Syöpäkivun hoito

Syöpäsairauden löytyminen on aina raskas tieto sekä potilaalle että hänen läheisilleen. Vaikka erilaisten syöpien hoidot ovat kehittyneet ja ennuste parantunut, syöpä-diagnoosiin liitetään edelleenkin ajatuksia kivusta, kärsimyksestä ja kuolemasta.

Syöpäsairauden hoidossa itse sairauden hoidon lisäksi on tärkeää hoitaa myös muut mahdolliset ongelmat kuten kipu, ahdistuneisuus, väsymys, masennus ja unen häiriöt.

Tehokkaampien syöpäsairauden hoitojen ja parantuneen ennusteen ja pidemmän odotettavissa olevan eliniän myötä myös tehokkaan kivunhoidon merkitys elämänlaadun parantajana on kasvanut.

Syöpäkivun oireet ja aiheuttajat

Syöpäkipu voi olla kudosvauriokipua, sisäelimistä peräisin olevaa tai hermoperäistä kipua. Kipu voi olla syövän itsensä aiheuttamaa tai liittyä syövän hoitoihin kuten leikkauksiin, sädehoitoon tai solusalpaajahoitoihin. Kipu voi olla äkillistä, äkillisesti ajoittain pahenevaa eli ns. läpilyöntikipua tai jatkuvaa kipua.

Kudosvauriokipu on usein särkevää, jomottavaa, pistävää tai terävää. Kipu on yleensä helposti paikannettavissa ja sen taustalla saattaa olla syöpäsairauden aiheuttama suora kudosvaurio, luustosta lähtöisin oleva kipu kuten etäispesäkkeiden aiheuttama kipu tai esimerkiksi syövän hoidossa käytetyn leikkauksen jälkeinen kipu.

Sisäelinperäinen kipu syntyy rintaontelon, vatsaontelon tai lantion alueen elinten venytyksestä, painuksiin joutumisesta tai vaurioitumisesta. Kipu on usein syvää, puristavaa, kramppimaista tai koliikkimaista. Kipu on usein vaikeasti paikannettavissa ja kipuun saattaa liittyä säteilyä esimerkiksi hartioihin, selkään tai raajoihin. Kipuun voi liittyä myös pahoinvointia tai oksentelua.

Hermoperäisen kivun taustalla on hermojen vaurioituminen tai venyttyminen. Kipu on usein polttavaa, puristavaa, viiltävää, terävää, sähköiskumaista tai tuikkivaa. Kipu saattaa säteillä joko vartalolle tai raajoihin. Hermoperäinen kipu saattaa olla myös kohtauksittain pahenevaa. Kivun aiheuttajana voi olla syöpäsairauden aiheuttaman hermovaurion lisäksi myös leikkaus, sädehoito tai solusalpaajahoito. Hermoperäiseen kipuun liittyy usein myös tuntoaistin ja lihasvoiman muutoksia.

Syöpäkivun yleisyys

Syöpäkipu on syöpäsairauteen liittyvistä oireista tavallisimpia ja usein eniten normaalia elämää haittaavimpia oireita. Noin puolella syöpäpotilaista esiintyy kipua ja pitkälle edenneessä tilanteessa kipua on noin kolmella neljästä. Kivut lisääntyvät usein sairauden edetessä ja eniten niitä on syövän loppuvaiheessa. Nopeasti etenevässä ja etäispesäkkeitä lähettävässä syöpäsairaudessa kipuja on todennäköisemmin, samoin hermorakenteisiin kohdistuva syöpä aiheuttaa herkästi kipuongelmia.

Syöpäsairauden hoidossa leikkauksen jälkeinen kipu tavallista, leikkaushaavan paranemiseen liittyvää mutta etenkin rintaonteloon kohdistuneiden toimenpiteiden, rinnan tai raajan poiston jälkeen saattaa esiintyä pitkittynyttä kipuongelmaa.

Sekä sädehoito että solusalpaajahoito saattaa aiheuttaa hermoperäistä tai limakalvojen vaurioitumiseen liittyviä kipuongelmia.

Vaikka kipu on tavallisimpia syöpäsairauteen liittyviä oireita, se on onneksi useimmiten myös oikeilla hoitovalinnoilla hyvin ja kohtuullisin keinoin hoidettavissa oleva oire.

Syöpäkivun diagnostiikka

Tehokas syöpäkivun hoito vaatii kipua aiheuttavan taustamekanismin selvittämisen. Tähän liittyy sekä syöpäsairauden ja sen mahdollisen levinneisyyden tutkiminen että kipuoireen tutkiminen.

Syöpäsairauden diagnostiikassa käytettävät menetelmät ovat sairauskohtaisia, tavallisimmat tutkimukset ovat röntgentutkimukset, kuten röntgenkuvat, tietokonekerroskuvaus ja magneettitutkimukset, verikokeet, tähystyksellä tai leikkaamalla tehtävät tutkimukset tai koepalojen ottaminen esimerkiksi onttoa neulaa apuna käyttäen.

Levinneisyyden selvittämisessä käytetään samoja tutkimuksia, lisäksi luustoon tapahtunutta leviämistä selvitetään tarvittaessa luustokartalla eli röntgenologisella tutkimuksella, jossa selvitetään onko luustossa aktiivisesti toimivia alueita, jotka viittaisivat luuston etäispesäkkeisiin. Syövän sijainti ja levinneisyys ratkaisevat myös sairauden hoidossa käytettävien hoitomenetelmien valinnan.

Syöpäkudoksen sijainti ja levinneisyys antavat suuntaa myös kivun todennäköisen alkuperän suhteen. Esimerkiksi hermokudokseen kasvavan syöpäsairauden hoidossa käytetään usein osin erilaisia kipuhoitoja kuin luustoon liittyvän kivun hoidossa.

Syöpäsairauteen liittyvän kivun tutkimisessa potilaan oireet ja tutkiminen ovat avainasemassa. Kipuun liittyvistä oireista selvitetään kivun laatu, sijainti ja säteily sekä sen voimakkuus. Voimakkuuden arvioinnissa käytetään usein asteikkoa 0–10 joko siten että potilas arvioi kipunsa voimakkuuden sanallisesti tai erilaisia apuviivaimia käyttäen.

Asentoon tai rasitukseen liittyvä kipu voi viitata kudosvauriokipuun tai tuki- ja liikuntaelimistössä sijaitsevaan kivun aiheuttajaan.

Potilaan tutkimuksessa potilaan ja hänen kipualueensa tutkiminen käsin sekä kipualueen mahdolliset tuntomuutokset tai lihasvoiman muutokset antavat viitteitä onko kyseessä kudosvaurio-, sisäelinperäinen vai hermoperäinen kipu.

Kipuoireen selvittämisen lisäksi kartoitetaan myös mahdolliset muut syöpäsairauden tai sen hoitojen aiheuttamat oireet ja ongelmat kuten esimerkiksi unen häiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus, pahoinvointi tai oksentelu, kutina, ummetus ja väsymys.

Syöpäkivun hoito

Usein tehokkain keino syöpäsairauteen liittyvän kivun hoitokeino on perussyyn eli kivun aiheuttajan poistaminen. Tavallisimmat syöpäsairauksissa käytettävät hoitokeinot ovat leikkaus, sädehoito tai solusalpaajahoidot. Syöpäsairauteen kohdistuva hoito voi olla joko sairauden parantavaa eli kuratiivista hoitoa tai jos parantava hoito ei ole mahdollista, oireita helpottavaa eli palliatiivista hoitoa. Nämä hoitomahdollisuudet mietitään aina potilaskohtaisesti.

Syöpäkivun oireenmukainen hoito on puolestaan pitkälti lääkehoitoihin painottuvaa. Lääkityksen ja muiden kivunhoitokeinojen valintaan vaikuttavat ensisijaisesti kivun voimakkuus ja kivun todennäköinen taustamekanismi eli erityisesti onko kyseessä kudosvauriokipu vai hermoperäinen kipu. Kivunhoidossa pyritään saavuttamaan 0–10 asteikolla mitaten tilanne, jossa kipu on 3/10 tai vähemmän.

Toissijaisesti kivunhoitokeinoja valittaessa arvioidaan sairauden ennuste ja levinneisyysaste, potilaan fyysinen kunto ja ikä.

Syöpäsairauteen ja sen hoitoihin liittyvä kipu tulee hoitaa tehokkaasti sekä siinä vaiheessa kun hoidot tähtäävät syövän parantamiseen että myös siinä vaiheessa kun potilaan sairaus ei ole enää poistettavissa tai parannettavissa. Erilaiset kipulääkkeet ovat syöpäkivun ja syövän hoitoihin liittyvän kivun hoidossa tärkein hoitokeino. Maailman Terveyssäätiön (WHO) on laatinut yksinkertaistetun porrasmallin syöpäkivun lääkityksen valintaan.

Syöpäkivun hoidossa pyritään tehokkaaseen kivunlievitykseen mahdollisimman yksinkertaisilla ja vähän ongelmia tuottavilla keinoilla. Käytetystä kivunhoitomenetelmästä tulee aina olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Kipulääkityksen valinnassa pyritään suun kautta annettaviin tai laastarina käytettäviin lääkemuotoihin. Pistämistä ja erilaisia teknisiä laitteita pyritään käyttämään vasta kun suun kautta tai laastarimuodossa käytetty lääkitys ei enää tehoa tai potilas ei niitä pysty käyttämään. Lääkitystä ja/ tai muita kivunhoitomenetelmiä pyritään tehostamaan mahdollisimman lyhyellä viiveellä jos käytetty kivunhoitomenetelmä osoittautuu riittämättömäksi.

Syöpäkivun lääkehoidossa käytetään tulehduskipulääkkeitä eli särkylääkkeitä tai parasetamolia lievän ja keskivaikean kivun hoidossa. Jos tulehduskipulääke osoittautuu teholtaan riittämättömäksi, siirrytään käyttämään morfiinia tai sen sukulaisvalmisteita eli opioideja . Jos tulehduskipulääkkeellä on potilaalla kipua lievittävää vaikutusta, tulehduskipulääkettä kannattaa yleensä jatkaa ja yhdistää lääke opioideihin, koska tulehduskipulääkkeillä ja morfiinin sukulaisvalmisteet tehostavat toistensa vaikutusta. Tulehduskipulääkkeistä sekä niiden valinnasta ja käytöstä löydät lisätietoa niitä käsittelevästä osiosta.

Tehostettaessa kipulääkitystä siirrytään usein seuraavaksi käyttämään mietoja opioideja tai miedon opioidin ja tulehduskipulääkkeen yhdistelmiä. Näitä valmisteita on Suomen markkinoilla kodeiini (Ardinex, Panacod), dekstropropoksifeeni (Abalgin), tramadoli (mm. Tramal, Tramadin, Tramagetic) sekä buprenorfiini (Temgesic).

Keskivaikean ja vaikean kivun hoidossa siirrytään käyttämään morfiinia (esim. Dolcontin) tai sen lähisukulaisia kuten oksikodonia (Oxycontin, Oxynorm), metadonia (Dolmed) tai fentanyyliä laastarimuotoisena (Durogesic) tai imeskelytablettina (Actiq).

Etenkin hermoperäisessä syöpäkivussa lisätehoa kivun hoitoon saadaan lisälääkkeillä eli adjuvantti-lääkityksellä. Nämä lääkkeet ovat valmisteita, joita ei lueta varsinaisiin kipulääkkeisiin mutta joilla on kivunhoitoa tehostavaa tai suoraan kipua lievittävää vaikutusta. Tavallisimpia näihin lääkkeisiin luettavia valmisteita ovat kipukynnyslääkkeet eli masennuskipulääkkeet, entiset epilepsialääkkeet, erityisesti luustoetäispesäkkeisiin käytetyt hormonivalmisteet sekä kortisoni sukulaisvalmisteineen. Hermoperäisen syöpäkivun hoidossa käytetään vastaavia valintoja ja valmisteita kuin hermoperäisen ei-syöpäkivun hoidossa. Näistä lääkkeistä löydät lisätietoa tämän sivuston hermoperäistä kipua käsittelevästä osuudesta.

Valitun kivunhoidon perusperiaatteena on pyrkimys mahdollisimman tasaiseen kivunhallintaan. Tämän vuoksi hoidoissa – myös lääkehoidossa – pyritään säännölliseen, tasaiseen annosteluun ja taustakivun hallintaan pitkävaikutteisin valmistein ja keinoin. Kipulääkityksessä sekä tulehduskipulääkkeissä että opioideja käytettäessä pyritään mahdollisimman pitkävaikutteisiin valmisteisiin ja näiden säännölliseen käyttöön. Tablettimuotoisilla kipulääkkeillä (esim. Dolcontin, Oxycontin) tämä tarkoittaa yleensä 1–3 kertaa vuorokaudessa tapahtuvaa annostelua, laastarimuotoisella fentanyylillä (Durogesic) päästään usein yhdellä laastarilla 2–3 vuorokauden kipuvaikutukseen. Pitkävaikutteiset valmisteet imeytyvät yleensä hitaasti ja siksi ne eivät ole kovinkaan käyttökelpoisia silloin kun tarvitaan nopeasti lääkettä äkilliseen kivun pahenemiseen ja ajoittain äkillisesti tuleviin kipukohtauksiin.

Kivun pahenemisvaiheissa eli läpilyöntikivun hoidossa kipuhuiput pyritään tasaamaan nopeasti imeytyvillä, voimakkailla kipulääkkeillä. Näitä ovat morfiini liuosmuotoisena sekä oksikodoni joko liuoksena tai tabletteina (Oxynorm). Fentanyylistä on puolestaan käytössä imeskelytabletti Actiq.

Syöpäkivusta noin 90 % on hoidettavissa suun kautta otettavilla tai laastarimuotoisilla valmisteilla. Näille hoidoille riittämättömästi reagoivia kipuja on kuitenkin noin joka kymmenennellä potilaalla. Näiden kipujen hallintaan saaminen vaatii usein kivunhoidon erikoismenetelmiä kuten kipupumppujen käyttöä. Samoin kipupumppuun tai laastariin siirrytään jos potilas ei pysty ottamaan lääkkeitään suun kautta.

Lähteet ja kirjallisuutta

Lema M, Adlaka R. The assessment and Etiology of Pain in the Cancer Patient. Kirjassa The Management of Pain.

Eds Ashburn M, Rice L. Churchill Livingstone Inc. 1998. Wattling C, Payne R. Management Strategies for Pain in the Cancer Patient. Kirjassa The Management of Pain.

Eds Ashburn M, Rice L. Churchill Livingstone Inc. 1998.Bonica J, Ventafridda V, Twycross R. Cancer Pain. Kirjassa The Management of Pain.

Ed Bonica J. Lea & Febiger 1990. Syöpäkivun hoito-opas. Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry, Suomen Palliatiivisen Hoidon yhdistys ry. Pöyhiä R. Syöpäpotilaan läpilyöntikipu. Suomen Lääkärilehti 2004; 7 629-632

Vuorinen E. Syöpäkivun hoidon perusperiaatteet. Suomen Lääkärilehti 2002; 21 2305-2307