Apu Terveys

Vulvodynia on vaiettu vaiva


Vulvodynia eli naisen sukuelinalueen kiputila on kiusallinen vaiva, johon kannattaa hakea apua ajoissa. Hoidot voivat lievittää kipua, vaikka se väistyy harvoin kokonaan.
Kuvat Istock

1. Millainen naistentauti vulvodynia on?

Vulvodynia on häpyalueen tai ulkoisten sukupuolielinten pinnallinen kiputila. Kipu on usein polttavaa tai pistävää, eikä näkyviä löydöksiä ole. Kipu tuntuu usein kosketuksessa, kuten yhdynnän aikana tai sen jälkeen, itsetyydytyksessä, seksivälineiden ärsyttäessä limakalvoja sekä gynekologisessa tutkimuksessa. Kipu voi olla joskus myös jatkuvaa, ja sen voi tuntea istuessa tai pyöräillessä.

Usein löydetään selvät kipupisteet lähellä emättimen aukkoa, mutta kipu voi olla myös syvemmällä emättimessä. Vulvodyniaan voi myös liittyä vaginaa ympäröivien lihasten kouristus eli vaginismi. Oireyhtymässä on kolme alatyyppiä: hermokiputyyppinen kipu eli dysesteettinen vulvodynia, emättimen eteisen kosketusarkuus eli vulvan vestibuliittioireyhtymä ja syklinen vulvovaginiitti.

2. Mikä sairauden aiheuttaa?

Vulvodynian aiheuttaja jää usein epäselväksi. Hormonaaliset syyt vaikuttavat ratkaisevasti taudin syntyyn. Etenkin nuorena aloitettu matalahormonisten ehkäisypillereiden pitkäaikainen käyttö lisää riskiä nelinkertaiseksi. Ehkäisypillereiden matala estrogeenitaso lisää hermopäätteitä ulkosynnytinten alueella, ja kipukynnys emättimen eteisen limakalvolla voi tilapäisesti alentua. Lisäksi emättimen limakalvo saattaa ohentua. Tämä voi altistaa kivulle tai lisätä sitä. Myös lantionpohjalihasten kireys altistaa kivulle ja vaikeuttaa yhdyntää.

Oireyhtymään voi liittyä myös muita ihotauteja vyöruususta puna- ja valkojäkälään sekä psoriasikseen tai kipusyndroomia, kuten ärtyneen suolen oireyhtymä ja fibromyalgia. Oireita voivat edeltää myös toistuvat hiiva-, virtsa- tai sukuelintulehdukset tai emättimen bakteeritasapainon häiriöt. Taudin taustalla on usein psyykkisiä syitä.

3. Kuinka yleinen vulvodynia on?

Arviolta 8–12 prosenttia naisista kärsii vulvodyniasta. Hoito viivästyy usein, sillä kaikki eivät osaa hakea apua, ja usein lääkärit eivät tunnista kipujen syytä. Valtaosa potilaista on nuoria naisia, jotka käyvät monella lääkärillä ennen diagnoosia. Onneksi vaivasta saa nykyisin enemmän tietoa, ja useissa yliopistollisissa keskussairaaloissa on erityinen vulvodyniapoliklinikka.

4. Miten vulvodyniaa hoidetaan?

Usein gynekologi ohjeistaa ehkäisypillereiden tauottamiseen tai vaihtoon. Samalla hoidetaan mahdolliset hiivainfektiot ja emätintulehdukset. Hoidossa voidaan käyttää puudutusgeelejä, kipuhermopäätteiden penslausta sekä hermokipuvoiteita ja suun kautta otettavia lääkkeitä. Joissain tapauksissa lääkäri voi poistaa pinnallisesti kipualuetta. Myös Botox-injektioita on kokeiltu. Omahoidolle lankeaa iso rooli. Hoito-ohjeissa suositellaan luonnonmateriaaleista valmistettuja alusvaatteita ja hajusteettomia pyykinpesuaineita, ilmakylpyjä sekä alapään rasvapesuja. Häpykarvojen ajamista kannattaa välttää. Monet voivat hyötyä kipualueiden akupainannasta tai emätintä ympäröivien lihasten venyttelystä. Lantionpohjan kireyteen voi saada helpotusta fysioterapiasta. Tutkimusten mukaan seksuaalineuvonnasta ja -terapiasta on hyötyä. Jos taustalla on masennusta ja seksuaalisia traumoja, saatetaan tarvita psykoterapiaa.

5. Millaisia tunteita sairauteen liittyy?

Ahdistus, masennus, häpeä ja ongelmat kehonkuvassa ovat tuttuja tunteita vulvodyniasta kärsivillä. Parisuhde voi joutua koville, kun nainen tuntee itsensä riittämättömäksi kumppanina: seksi ei suju, ja jopa kumppanin kosketus tuntuu kivuliaalta. Kivun pelko myös lisää kivun tuntemista ja johtaa usein läheisyyden välttämiseen. Pitkään jatkunut kipu voi muokata keskushermostoa. Kipuradat saattavat ylivirittyä ja herkistää kivun kokemiselle. Jopa kevyt kosketus voi aiheuttaa voimakkaan kivun kokemuksen. Myös kumppani voi kokea epäonnistumista tai pelkoa toisen satuttamisesta. Puhumattomuus pahentaa tilannetta.

6. Millaisia kokemuksia on vertaisryhmistä?

Toiminta on vielä uutta Suomessa. Netissä toimii suljettuja vulvodyniakeskusteluryhmiä. Ensimmäinen ammatillisesti ohjattu vertaistukiryhmä pidettiin Tyksissä vuoden 2017 syksyllä. Ryhmään sitoutui seitsemän 25–67-vuotiasta naista. Ryhmä kokoontui seitsemän kertaa, ja palaute oli erinomaista. Jäsenet saivat ohjaajilta kattavasti tietoa ja toimivat toisilleen itsehoidon innostajina ja samaistumisen kohteina.

7. Tuoko ikä helpotusta oireisiin?

Iän myötä hormonaalisen ehkäisyn tarve vähenee, mikä voi vähentää oireilua. Aktiiviset hoidot voivat helpottaa oireita, ja joillakin kipu loppuu kokonaan. Ikä auttaa oman kehon hyväksymisessä ja tuo tervettä itsekkyyttä vaatia seksuaalista nautintoa ja esilämmittelyjä. Aina ikääntyminen ei auta, sillä hermokiputyyppistä vulvodyniaa esiintyy enemmän yli 40-vuotiailla. Joskus kipu voi kehittyä gynekologisen leikkauksen jälkeen.

8. Mikä on seksuaaliterapian merkitys hoidossa?

Hoidossa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Tutkimusten mukaan seksuaaliterapialla on tärkeä osuus hoidossa. Asiakas määrittelee itse tavoitteensa, ja myös kumppani tarvitsee tukea. Seksuaaliterapian avulla voidaan päästä eroon ahdistavista ajatuksista, helpottaa kipua ja löytää menetelmiä seksuaalisen nautinnon lisäämiseen. Terapian tarve voi vaihdella muutamasta kerrasta kymmeniin käynteihin.

9. Millaiset asiat edistävät paranemista?

Toipumisen lähtökohta on tieto kivun syntymekanismista, hoitomahdollisuuksista ja kivunhallintakeinoista. Kun oppii ymmärtämään kipua ja hyväksyy sen olemassaolon, voi löytää tien sen hallitsemiseen. Toimivia kivunhallintakeinoja ovat tietoinen läsnäolo, itsemyötätunto, jännityksistä ja peloista vapautuminen, rauhoittavat mielikuvat, huumori, terveet elämäntavat ja sosiaaliset suhteet sekä erityisesti tunteista puhuminen. Lantionpohjan fysioterapia edistää paranemista useimmilla.

10. Mikä on vulvodynian ennuste?

Hoito vaatii naiselta ja hänen kumppaniltaan pitkäjänteisyyttä. Kivun pelko voi joskus jäädä kummittelemaan, vaikka itse vulvodyniakipu olisi helpottunut tai hävinnyt. Joillakin naisilla kipu voi parantua kokonaan tai lievittyä huomattavasti, vaikka täydellinen paraneminen ei olekaan kovin yleistä. Hoidon varhainen aloittaminen ja moniammatillinen yhteistyö parantavat ennustetta huomattavasti.

Asiantuntija: seksuaaliterapeutti Päivi Heinonen, Lääkärikeskus Medisonar ja Gynegologikeskus, Turku sekä Terveystalo, Helsinki.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 4/2018.

Julkaistu: 14.11.2019