Puutiaiset ovat levittäytyneet Suomessa luultua laajemmalle ja niiden määrä on kasvanut. Turun yliopiston tutkimuksessa on selvitetty punkkien levinneisyyttä ja analysoitu niiden aiheuttamia taudinaiheuttajia.
Punkit levittävät Suomessa borrelioosia ja huomattavasti harvinaisempaa puutiaisaivotulehdusta.
Aivotulehdukseen sairastui viime vuonna 61 henkilöä ja eniten tapauksia oli Varsinais-Suomessa. Huippuvuosi oli 2015, jolloin sairastuneita oli 68. Borrelioosiin sairastuneita diagnosoitiin viime vuonna 1932, suurin osa Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla.
Puutiaisten levittämien tartuntojen lisääntyminen näkyy sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkärin, osastonylilääkäri Mari Kanervan mukaan myös HYKSissä. Valtaosa tapauksista hoidetaan perusterveydenhoidossa.
Avohoidossa otetaan paljon veren vasta-ainetestejä, epäiltäessä puutiaisen aiheuttamaa tartuntaa. Negatiivisesta näytteestä ei kuitenkaan voi varmasti poissulkea tartunnan mahdollisuutta, koska vasta-aineiden kehittyminen vie aikansa, sanoo Kanerva. Lääkärin tulisikin aina selvittää, milloin epäilty tartunta on tapahtunut.
Jos iholla näkyy heti punoitusta piston jälkeen, kyseessä on todennäköisesti allerginen reaktio, ei borrelioosi. Vain pieni osa puutiaisista kantaa taudinaiheuttajia. Borrelioositartunta edellyttää, että punkki on ollut ihoon kiinnittyneenä useita tunteja, yleensä yön yli.
Lääkärin tulisi Kanervan mukaan diagnosoida ihoborrelioosi silmillään ja aloittaa antibioottihoito, jos iho-oireet täsmäävät borrelioosiin. Tällöin iho-oireet näkyvät noin viikon kuluttua, ja voivat sitten hävitä, mutta tauti tulee silti hoitaa.
- Borrelioosi: miten se pitäisi tunnistaa ja hoitaa?
Ihoborrelioosi voi parantua myös itsestään, ja suurin osa niin tekeekin, mutta leviämisen riskiä ei kannata ottaa, vaan bakteeri täytyy tappaa kokonaan elimistöstä antibiooteilla.
Puutiaisaivotulehdusta aiheuttavaa TBE-virusta esiintyy virusta kantavien punkkien syljessä, ja tartunta tapahtuu jopa muutamassa minuutissa pureman alkuvaiheessa.
Amoksilliini on ihoborrelioosin hoidossa ensisijainen lääke. Levinneessä taudissa suositaan doksisykliiniä, joka imeytyy paremmin. Haittana on herkistyminen auringon valolle. Hoitojaksot ovat melko pitkiä, tablettihoidossa kuurin kesto on 3-4 viikkoa levinneessä borrelioosissa. Levinneessä borrelioosissa suositaan suonen sisäistä antibioottihoitoa. Parhaillaan tutkitaan erilaisten antibioottihoitojen tehoja.
Oireetonta henkilöä ei Kanervan mukaan pidä hoitaa. Vain noin 20-30 prosenttia puutiaisista on taudinkantajia, ja pistosta riski saada tauti on 5-10 prosenttia. Osa suomalaisista on myös sairastanut sen tietämättään ja näin saanut elinikäisen immuniteetin.
Jos potilas on kovasti peloissaan sairastumisriskistä, hänelle voi poikkeustapauksissa kirjoittaa varmuuden vuoksi antibiootti-annoksen. Todennäköisesti lääke on turha, ja sillä on aina sivuvaikutuksia.
Resistenssi antibiootteja kohtaan kehittyisi äkkiä, jos kaikille punkkialueilla liikkuneille määrättäisiin antibiootteja.
Monimuotoinen taudinkuva näkyy neurologiassa
Professori, neurologian ylilääkäri Seppo Soinilan mukaan TYKSin neurologisella osastolla tutkitaan suuri joukko borrelioosiepäilyjä ympäri vuoden. Sairastuneita on päivittäin.
Taudin oirekuva on hyvin monimuotoinen, ja ihmiset ovat huolissaan.
Aina ei ole käsitystä siitä, koska mahdollinen tartunta on tapahtunut. Tosin sillä ei ole merkitystäkään hoidon kannalta.
Puremia voi olla useita ja toisaalta tauti ollut latenttina pitkään. Soinilan mukaan on toistaiseksi arvoitus, miksi osalla potilaista borrelioosi menee hermostoon, toisilla niveliin, joillakin tulee sydänperäisiä oireita. Bakteeri voi levitä eri puolille kehoon, eikä oikein tiedetä, missä se lymyää.
Tyypillisiä neuroborrelioosin oireita ovat kuume, lihassärky, päänsärky, repivät säryt ja tuntohäiriöt. Myös ne ovat moninaisia.
Voi olla ääreishermoston, keskushermoston tai aivoperäisiä oireita. Kasvohermohalvaus on yleinen oire ja myös aivokalvontulehdus on aika yleinen. Muistihäiriöt ovat mahdollisia, samoin hermojuuritulehdus tai selkäytimen tulehdus. Oireita voi olla kaikilla toiminnallisia tasoilla, kuvaa Soinila.
- Siksi diagnoosi onkin haasteellinen.
Jos kyseessä on epämääräinen ja kummalliselta kuulostava oire, osataan nykyisin hakea selitystä puutiaisen puremasta.
- Lisää aiheesta: Pitääkö punkkia pelätä
Diagnosointi tehdään verikokeella ja tarvittaessa selkäydinnestenäytteellä.
- Ensimmäinen kysymys on, onko punkki purrut. Sitten tutkitaan veren vasta-aineet, mikä on helppoa ja halpaa. Jos näytteestä löytyvät molemmat kahdesta borrelian vasta-aineista, kyseessä voi olla krooninen borrelioosi. Jos kummatkin näytteet ovat negatiiviset, borrelioosin mahdollisuus on poissuljettu, kertoo Soinila.
Näytteistä pystytään myös eristämään dna-pätkä, joka viittaa krooniseen tautiin. Äskettäin löytyi uusi merkkiaine Vcxcl 13.
Soinilalle on jäänyt mieleen tapaus, jossa kuntaan tuli kesäsijaiseksi nuori lääketieteen kandidaatti, joka sai tehtäväkseen kiertää kaikki vanhainkodit. Hän tapasi dementoituneita potilaita, ja selvitti, onko kunkin kohdalla muistisairauden diagnoosi tehty ja syy selvitetty. Hänelle esiteltiin täysin hoidettava iäkäs naispotilas. Selvisi, että hänelle ei ollut tehty kaikkia tarvittavia tutkimuksia – ei esimerkiksi katsottu borrelian vasta-aineita. Veritesti tehtiin ja borrelioosi löytyi. Se hoidettiin antibiooteilla – ja parin viikon jälkeen mummo käveli omin jaloin vanhainkodista takaisin kotiin.
- Täytyy siis aina pitää mielessä borrelioosin mahdollisuus. Se on yleensä hoidettavissa, ja verikoe on pieni ja halpa tutkimus.
Puutiaisaivotulehdus voi poikia jälkitauteja
Puutiaisaivotulehdus (TBE, Kumlingen tauti) on TBE-viruksen aiheuttama aivotulehdus. Se leviää Ixodes-puutiaisen pureman välityksellä ja tarttuu muutamassa minuutissa. Siihen ei ole parantavaa hoitoa, mutta saatavilla on rokote.
Puutiaisaivotulehdus on taudinkuvaltaan kaksivaiheinen. Oireita ilmenee vain 10─30 prosentilla tartunnan saaneista. Aika puremasta ensimmäisiin oireisiin voi vaihdella 4─28 vrk välillä. Yleensä noin viikon kuluttua puremasta potilaalla on kuumeilua ja epämääräistä pahaa oloa ja sairauden tunnetta. Tämä vaihe kestää noin viikon ja valtaosa infektioista päättyy tähän.
Noin viikon kuumeettoman jakson jälkeen 20─30 prosenttia sairastuneista saa varsinaisen aivotulehduksen. Potilaalla on kuumetta, päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valon arkuutta, pahoinvointia ja mahdollisesti muita neurologisia oireita, kuten tajunnanhäiriöitä, kouristuksia tai halvausoireita.
- Lisätietoa: Puriko punkki? Toimi näin!
Kuolleisuus puutiaisaivotulehdukseen on hyvin pieni, noin 0,5─1 prosenttia. Suurelle osalle varsinaiseen aivokuumeeseen sairastuneista jää kuitenkin pitkäkestoisia ja 2─10 prosentille pysyviä keskushermosto-oireita. Jälkioireista tavallisia ovat ärtyneisyys, muisti- ja keskittymisvaikeudet, kuulovauriot, raajan halvaukset ja lihasheikkous.
TYKS neurologiassa tavataan jatkuvasti myös puutiaisaivotulehdustapauksia.
- Nyt kun on opittu epäilemään tautia, varmistettuja tapauksia on pari-kolme kuukaudessa, sanoo Soinila. Valtaosa potilaista toipuu hänen mukaansa hyvin – tosin viiveellä ilmenevät mahdolliset jälkitaudit kuten depressiot eivät tule ensimmäisen hoitopaikan tietoon.
Aivotulehdus todetaan selkäydinnestenäytteellä.
TBE ei ole ”punkkirokote”
Tästä keväästä alkaen puutiaisaivotulehdusrokotteisiin ovat oikeutettuja yli 3-vuotiaat, jotka asuvat vakituisesti Paraisilla ja Simossa tai oleilevat ja liikkuvat luonnossa alueilla vähintään 4 viikkoa. Rokotteen saavat kansallisen rokotusohjelman osana myös kaikki Ahvenanmaalla vakituisesti asuvat 3 vuotta täyttäneet. Maksullisia rokotteita kaikille tarjoava ”punkkibussi” on kiertänyt kevään aikana Suomea. Rokotebussista vastaavat yksityiset terveysalan toimijat.
TBE-rokotteesta käytetään usein kansanomaista nimitystä punkkirokote. TBE-rokote ei kuitenkaan suojaa punkeilta, eikä estä punkkia tarttumasta ihoon. Rokote ei myöskään suojaa punkkien levittämistä taudeista yleisintä eli borrelioosia vastaan. Aivotulehdusta tuottavaa virusta kantaa vain alle kaksi prosenttia punkeista.
