Verensokerin mittaus

Kaikkien diabeetikoiden on suositeltava mitata itse verensokeriaan. Silloin näkee käytännössä, miten ateriat, laihdutus, liikunta ja lääkehoito vaikuttavat verensokeritasoon. Samalla saadaan tietää, tarvitseeko esimerkiksi lääkitystä vähentää tai lisätä. Verensokerimittausten avulla on hyvä opetella tunnistamaan elimistön tuntemuksia verensokerin vaihteluihin, esimerkiksi miltä matala ja korkea verensokeri tuntuvat. Valitettavasti verensokeria mitataan yleensä liian harvoin.

Omaseurannan tarve ja tiheys riippuvat diabetestyypistä, hoitomuodosta, hoidon tavoitteista, ajankohtaisesta tilanteesta ja sokeritasapainosta. Osalle riittää verensokerin mittaaminen kerran pari viikossa, toisella taas voi olla tarve useammalle mittaukselle päivässä. Tyypin 2 diabeteksessa mittaustarve on pienempi kuin tyypin 1 diabeteksessa, jossa usein tehty mittaus on tärkeää. Omaseurannan tiheydestä ja tarpeesta sovitaan lääkärin tai hoitajan vastaanotolla.

Kun perusinsuliinin annostelu sekä pikainsuliinin ja hiilihydraattien suhde aterioilla on sopivia, riittää tavallisesti 4–5 mittausta vuorokaudessa: aamulla ylös noustessa, ennen aterioita sekä ennen nukkumaanmenoa. Hoidon aloitusvaiheessa, insuliinin vaihdon yhteydessä sekä sokeritasapainoa herkästi vaihtelevissa tilanteissa, kuten liikunnassa, verensokeria mitataan useammin. Lisäksi verensokeri kannattaa aina tarkastaa, jos epäilee että se on matala.

Jos verensokeri vaihtelee, kannattaa ennen hoitajan tai lääkärin tarkastukseen menemistä seurata arvoja muutaman päivän ajan tiheämmin. Verensokeriseurannan lisäksi on hyvä laittaa ylös myös hiilihydraatit, insuliiniannokset ja liikunta.

Verensokerin voi mitata mistä tahansa sormesta. Lansetit ovat periaatteessa kertakäyttöisiä, mutta jos niiden puhtaudesta huolehditaan, voi sama henkilö käyttää lansettia esimerkiksi yhden päivän ajan. Ennen mittausta kädet pestään. Reikä pistetään pistolaitteella sormenpään sivulle. Pistopaikkaa tulee vaihtaa usein, ettei sormenpäät tule kipeäksi ja iho kovetu. Peukaloon ja etusormeen pistämistä vältetään. Ensimmäinen veripisara pyyhitään pois ja annetaan pienen pyöreän veripisaran muodostua sormenpäähän. Sormea ei puristeta, jotta näytteeseen ei tule kudosnestettä. Pisaraa kosketaan kevyesti liuskan kärjellä, kunnes laite antaa äänimerkin.

Nykyiset verensokerimittarit ovat helppokäyttöisiä ja nopeita. Useimmat verensokerimittarit ilmoittavat verensokeriarvot plasman glukoosiarvona. Mittarin valintaan vaikuttaa se, mihin mittariin saa liuskoja oman asuinkunnan alueelta. Liuskat saa välinejakelusta maksutta. Talvella mittari ja liuskat on hyvä muistaa suojata kylmältä.

Perusinsuliinia pyritään annostelemaan niin, että verensokeri on yöllä, aamulla ja ennen aterioita alle 7 mmol/l. Aterian yhteydessä otettava pikainsuliiniannos pitäisi mitoittaa ja ajoittaa niin, että verensokeri nousee ateriaa edeltävästä arvosta korkeintaan 2–3 mmol/l, jolloin verensokeri ei pääsääntöisesti ylitä arvoa 8–10 mmol/l. Tavoitteena on välttää verensokerin ”vuoristorataa” eli verensokerin vaihteluita matalasta korkeaan pyritään välttämään.

Tyypin 2 diabeteksessa, jota hoidetaan pelkästään ruokavaliolla ja liikunnalla, omaseurannaksi riittää sokeriarvojen mittaaminen yhtenä aamuna viikossa. Jos paastoverensokeri on yläkantissa, on se yleensä merkki siitä, että tarvitaan maksan sokerituotantoa hillitsevä lääkitys.

Mikäli tyypin 2 diabetesta hoidetaan tableteilla, kannattaa lääkehoidon alussa mittauksia tehdä aamuisin ennen aamupalaa sekä ateriaparimittauksia noin kolmena päivänä viikossa, jatkossa yhtenä päivänä viikossa ennen aamupalaa ja ennen pääaterioita sekä pari tuntia niiden jälkeen. Mikäli verensokeri nousee aterioiden jälkeen huomattavasti huolimatta säännöllisestä ateriarytmistä ja kohtuullisen kokoisista aterioista, tulee harkita lääkityksen tehostamista.

Jos tablettihoitoon lisätään iltainsuliini, säädellään sen annosta paastoverensokeriarvojen perusteella. Alussa verensokeri kannattaa mitata joka aamu ja ainakin kerran viikossa myös ilta-aamu-parimittaus. Myös aamupalan jälkeinen mittaus ja ateriaparimittaus pääaterian yhteydessä olisivat hyödyllisiä mitata kolmena päivänä viikossa, jos epäilee verensokeriarvojen heittelevän.

Jos tyypin 2 diabetes on insuliinihoitoinen, tulee verensokeria seurata tiheämmin: monipistoshoidossa aamuisin, ennen nukkumaanmenoa sekä ennen aterioita ja aterioiden jälkeen (2 h kuluttua). Kun verensokeritaso vakiintuu, ateriamittaukset voi vähentää pariin päivään viikossa.

Omamittauksia paremman käsityksen verensokerin päivittäisestä vaihtelusta saa kudossokerin jatkuvalla seurannalla eli glukoosisensoroinnilla, johon omaseurannan tuloksia voi verrata. Sensori asetetaan ihonalaiseen rasvakudokseen noin viikon ajaksi ja se mittaa rasvakudoksen sokeripitoisuutta ja välittää tiedon monitoriin muutaman minuutin välein. Samalla on tärkeää pitää kirjaa insuliiniannoksista, syömisistä ja liikunnasta, joissakin seurantalaitteissa on tällaisten tietojen tallentamismahdollisuus. Yleinen hoitosuosituksen mukainen HbA1c:n tavoite on alle 53 mmol/mol. Seurannan avulla etsitään toistuvia poikkeavia liian korkeita tai liian matalia verensokeriarvoja, jotta insuliiniannoksia osattaisiin säätää sopivammiksi.

Lähteet:

Diabetes, Käypä hoito, Suomalainen lääkäriseura Duodecim 2017.

Tyypin 2 diabetes hoito ja seuranta, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Diabetes, Pitkäaikaissairaudet, Kustannus Oy Duodecim 2017.