Yksikön pomosta pidetään, sillä hän on leppoisa ja epävirallisissa tilaisuuksissa hyvä seuraihminen. Hänen seurassaan pitää kuitenkin olla varuillaan. Joinakin aamuina hän syöksyy töihin vihaisena kuin ampiainen ja antaa jokaisen kuulla kunniansa.
Jämäkimmin pomolle vastaa asiantuntijatehtävissä oleva hiljainen työntekijä. Hän sanoo rauhallisesti mutta suoraan, mitä ajattelee.
Assistentti sen sijaan pelkää huonoja päiviä ja itkee salaa vessassa saadessaan haukkuja. Muut turvautuvat pahoina päivinä äkäpussipomonsa kartteluun. He ovat huomanneet, että se on paras tapa välttää turhaa kinaa.
Voisivatko kaikki tulla toimeen keskenään?
Tyyliään voi työstää
Töissä pitäisi jaksaa ja viihtyä, mutta usein siellä myös riidellään, pidetään mykkäkoulua, nälvitään ja jupistaan käytävillä.
Tiimejä ja työpareja muodostetaan ajattelematta, miten erilaiset ihmiset pärjäävät keskenään. Joskus ihmiset hitsautuvat yhteiseen tekemiseen, toisinaan ristiriitoja syntyy pieniltä näyttävistä asioista. Voi olla, että asioiden sijasta riitelevät temperamentit.
Temperamentti kuvaa tapaa, jolla reagoimme tilanteisiin keholla ja käyttäytymisellä. Temperamentti antaa värin tai mausteen toiminnallemme ja vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisina muut meidät näkevät. Emme aina itse huomaa, miten nopeasti ja automaattisesti temperamenttityyli kytkeytyy päälle.
– Persoonallisuuteen vaikuttavat monet asiat, kuten vanhemmilta opitut mallit, koulutus, synnynnäinen temperamentti ja ydinminä eli syvin osa ihmisyyttä. Temperamentti ei tuomitse mihinkään, vaan sitä voi työstää, psykologi Tony Dunderfelt sanoo.
Puhekielessä voimakas temperamentti tarkoittaa räiskyvää, ulospäin suuntautunutta ihmistä. Yhtä lailla temperamentikas on sisäänpäin kääntynyt ihminen, joka kertoo kantansa metelöimättä mutta päättäväisesti.
Jokaisessa on monta väriä
Temperamentteja voidaan tyypitellä lukuisilla tavoilla. Tony Dunderfelt havainnollistaa niitä väreillä. On keltaisen, sinisen, punaisen ja vihreän tyypin ihmisiä ja paljon välisävyjä. Kaikki temperamentit ovat hyviä, ja jokaista tarvitaan.
Useimpia ihmisiä leimaa yksi temperamenttityyli eli pääväri, jota täydentävät kaksi sivutemperamenttia eli värisävyä. Saatat huomata, että jokin neljästä pääväristä ei istu tyyliisi lainkaan. Se sisältää usein niitä piirteitä, jotka ärsyttävät toisessa ihmisessä eniten.
Emme aina reagoi samalla tavalla. Voimme toimia joustavasti eri ihmisten kanssa ja eri tilanteissa, kuten kotona ja työpaikalla.
Jos ihminen alkaa ilmentää jotakin temperamenttityyliä hyvin jäykästi ja yksipuolisesti, hänestä voi tulla muiden silmissä hankala tyyppi, vaikka hän ei itse tiedosta tapaansa toimia.Jos pohdit, mikä väri olet, mieti itseäsi kiireisenä ja stressaantuneena. Millainen olet? Miten käyttäydyt? Temperamenttisi perusvire tulee selkeimmin esiin tällaisessa tilanteessa.
Löydätkö itsesi?
Useimpia leimaa yksi neljästä temperamenttiväristä.
Tyypitellessään värejä Dunderfelt käyttää kahdenlaista määrettä: kuinka ulos- tai sisäänpäin suuntautunut ihminen on, ja mihin hän sijoittuu akselilla voimakastahtoinen–hyväntahtoinen.
Voimakastahtoinen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ihminen toimii pitkäjänteisesti ja paneutuu asioihin energisesti ja syvällisesti. Hän toimii ensisijaisesti ihmiskeskeisesti ja arvostaa ihmisten välistä hyvää suhdetta.
Temperamenttityylit voidaan luokitella neljän muuttujan perusteella näin:
- Punainen on ulospäin suuntautunut ja voimakastahtoinen.
- Sininen on sisäänpäin kääntynyt ja voimakastahtoinen.
- Keltainen on ulospäin suuntautunut ja hyväntahtoinen.
- Vihreä on sisäänpäin kääntynyt ja hyväntahtoinen.
Harjoittele eläytymistä
Vaikka työkaverillasi on aivan erilainen temperamenttityyli kuin sinulla ja jotkut hänen piirteensä ärsyttävät, voit silti tulla hänen kanssaan toimeen. Ajattele, että hän vain katselee maailmaa eriväristen silmälasien läpi kuin sinä.
Esimerkkitilanne: kerrot mielestäsi hauskan vitsin, mutta toinen ei reagoi siihen lainkaan. Älä loukkaannu tai ajattele, ettei hän ei pidä sinusta. Ehkä hän ajattelee sinisen ihmisen tavoin ja pohtii, mitä mahdoit vitsillä tarkoittaa ja onko tässä tilanteessa soveliasta nauraa äänekkäästi.
Jos itse olet puhelias, saatat ihmetellä, miksi toinen muuttuu koko ajan hiljaisemmaksi, vaikka yrität vetää häntä mukaan. Työkaverilla ei välttämättä ole mitään sinua vastaan. Kyse voi olla niin sanotusta polarisoitumisesta.
– Usein, kun aistimme toisen erilaisuuden, alamme toimia korostuneesti omalla tavallamme. Esimerkiksi, kun asiallisuutta ja analyyttisyyttä arvostava sininen tekee yhteistyötä ideoita pursuavan ja puheliaan keltaisen kanssa, sinistä alkaa ärsyttää keltaisen poukkoilu, keltaista sinisen pilkunviilaus. Molemmat linnoittautuvat oman tyylinsä suojiin ja alkavat arvostella toista, Tony Dunderfelt sanoo.
