Terve.fi

Psyykenlääkkeet ja raskaus

Psyykenlääkkeet ja raskaus
Arviolta noin 20 % raskaana olevista naisista kärsii raskautensa aikana kliinisesti merkittävästä mielenterveyden häiriöstä.

Erityisesti odottavat äidit, joilla on aiemmin esiintynyt mielenterveyden häiriöitä ja jotka ovat raskauden vuoksi lopettaneet lääkityksensä, ovat riskiryhmässä.

Psyykenlääkkeiden käytölle raskauden aikana on lopulta melko vähän ehdottomia vasta-aiheita, joten jokaisen odottavan äidin kohdalla on erikseen punnittava lääkehoidon hyödyt ja mahdolliset haitat. Suositukset psyykenlääkkeiden käytöstä raskauden aikana tarkentuvat ja päivittyvät uusien tutkimusten myötä, joten lääkityksestä on raskautta suunnitellessa syytä keskustella lääkärin kanssa.

Myös raskaus itsessään on huomattava psyykkinen rasitustila, joka voi lisätä psyykkistä oireilua. On huomioitava, että esimerkiksi raskaudenaikainen psykoosi, masennus tai voimakas ahdistuneisuus voivat uhata niin äidin henkeä kuin aiheuttaa erilaisia raskauskomplikaatioitakin. Tästä syystä psyykenlääkkeiden käyttö raskauden aikanakin voi olla tarpeellista sekä äidin että sikiön turvallisuuden kannalta.

Kaikki psyykenlääkkeet läpäisevät istukan ja pääsevät siten sikiöön. Eräät lääkkeet kohottavat myös tiettyjen synnynnäisten epämuodostumien vaaraa. Vastasyntyneillä voi lääkkeestä riippuen esiintyä vieroitus- tai myrkytysoireita. Pidemmällä aikavälillä voi ilmetä myös kehitys- ja käytösongelmia. On syytä huomioida, että suhteellinen riskin moninkertaistuminen ei tarkoita, että haitat olisivat yleisiä. Tällä tarkoitetaan, että esimerkiksi jokin tietty erittäin harvinainen epämuodostuma on suhteellisen riskin kasvusta huolimatta yleensä edelleen harvinainen. Tätä nimitetään absoluuttiseksi riskiksi.

Lääkkeet eivät tietenkään ole ainoa keino hoitaa odotusaikana psykiatrisia sairauksia, mutta osa odottavista äideistä hyötyy niistä merkittävästi. Jos mielenterveyden häiriö on niin lievä, että lääkehoito ei ole tarpeellista, sitä ei aloiteta. Aiemmin aloitetun psyykelääkityksen lopettaminen ei yleensä ole tarpeellista ja onkin huolellisesti punnittava jokaisen odottavan äidin kohdalla erikseen.

Elimet kehittyvät ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, jonka vuoksi se on myös epämuodostumien ja lääkehoidon suhteen kriittisin aika. Tämä koskee myös muita lääkkeitä kuin psyykenlääkkeitä. Ainoat mielenterveyshäiriöissä käytetyt lääkkeet, jotka varmuudella aiheuttavat ihmisellä vakavia epämuodostumia, ovat valproaatti, karbamatsepiini sekä litium.

Masennuslääkkeet

Niin kutsuttuja masennuslääkkeitä käytetään tosiasiassa usean eri mielenterveyden häiriön hoidossa. Masennuksen eli depression lisäksi näitä ovat mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriöt, ahmimis- ja ahmintahäiriöt sekä traumaperäinen stressihäiriö. Näihin luetaan mm. SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet, NaSSA-lääkkeet sekä trisykliset masennuslääkkeet.

Raskauden aikaisen masennuksen lääkehoito ei ole välttämätöntä, jos masennus on lievää. Tällöin on syytä suosia psykoterapeuttisia hoitomuotoja tarpeen mukaan. Vaikeissa ja keskivaikeissa masennustiloissa, sekä masennuksessa, johon liittyy psykoottisia oireita, on syytä käyttää masennuslääkitystä myös raskauden ajan.

Myös sellaisessa tilanteessa, jossa masennus on hyvin hoidossa masennuslääkkeellä ennen raskautta, on lääkitystä lähes aina syytä jatkaa, sillä lääkehoidon lopettaminen altistaa masennuksen uusiutumiselle. Hoitamattomaan masennukseen liittyy kohonnut keisarinleikkauksen ja ennenaikaisen synnytyksen riski. Raskauden aikana tapahtumat muutokset odottavan äidin aineenvaihdunnassa voivat vaikuttaa psyykenlääkityksiin, kuten muihinkin lääkityksiin, joten seuranta esimerkiksi neuvolan kautta on tarpeen. Masennuslääkehoito päädytään joskus purkamaan asteittain hieman ennen laskettua aikaa. Nykyisten tutkimusten perusteella tästä ei ole ollut osoitetavissa merkittävää hyötyä.

Masennuslääkkeiden ei ole osoitettu olevan selkeän teratogeenisiä eli epämuodostumariskiä lisääviä. Eniten tutkimustietoa on SSRI-lääkkeistä ja venlafaksiinista. Paroksetiinin ja fluoksetiinin käyttöön saattaa liittyä lievästi kohonnut synnynnäisten sydänvikojen riski, mutta tämä on nykyisen tutkimustiedon valossa epävarmaa. Muihin SSRI-lääkkeisiin liittyen vastaavaa ei ole löydetty laajoissakaan tutkimuksissa.

Altistuminen SSRI-lääkkeille sikiöaikana nostaa vastasyntyneen keuhkoverenpainetaudin riskiä kaksinkertaiseksi, jolloin absoluuttinen riski on n. 0,3 %. Lisäksi raskaudenaikainen SSRI-lääkitys voi vaikuttaa vastasyntyneen aivojen sähköiseen toimintaan ja saattaa lisätä lapsen riskiä sairastua masennukseen lapsuus- ja nuoruusiässä. Nykytiedon valossa varmoja johtopäätöksiä SSRI-lääkkeiden vaikutuksista lasten pitkäaikaiskehitykseen ei kuitenkaan voi tehdä ja lisää tutkimusta tarvitaankin edelleen. SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet sekä mirtatsapiini ovat yleensä raskauden ja imetyksen aikana ensisijaisia lääkkeitä masennuksen hoidossa, mutta tutkimusten perusteella myös trisykliset masennuslääkkeet amitriptyliini sekä nortriptyliini ovat epämuodostumariskinkin suhteen turvallisia käyttää.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkkeet

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien on aina syytä keskustella mahdollisista raskaussuunnitelmista lääkärin kanssa, sillä osaan sairauden lääkehoidoista liittyy merkittäviä riskejä raskauden suhteen ja on syytä arvioida lääkkeen jatkoa suhteessa raskaussuunnitelmiin. Luonnollisesti lääkkeettömiä hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa, on tarpeen mukaan syytä jatkaa kuten ennenkin.

Jokaisen kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kohdalla pitää arvioida lääkehoidon hyödyt ja riskit erikseen. Arviossa otetaan huomioon mm. aiempi taudinkulku ja aiempi lääkevaste ja toisaalta lääkkeen teratogeeniset ominaisuudet. Lääkityksen lopettaneista äideistä sairaus uusiutuu tutkimusten perusteella peräti 85 %:lla. Masennuslääkkeiden, joita käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon, raskaudenaikaisesta käytöstä tietoa ylempänä.

Litiumin käyttö on yleensä epämuodostumariskistä huolimatta perusteltua, koska sille ei ole turvallisempaa vaihtoehtoa ja käyttämättä jättäminen aiheuttaa usein suuremman riskin äidille ja sikiölle. Päätös litiumhoidon jatkamisesta tulee tehdä odottavan äidin ja lääkärin kesken yhteisymmärryksessä.

Sen sijaan valproaatti tulisi lopettaa raskautta suunnitellessa lääkärin ohjeistuksen mukaan, sillä se voi aiheuttaa vakavia epämuodostumia sekä kehitysviivästymiä. Ensimmäinen raskauskolmannes on kriittisintä aikaa. Karbamatsepiininkin käyttöön liittyy kasvanut epämuodostumien riski, joskin pienempi kuin valproaatin käyttöön. Karbamatsepiinin käyttö voi joissain tapauksissa myös raskauden aikana olla tarpeellista, tästäkin on syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa jo raskautta suunnitellessa.

Ahdistuneisuushäiriöiden lääkkeet

Ahdistuneisuushäiriöihin kuuluvat mm. pakko-oireinen häiriö, paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja traumaperäinen stressireaktio. Edellä mainittujen SSRI- ja SNRI-lääkkeiden lisäksi ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa voidaan joissain tapauksissa käyttää bentsodiatsepiineja. Bentsodiatsepiinit eivät tämän hetken tiedon mukaan hoitoannoksilla merkittävästi lisää epämuodostumariskiä. Aiemmin tutkimuksissa huomattua yhteyttä huuli-suulakihalkioon ei ole kyetty vahvistamaan myöhemmissä tutkimuksissa.

Mikäli lääkäri arvioi bentsodiatsepiinilääkityksen raskauden aikana tarpeelliseksi, käytetään ensisijaisesti vesiliukoisempia ja kohtalaisen lyhytvaikutteisia lääkkeitä. Bentsodiatsepiinilääkitys tulisi mahdollisuuksien mukaan asteittain lopettaa ennen synnytystä vastasyntyneen uneiaisuuden ja vieroitusoireyhtymän ehkäisemiseksi.

Psykoosilääkkeet

Toisen polven psykoosilääkkeet kuten ketiapiini, olantsapiini, risperidoni ja aripipratsoli ovat pitkälti korvanneet perinteiset psykoosilääkkeet. Toisen polven psykoosilääkkeitä käyttävien äitien lapsilla ilmenee hieman verrokkeja enemmän epämuodostumia, mutta syy-yhteys ei tutkimuksissa ole varmistunut, vaan nykykäsitys on, että kasvanut epämuodostumariski voi liittyä perussairauteenkin.

Samoin kuin muutkin lääkehoidot, psykoosilääkkeen käyttö raskauden aikana punnitaan huolellisesti suhteessa hyötyihin ja haittoihin. Koska psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö ja sen lääkehoidon lopetukseenkin liittyy riskejä, on lääkehoidon jatkaminen tai tarvittaessa aloittaminen useimmiten paras vaihtoehto.

Perinteisistä psykoosilääkkeistä ainakin haloperidoli ja perfenatsiini eivät laajojenkaan tutkimusten perusteella aiheuta epämuodostumia. Myös toisen polven psykoosilääkkeitä pidetään nykyisen tutkimustiedon valossa mahdollisesta epämuodostumariskin hienoisesta noususta huolimatta hyvänä vaihtoehtona.

Lähteet:

Huttunen M. Psyykenlääkkeet ja raskaus, Lääkkeet mielen hoidossa, Kustannus Oy Duodecim 2018.

Depressio (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 4.2.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Kaksisuuntainen mielialahäiriö (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu 4.2.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Unettomuus (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 4.2.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Traumaperäinen stressihäiriö (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 4.2.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Rytsälä H. Depression lääkehoito, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Saarikoski S. Krooniset sairaudet ja raskaus, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Skitsofrenia. Käypä hoito –suositus 2015.

Julkaistu: 10.4.2018
Kommentoi »