Mikä on tämän hetken paras tieteellinen käsitys borrelioosista ja kroonisesta borrelioosista? Artikkeliin on koottu keskeiset suomalaiset hoitolinjaukset, jotka pohjaavat tieteelliseen näyttöön.
- Osa punkeista levittää tauteja. Tauteja on kaksi. Toinen on borrelioosi ja toinen puutiaisavokuume.
Varhaisvaiheen borrelioosin diagnoosi ja antibioottilääkitys
Kun vielä viikon päästä punkin puremasta potilaalla tunnistetaan pistokohdasta leviävä, yleensä yli 5 senttimetrin läpimittainen punoittava ihottuma (”vaeltava punoitus", Erythema migrans EM) aloitetaan viipymättä antibioottilääkitys.
Ensisijaiset antibiootit: amoksisillliiini tai doksisykliini.
Normaalisti antibioottia käytetään 2 viikkoa. Jos oireita on tämän jälkeen, voi hoitoa pitkittää 3 viikkoon.
Borrelioosin antibioottihoito pähkinänkuoressa
• Aikainen levinnyt infektio: sama antibiootti kuin yllä, mutta hoidon kesto 3 viikkoa.
• Aikainen levinnyt kasvohalvaus tai sentraalinen neuroborrelioosi tai nivelinfektio: tablettihoito antibiootilla 3 viikkoa. Jos oireet vaikeita, keftriaksoni suonensisäisesti 3 viikkoa.
Etenkin lapsilla ihottuma voi joskus olla moniläiskäinen. Borrelioosi voi oirehtia ajallisesti myöhemmin myös pehmeänä, aristamattomana, sinertävänä tai punertavana turvotuksena.
Useimmiten borrelioosi eli Lymen tauti eli Lymen borrelioosi aiheuttaa siis paikallisia iho-oireita: ihottuma kehittyy noin 75 prosentissa kaikista borrelioositapauksista. Joskus ihottumassa on lievää kutinaa tai kipua.
Aina varhaisvaiheen ihottumaa ei kuitenkaan synny.
EM-ihottumaa ei tule sekoittaa piston ympärillä olevaan pieneen punoitukseen, joka häipyy muutamassa päivässä.
Asianmukaisella antibioottihoidolla varhaisvaiheessa estetään myöhemmät oireet. Varhaisvaiheessa ei tarvita laboratoriotutkimuksia: vasta-ainemäärityksistä ei ole tässä kohden apua diagnosoinnissa.
Ellei tässä vaiheessa hoideta, sairastaa hoitamattomista erythema migrans ihottumapotilaista noin puolet taudin myöhempiä vaiheita.
- Lue myös: Punkin purema, potilasohje
Borrelioosin diagnoosi myöhäisemmissä vaiheissa
Pitkäaikainen tai krooninen borreliainfektio on hyvin harvinainen niillä potilailla, jotka on hoidettu asianmukaisesti antibiootilla varhaisvaiheessa.
Jos hoito viivästyy paljon, voi infektion paranemisen jälkeen olla oireita, jotka liittyvät toipumisvaiheeseen. Tällöin ei ole perustetta toistuville antibioottihoidoille.
Pohjana myöhempien vaiheiden borrelioosidiagnoosissa on aina kolme tekijää:
- Tieto siitä, että potilas on liikkunut maastossa, jossa punkin purema on mahdollinen.
- Kliiniset oireet, jotka sopivat borrelioosiin.
- Laboratoriotutkimukset ja borrelioosiin sopivat löydökset. Laboratoriokokeista tärkein on vasta-ainemääritys (yhdelle tai useammalle borrelia-antigeenille).
Myöhäisvaiheen borrelioosin oireet
Oireet ovat vaihtelevasti eteneviä. Eri oireita voi esiintyä myös yhtäaikaisesti.
Oireena voi olla esimerkiksi seuraavia: iho-oireet, hermoston oireet, tuki ja liikuntaelimistön oireet. Esimerkiksi nivelseutujen, lihasten ja jänteiden kivut.
Tyypillisesti oireet aaltoilevat: jatkuvat ensin viikkoja tai kuukausia, rauhoittuvat muutamaksi viikoksi ja jatkuvat sen jälkeen.
- Borrelioosia vastaan ei ole rokotetta. Puutiaisaivokuumelta suojaa punkkirokote. Kannattaako rokote ottaa?
Myöhäisvaiheen borrelioosin antibioottihoito
Borrelioosin levinneiden ja myöhäisten muotojen antibioottihoito kestää normaalisti 3 viikkoa. Jos oireet jatkuvat tämän jälkeen, voi harkita antibioottihoidon jatkamista 4 viikkoon.
Vaaditaan kärsivällisyyttä – sekä potilaalta että lääkäriltä – kun arvioidaan, tehoaako hoito. Tilanne selviää usein lopullisesti vasta parin kolmen kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä.
Jos oireet pitkittyvät, ei syynä useimmiten ole borreliainfektion jatkuminen. Kyseessä on usein toipumisvaihe, jonka aikana voi olla oireita.
Kun on hoidettu neuroborrelioosi antibiootilla asianmukaisesti, voi vielä kolmen kuukauden tai puolenkin vuoden ajan olla esimerkiksi väsymystä, kognitiivisia toimintahäiriöitä ja heikentynyttä rasituksensietoa. Nämä eivät ole merkki jatkuvasta borreliainfektiosta. Uusia antibioottihoitoja ei tällöin pidä määrätä.
Lähteet:
Lääkärin käsikirja: Lymen borrelioosi, 10.5.2015, viimeisin muutos 10.5.2016 (Duodecim)
Sisätautien erikoislääkäri Dag Nymanin sähköpostihaastattelut 13.6.2016 ja 14.6.2016
