Lääkäri: Uskomushoidot eivät ole täysin vaarattomia
Uskomushoitoja markkinoidaan haitattomina, mutta eivät ne ole vaarattomia. Suomessakin on tapahtunut kuolemantapauksia, toteaa psykiatri Hannu Lauerma.
Suomessakin on tapahtunut jopa kuolemantapauksia, jotka ovat seurausta tehokkaina markkinoiduista uskomushoidoista, kertoo dosentti, psykiatri Hannu Lauerma (kuvassa yllä).
Lauerman mielestä ihmisten olisi syytä tietää tämä: uskomushoidot eivät ole täysin vaarattomia, vaikka niitä saatetaan markkinoida haitattomina.
Esimerkiksi hypnoosia pidetään Lauerman mukaan varsin haitattomana hoitomuotona silloin, kun sitä antaa terveydenhuollon ammattilainen, joka tuntee hoidettavan häiriön. Kirjallisuudessa on kuitenkin kuvattu lähinnä valvomattoman maallikkohypnoosin yhteydessä esimerkiksi hypnoosin käyttöön liittyviä psykoottisia tiloja ja ahdistavia, epätodellisia kokemuksia ilman psykoottisuutta.
Kannattaa esittää itselleen yksi kysymys
– Kun on kyse vakavasta tai selvästi haitallisesta sairaudesta, kannattaa esittää itselleen yksi kysymys, tiivistää Lauerma.
– Jos tähän sairauteen on saatavilla jokin helppo, tehokas ja haitaton hoitomuoto, minkä ihmeen takia lääkärit kieltäytyisivät käyttämässä sitä ja haluaisivat käyttää jotakin suhteellisen tehotonta ja mahdollisesti haitallistakin hoitoa?
– On kysyttävä itseltään, onko todella olemassa jokin lääkärien, yliopistojen ja tieteen pahantahtoinen salaliitto, joka estäisi ihmisiä saamasta hoitoa edullisesti.
Lauerma on Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, joka on toiminut aiemmin myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorina. Hän on julkaissut esimerkiksi muutamia tapausselostuksia uskomushoitojen aiheuttamista kuolemantapauksista.
Hänet oli kutsuttu luennoimaan Tampereen lääkäripäiville 2017 aiheesta ”Kun uskomushoito johtaa katastrofiin”. Haastattelu on tehty lääkäripäivien yhteydessä.
Pähkinänkuoressa: Lauerman näkemyksiä uskomushoidoista
- Lohtua tarjoava uskomuslääkintä voi auttaa joissakin toiminnallisissa vaivoissa.
- Uskomushoidoilla voi olla tietyiltä osin myös myönteisiä vaikutuksia, ja niitä voi verrata viihteeseen ja kosmetologiaan – joskaan uskomushoidot eivät ole yhtä yleispäteviä ja riskit ovat suuremmat.
- Uskomushoito a.) ei saa syrjäyttää tehokasta hoitoa, b.) ei saa olla vaarallista, myrkyllistä eikä teratogeenistä eli sikiövaurioita ja epämuodostumia aiheuttavaa, c.) ei saa olla liian kallista ja d.) ei saa altistaa epäkypsiä toimintatapoja suosivia ihmisiä riippuvuussuhteille.
Esimerkkitapauksia: kun uskomushoito johtaa katastrofiin
Kaikkien alla kerrottujen tapausten lähteenä ovat Lauermalta saadut tiedot.
- Skitsofreniaa sairastava mies käytti valtaosan eläkkeestään ja myös merkittävän osan vanhempiensa rahoista ostamalla noin 20 erilaista yrtti- ja luontaisvalmistetta, joiden väitettiin vaikuttavan psyykeen. Mies asui vanhempiensa luona. Hän surmasi vanhempansa psykoottisessa tilassa. Myöhemmin Psykiatrisessa vankisairaalassa potilas hyötyi selkeästi antipsykoottisesta lääkityksestä lyhyessä ajassa.
- Paranoidista skitsofreniaa sairastava mies sai hoidokseen ainoastaan homeopatiaa ja kiinalaisia yrttivalmisteita. Psykoottisessa tilassa hän surmasi erään omaisensa. Hän koki omaisen olevan eräs toinen hänen läheisensä, jonka hän taas uskoi olevan vainoaja. Vankisairaalassa mies sai antipsykoottista lääkitystä ja hänen todellisuudentajunsa koheni nopeasti.
- Yli 50-vuotias henkilö hakeutui hypnoosikurssille ja maallikkohypnoosiin, jonka jälkeen hän joutui psykoottiseen tilaan. Oireisto liittyi ainoastaan hypnoosiyhteyteen. Muita ajankohtaisia stressitekijöitä ei havaittu kuin hypnoosikurssi. Henkilö toimi vaativassa ammatissa ja oli menestynyt siinä. Omassa tai perheen historiassa ei ollut psykooseja. Yli 25 vuotta aiemmin henkilöllä oli onnistuneesti hoidettu depressio eli masennus lääkkeiden ja psykoterapian avulla. Hypnoosikurssin jälkeen henkilö käyttäytyi itselleen ja muille vaarallisella tavalla: hän kuuli ”hypnoosinjälkeisiä” käskyjä ja käyttäytyi niiden mukaan. Hän luuli muun muassa, että hypnotisoija pakottaa hänet outoihin ja moraalittomiin tekoihin. Sairaalaan tullessaan potilas oli psykoottinen eikä kyennyt kyseenalaistamaan harhojaan. Hypnotisoijaan otettiin yhteyttä, mutta hän kieltäytyi yhteistyöstä. Viikossa potilaan tila kohentui: hänen kanssaan käytiin todellisuudentajua tukevia keskusteluja, ja häntä hoidettiin pienellä annoksella aripipratsolia. Noin vuoden seurannassa ei ole ilmaantunut uutta hoidontarvetta eikä psykiatrista oireistoa.
Kuka on vastuussa?
Kenellä on vastuu, kun uskomushoito johtaa katastrofiin?
– Vastuu on sillä, joka hoitoja kaupittelee ja useimmiten esittelee niitä täysin haitattomina ja erittäin tehokkaina. On vaikea ajatella, että vastuu olisi esimerkiksi kuluttajilla tai potilailla. Uskomushoitajan asiakkaana saattaa olla esimerkiksi lapsi tai psykoottisesti sairas ihminen, muistuttaa Lauerma.
Esimerkiksi vakuutuskorvausten saaminen uskomushoidon aiheuttamista haitoista voi kuitenkin olla haastavaa, hän arvioi. Kuluttajansuojaviranomaisen puoleen voi toki kääntyä tai poliisille voi tehdä rikosilmoituksen, jos kokee joutuneensa rikoksen kohteeksi.
Uskomushoitoihin liittyen on valmisteltu lakiluonnos. Se on Lauerman arvion mukaan todella maltillinen. Tulisi olla myös jonkinlainen seuraamusjärjestelmä niille uskomushoitojen tarjoajille, jotka aiheuttavat vahinkoja potilaille, näkee Lauerma.
– Tällaisilta uskomushoitajilta pitäisi voida kieltää uskomushoitojen markkinointi ja tarjoaminen.
Mitä jokaisen lääkärin olisi hyvä tietää?
Kaikkien lääkärien tulisi kyetä avoimesti kommunikoimaan potilaan kanssa siitä, millaisiin muihin hoitoihin tämä mahdollisesti turvautuu, ajattelee Lauerma. Joskus vakavaa ja/tai kroonista tautia sairastava potilas saattaa myös jättää kokonaan käyttämättä lääketieteelliset hoidot, joita on tarjottu.
Keskusteluyhteyden on syytä olla hyvä, jotta lääketieteen ammattilainen pystyy kertomaan lääketieteellistä informaatiota potilaalle.
– Potilashan saattaa olla joskus hyvinkin linnoittautunut vainoharhaisiin ajatuksiin lääketieteestä. On pyrittävä siihen, että myös monien kroonisten, ehkä vähemmän henkeä uhkaavien sairauksien yhteydessä olisi ammattilaisella tieto siitä, onko myös joitain oheis- ja uskomushoitoja, joilla yritetään vaikuttaa näihin tiloihin. Ja onko esimerkiksi luontaisvalmisteilla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa?
Lauerma on törmännyt esimerkiksi tapaukseen, jossa levottomien jalkojen oireyhtymää ja sen aiheuttamaa unihäiriötä oli tarkoitus hoitaa rautalääkityksen avulla. Potilaalle oli luontaiskaupassa suositeltu magnesiumia, ja hän oli omin päin vaihtanut lääkärin määräämän rautavalmisteen magnesiumiin.
– Terveyskaupassa oli sanottu, että magnesium auttaa. Tässä tapauksessa oli kuitenkin kyse nimenomaan raudan spesifistä puutteesta. Ihmisille tarjotaan joskus asiantuntemattomilta tahoilta hassahtavia neuvoja tietämättä, mistä sairaudesta on kyse ja mikä sairauden patologia on.
Toimittajan kommentti
Uskomushoito-nimityksen käyttäminen ei kaikkien mielestä ole sopivaa. Lisäksi käytössä ovat esimerkiksi ilmaukset vaihtoehtohoidot, vaihtoehtoiset hoitomuodot ja täydentävät hoitomuodot.
Tämän jutun kirjoittanut toimittaja ei halua loukata ketään käyttämällä uskomushoito-sanaa. Ajattelen kuitenkin, että tieteelliseen näyttöön perustumattomia hoitoja ei pitäisi markkinoida tehokkaina keinoina. Haavoittuvia ihmisryhmiä pitäisi lainsäädännön avulla suojata myös uskomushoitojen mahdollisilta haitoilta. Suhtaudun varauksellisesti uskomus-/vaihtoehtohoitoihin, mutten halua leimata tai paheksua niitä käyttäviä ihmisiä.
Jutusta julkaistiin epähuomiossa 29.3.2017 väärä versio. Jutusta on julkaistu oikea versio 30.3.2017.
Lähteet:
Lauerman haastattelu Tampereen lääkäripäivillä 22.3.2017
Lauerman luentoaineisto Tampereen lääkäripäiviltä 22.3.2017
Lue myös:
Kolme syöpää sairastaneelle lääkärille ei kukaan tohtinut tulla tarjoamaan uskomushoitoja
Detox – puhdistaako kuuri elimistön vai ainoastaan lompakon?
