Sille on tunnusomaista yleensä nopea kasvaminen, tunkeutuminen lähielimiin ja leviäminen ympäristöön. Hyvänlaatuiset kasvaimet eivät käyttäydy tällä tavalla. Erona hyvänlaatuisiin kasvaimiin on myös se, että syöpäkasvaimia ei ympäröi kapseli. Lisäksi ne ovat rakenteeltaan vähemmän erilaistuneita..
Syöpien luonteissa ja käyttäytymisessä on kuitenkin eroja. Jopa tietyllä syöpäsairaudella voi olla ominaisuuksiltaan erilaisia alamuotoja. Esimerkiksi rintasyövän tietyt muodot kasvavat toisia nopeammin. Voidaankin ehkä sanoa, että eräät syövät ovat vähemmän aggressiivisia ja paranevat helpommin kuin toiset. Huomattava osa imukudossyövistä on tällaisia. Onko silloin kyseessä parempilaatuinen kasvain tai lievempi syöpä?
Yleistä lymfoomista
Imukudossyöpä on imukudoksen pahanlaatuinen kasvain. Näitä kasvaimia kutsutaan myös lymfoomiksi. Imukudossyövässä lymfosyyttien eli imusolujen perimäaines on vaurioitunut ja ennen normaalit solut alkavat lisääntyä hallitsemattomasti muodostaen kasvaimia. Imukudosta sijaitsee mm. imusolmukkeissa, pernassa, nielu- ja kitarisoissa, kateenkorvassa, vatsalaukussa, suolistossa ja luuytimessä. Lymfoomaa voikin esiintyä eri puolilla kehoa.
Imukudossyövät voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Suurin osa, eli yli 80 %, kuuluu non-Hodkin-lymfoomiin ja lopuista käytetään nimitystä Hodkinin tauti. Päätyypit voidaan sitten jakaa vielä eri alatyyppeihin. Kyseessä onkin ryhmä sairauksia, jotka poikkeavat toisistaan mikroskooppiselta rakenteeltaan, kasvamisnopeudeltaan ja vaikutuksiltaan. Yhteensä lymfoomiin sairastuu Suomessa vuosittain reilut 1 100 ihmistä.
Lymfooma voi aiheuttaa esimerkiksi kuumeilua, yöhikoilua, laihtumista, väsymystä, kutinaa ja ruokahaluttomuutta. Tosin muutkin tilat ja sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Sairastuneella ihmisellä ei itse asiassa aina välttämättä ole oireita ollenkaan. Voi olla, että hän tulee lääkärin vastaanotolle vain, koska hänellä on ollut pitempään aristamattomia imusolmukesuurentumia esimerkiksi kaulalla, niskassa tai nivusissa.
Lymfooma paranee usein
Sekä Hodkinin tauti että non-Hodkin-lymfooma todetaan poistamalla epäilyttävä imusolmuke ja tutkimalla se mikroskoopilla. Lisäksi suoritetaan yleensä levinneisyystutkimuksia (esimerkiksi tietokonekerroskuvaus ja luuydinkoepala), joiden perusteella valitaan sopiva hoitomuoto ja saadaan käsitys sairauden ennusteesta.
Lymfoomien hoidossa käytetään yksittäisiä solunsalpaajia, monisolunsalpaajahoitoa, sädehoitoa ja erityistä lymfosyytin pintarakenteita vastaan suunnattua vasta-ainetta. Erilaisia hoitoja yhdistellään tarpeen mukaan. Joskus saatetaan pitäytyä vain seurannassa, jos kyseessä on levinnyt hidaskasvuinen non-Hodkin-lymfooma. Yleensä ottaen voidaan sanoa, että lymfoomasta on hyvät mahdollisuudet parantua. Parhaimmillaan 80 % alle 60-vuotiaista sairastuneista nimittäin paranee. Ennuste on sitä vastoin jonkin verran huonompi yli 60-vuotiailla.
Vaikka osa pahanlaatuisista kasvaimista olisikin ”lievempiä”, on muistettava, että syöpä on vakavasti otettava sairaus. Sen hoito voi olla raskasta ja pitkäkestoista, eikä kaikkia pahanlaatuisia kasvaimia pystytä nykymenetelmillä vielä parantamaan. Syöpään sairastuneet ja heidän omaisensa tulevat tarvitsemaan tukea ympäristöltä. Jokainen meistä voi auttaa siinä.
