voi luottaa?
Jula sano, että tutkimusasetelmaan liittyy useita ongelmia niissä epidemiologisena seurantatutkimuksena tehdyissä suolatutkimuksissa, jotka ovat olleet esillä julkisuudessa. Natriumin saantia eli suolan käyttöä on mitattu yhdessä aikapisteessä, ja tulosten avulla on ennustettu, kuinka suuri riski tutkittavilla on saada lähivuosina sydän- ja verisuonitapahtuma tai kuolla.
Ensimmäinen ongelma liittyy suolan saannin arviointiin. Arviointi on yleensä tehty kysymällä tutkittavilta edeltävän päivän ruokavaliosta tai määrittämällä natrium virtsasta.
-Haastattelujen ja ravinnonlaskentaohjelmien avulla voidaan arvioida melko luotettavasti ja vuorokausivirtsasta tehtyjen mittausten avulla varsin luotettavasti ison väestöjoukon keskimääräistä suolan saantia. Ne eivät kuitenkaan sovellu arvioimaan yksiön lyhyen tai pitkän aikavälin suolankäyttöä.
-Ravinnon laskentaohjelmat perustuvat reseptien ja elintarvikkeiden keskimääräisiin natriumpitoisuuksiin eivätkä ota huomioon yksilöllisiä valintoja ruuan suolaisuudessa. Suolan käyttö vaihtelee päivästä, vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Siksi yhden aikapisteen avulla ei pystytä arvioimaan edes keskimääräistä lyhemmän saati pidemmän aikavälin suolansaantia.
Vuorokausivirtsaa on pidetty parhaana tapana arvioida suolan käyttöä. Julan mukaan viime vuosina on kuitenkin havaittu, että virtsaan erittyvän natriumin määrä vaihtelee suuresti päivästä toiseen myös silloin, kun suolan käyttö pysyy täysin muuttumattomana. Kertavirtsanäytteestä tehtävät arviot yksilön suolankäytöstä tuottavat vielä virheellisempää tietoa.
-Mikään näistä menetelmistä ei kuvaa pitkän aikavälin suolankäyttöä, joka olisi tärkeää yksilön riskinarvioinnin kannalta.
Moni kuoli sydämen vajaatoimintaan – ei suolankäytön vähyyteen
Toinen seurantatutkimusten ongelma liittyy Julan mukaan niin sanottuun käänteiseen syy–seuraus-suhteeseen. Krooninen sairaus voi pienentää syömistä ja suolan saantia. Esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa sairastavat joutuvat vähentämään suolan käyttöä sydänkuormituksen pienentämiseksi. Tällöin krooninen sairaus ja sydämen vajaatoiminta on se syy, joka ennustaa suurempaa kuoleman riskiä, ei vähäinen suolan käyttö.
-Käänteinen syy–seuraus-suhde selittänee myös 2011 JAMA:ssa julkaistun eurooppalaisen tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa kolmasosa kuolemista johtui sydämen vajaatoiminnasta.
Mediatiedote voi liioitella
JAMA Internal Medicinessä julkaistiin tammikuussa 2015 tutkimus, josta saattaa äkkiseltään saada käsityksen, ettei runsas suolansaanti olisi yhteyksissä sydän- ja verisuonitauteihin liittyvän kuolleisuuden kanssa ikääntyneillä aikuisilla.
Tutkimuskyselyssä ikääntyneet kertoivat itse ruokavaliostaan. Kymmenvuotisessa seurantatutkimuksessa oli mukana 2 642 ikäihmistä (71–80 vuotta). Tutkittavat jaettiin alussa kolmeen ryhmään sen perusteella, paljonko heidän arvioitiin saavan suolaa päivässä: alle 3,8 grammaa, 3,8–5,8 grammaa ja yli 5,8 grammaa.
-Keskimmäisen suolankäyttöryhmän kuolemanriski oli 15% alemman ja ylemmän ryhmän pienempi, mutta erot eivät tilastollisesti olleet aivan merkittävät, huomauttaa Jula.
-Tutkijoiden mukaan 71–80-vuotiailla suolan käyttö ei näyttäisi ennustavan sydän- ja verisuonitautitapahtumia ja sydämen vajaatoimintaa, mutta 5,8 grammaa suurempi suolankäyttö saattaa lisätä kuoleman riskiä.
Tutkimuksesta ei siis voi päätellä, etteikö liika suola olisi riski, sanoo Jula. Myös tähän tutkimukseen liittyvät menetelmälliset ongelmat, joista on kerrottu edellä: suolan käytön arvioinnin luotettavuus ja käänteiset syy–seuraus-suhteet.
Mediatiedotteessa sen sijaan luodaan monella tapaa mielikuvaa siitä, ettei suola olisikaan sydänriski. ”Pidätkö suolaisesta ruuasta”, kuuluu tiedotteen alku suomennettuna.
Miksi ongelmallinen tutkimus julkaistaan?
Miksi sitten ongelmallinen tutkimus voi saada tilaa varteenotettavalta vaikuttavassa julkaisussa? Ainakin siksi, että tutkimus voi olla tilastomatemaattisesti toteutettu pätevän oloisella tavalla ja kaikki näyttää olevan kunnossa, kommentoi Jula.
-Tutkimusasetelma ei vain ole hyvä, eikä asetelmaan liittyviä sudenkuoppia ole kyetty ottamaan huomioon. Tulosten tulkinta mediassa voi myös poiketa tutkijoiden esittämistä, kuten Jama Internal Medicine lehdessä esitetyn tutkimuksen kohdalla näyttää käyneen.
Jula: Tiedeyhteisö laajasti yksimielinen
Ei ole tiedemaailmassa uusi asia, että samasta asiasta on ristiriitaisia tuloksia ja mielipiteitä.
Kansainvälisillä tiedekentillä ollaan kuitenkin laajalti yhtä mieltä siitä, että virallinen suolasuositus on hyvä ja liiallista suolansaantia kannattaa välttää, ajattelee Jula.
Suomalainen suositus on, ettei suolaa (NaCl) saisi saada yli 5 grammaa vuorokaudessa. Suositus perustuu laajaan kansainväliseen tutkimusnäyttöön, jota on kuvattu esimerkiksi pohjoismaisten suositusten suolakatsauksessa ja WHO:n raportissa. Suomalainen suositus vastaa myös WHO:n maailmanlaajuista suositusta.
-Kansalliset suositukset perustuvat monenlaiseen eri näyttöön. Epidemiologiset tutkimukset (jotka tutkivat tautien esiintyvyyden ja niiden vaaratekijöiden suhdetta), eivät koskaan ole peruste suosituksille. Ne luovat assosiaatioita siitä, että eri asiat näyttäisivät olevan yhteyksissä toisiinsa. Voi olla myös, että asioilla on käänteinen yhteys tai ettei yhteyttä voida edes arvioida.
Luotettavampia päätelmiä voidaan tehdä kontrolloiduista hoitokokeista, joissa tehdään muutos johonkin tiettyyn asiaan ja katsotaan, mitä silloin tapahtuu riskitekijätasoissa, sairastavuudessa ja kuolleisuudessa. Voidaan myös tarkastella aikasarjoja ja katsoa, miten käy väestölle, jossa on tapahtunut jokin ravitsemuksellinen muutos ja verrata sitä ryhmään, jossa muutosta ei ole tapahtunut.
Voiko sama suositus sopia kaikille?
Mutta voiko yksi ja sama suolasuositus sopia jokaiselle? Väestötasolla ajateltuna kyllä, sanoo Jula. Noin 80 prosentilla väestöstä verenpaine lähtee ennemmin tai myöhemmin nousuun, kun ikää karttuu.
Julan mukaan on kuitenkin olemassa joitakin ihmisiä, joilla elimistö ja munuaiset erittävät suolaa tavallista herkemmin. Heille suola ei aiheuta välttämättä yhtäläistä riskiä kuin muilla.
-Mutta tämä ei tarkoita sitä, että suolaa kannattaisi ja pitäisi syödä paljon. Ei paljon suolaa syömällä saavuteta terveyshyötyä.
Haastateltavan sidonnaisuudet: THL:n tutkimusprofessori Antti Jula on puheenjohtaja kohonneen verenpaineen Käypä hoito -työryhmässä. Hän kertoo, ettei hänellä ole sidonnaisuuksia lääke tai muuhun teollisuuteen. Hän on ollut Sydänliiton ravitsemusasiantuntijaryhmässä jäsenenä ja toiminut asiantuntijana pohjoismaisten ravitsemussuositusten niissä luvuissa, jotka liittyvät natriumiin ja kaliumiin.
Lue myös:
Lähteet:
Antti Julan puhelinhaastattelu 23.4.2015
