Myelooma: toteaminen, oireet, seuranta, hoito

Myelooma eli plasmasolusyöpä on veren ja luuytimen plasmasoluihin liittyvä syöpäsairaus.

Sairauden esiintyvyydessä ei ole huomattu eroja naisten ja miesten välillä. Myelooma ei myöskään ole suoraan perinnöllinen, eikä sairauden aiheuttajaa tunneta.

Myeloomia, kuten muitakin syöpäsairauksia, on eriasteisia. Myelooma määritellään joko matalan, keskisuuren tai korkean riskin sairaudeksi.

Myelooman toteaminen

Myelooman toteaminen ja sairauden luonne selviävät veri- ja virtsakokeilla, luuydinnäytteellä ja luuston röntgenkuvilla.

Myeloomaa on pääsääntöisesti keski-ikäisten ja vanhusten sairaus. Yleisimmin sairaus todetaan 50–70-vuotiailla. Sadantuhannen henkilön otannasta todetaan 4–5 uutta myeloomatapausta vuodessa.

Useimmiten myeloomaa sairastavien virtsassa tai veressä on plasmasolujen tuottamaa valkuaisainetta ”myeloomaproteiinia”. Myös luusta vapautunut kalsium voi ilmetä veren suurentuneena kalsiumpitoisuutena.

Osalla potilaista myelooma todetaan sattumalta, kun selvitetään kohonneen laskon tai anemian syitä. Arvot selviävät laboratoriomittauksilla.

Sairauden oireet

Myelooma voi olla oireellinen tai oireeton. Yleisin myelooman oire on luustokipu, sillä sairaus voi levitä luustoon ja aiheuttaa murtumia.

Myös luustomuutokset ovat yleisiä. Selkänikamat, kylkiluut, kallo, lantio ja raajojen pitkät luut ovat tavallisimpia paikkoja luustomuutoksille.

Sairauden ensioireena saattavat olla munuaisten vajaatoiminta, voimakas väsymys tai voimakas tulehdussairaus sekä usein myös anemia.

Myelooman seuranta ja hoito

Jos myelooma on oireeton, potilaan tilaa seurataan säännöllisesti poliklinikkakäynneillä. Oireeton myelooma ei tarvitse aktiivista hoitoa, koska liian aikaisen hoidon on todettu aiheuttavan turhia haittavaikutuksia, eikä hoito ole pidentänyt elinikää.

Hoito kannattaa aloittaa, jos todetaan selviä löydöksiä tai oireita, esimerkiksi luustomuutoksia tai munuaisten vajaatoimintaa.

Koska myelooman aiheuttajaa ei tunneta, sitä ei voi ennaltaehkäistä. Hoito on aina yksilöllinen, sillä siinä otetaan huomioon muun muassa potilaan muut sairaudet.

Tavallisimmin hoidossa käytetään eri lääkkeiden yhdistelmiä. Lääkehoidossa käytetään solunsalpaajia. Lisäksi pyritään käyttämään kantasolusiirtoja, useimmiten omien kantasolujen siirtoa. Luustokipujen hoidossa hyödynnetään vahvojen kipulääkkeiden ohella sädehoitoa.

Lääkehoidot voidaan lähes aina toteuttaa kotona tai poliklinikkakäynneillä. Hoidot kestävät tavallisesti useita kuukausia ja niiden aikana potilaan vointia ja hoidon tehoa seurataan tarkasti.

Myelooman lääkehoitoon on tullut ja on tulossa monia uudella tavalla vaikuttavia myeloomalääkkeitä perinteisten solunsalpaajien rinnalle. Hoitojen kehittyminen on parantanut myeloomapotilaiden eliniän ennustetta.

Lähteet:

Terveysportti (tunnukset), 2.2.2017 

Terveyskirjasto, 21.10.2014

Lue myös:

Nainen: Pitkään vaivannut ylipaino lisää syöpäriskiä

Joka kuudes syöpä johtuu infektiosta

Kaksosen syöpä suurentaa sisaruksen sairastumisriskiä

Äidin syöpä ei vahingoita sikiötä

Syövästä selviytynyt: ”Tulevaisuus on tässä ja nyt”