Terve.fi

Uskomushoidot ja luontaislääkintä - miten lääkäri suhtautuu?

Uskomushoidot ja luontaislääkintä - miten lääkäri suhtautuu?
Kurkumaa ja pakurikääpää. Happihoitoa ja magneettilevyn päällä makaamista. Toisinaan lääkärin vastaanotolla tulevat esille uskomushoidot ja luontaisrohdokset. Syöpätautien erikoislääkäri kertoo oman näkökulmansa.
Julkaistu: 18.10.2013

Pakurikääpää ja kurkumaa. Happihoitoa ja magneettilevyn päällä makaamista. Mitä lääkäri voi tehdä, jotta potilas uskaltaisi puhua uskomushoidoista tai luontaisrohdoksista, joita käyttää tai harkitsee käyttävänsä?

Syöpätautien erikoislääkäri Veera Salminen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta sanoo, että lääkärin on mahdollista luoda ilmapiiriä, jossa potilas uskaltaa tuoda esiin myös uskomushoitoihin ja luontaislääkintään liittyvät asiat. Toraisa nokikkain olo lääketieteen ja uskomushoitojen välillä on hänen mielestään ikävää.

- Näen hyvin ikävänä jyrkän vastakkainasettelun, jossa joku on sitä mieltä, että kaikki lääkärit ovat pahoja ja korruptoituneita tai jossa lääkäri on sitä mieltä, ettei halua edes kuulla tai keskustella vaihtoehtohoidoista.

- Lääkärin on mahdollista koettaa esittää asioita neutraalisti ja ystävälliseen sävyyn potilaalle. Kysyn potilailta neutraalisti esimerkiksi ensikäynnillä, käydessäni läpi heidän lääkitystään, käytättekö vitamiineja tai rohdoksia.

Ei tyrmätä heti humpuukiksi

Jos tulee esiin, että esimerkiksi sytostaattihoitoon menossa oleva syöpäpotilas käyttää jättiannoksia vitamiinia tai jotakin rohdosvalmistetta, ei Salminen tyrmää tätä automaattisesti toteamalla, että tämähän on täyttä humpuukia ja lopettakaa heti. Hän yrittää keskustella riitelemättä – ja saattaa esimerkiksi käydä yhdessä potilaan kanssa PubMedistä katsomassa, onko kyseessä olevan valmisteen vaikutuksia tutkittu.

Joskus voi käydä ilmi esimerkiksi, että on tieteellisesti tutkittu jonkin valmisteen heikentävän sytostaattien vaikutusta. Silloin ei enää tarvitse paljon perustella, kannattaako valmistetta käyttää hoitojen aikana. Useimmiten Salminen on saanut asioita selvitettyä potilaan kanssa yhteisymmärryksessä keskustellen.

Jos potilas on palliatiivisessa hoidossa eli parantumattomasti sairas saattaa lääkärikin suhtautua luontaisrohdoksiin löyhemmin.

- Palliatiivisella puolella usein sallitaan rohdosvalmisteiden käyttö, ellei tule jotakin esteitä esimerkiksi maksa- tai munuaisarvojen takia.

Joskus intetään – konfliktit yksittäistapauksia

Salmisen hyllyyn kuuluu kirja 101 luontaistuotetta (Kustannus Oy Duodecim).

- Olen koettanut edes alkeellisella tasolla perehtyä siihen, mikä on nyt muodissa ja mitä väitetään, jotta pystyisin keskustelemaan potilaiden kanssa.

Virtauksia tulee ja menee. Juuri nyt potilaat ja omaiset saattavat kysyä syöpälääkäriltä esimerkiksi pakurikäävästä, kurkumasta ja havupuu-uutteesta. Koivun tuhkastakin halutaan tietää.

- Kohdalleni ei ole isompia konflikteja viime aikoina sattunut, mutta tiedän potilaita, jotka ovat muiden potilaiden kuullen alkaneet inttää hoitajan kanssa, että miksette anna sitä goji-marjaa, esimerkittää Salminen.

- Tällaiset ovat yksittäistapauksia, mutta voivat aiheuttaa hämmennystä.

“Ymmärrän että potilaat voivat lähteä mukaan”

Salminen käyttäisi vaihtoehtohoidot-sanan asemesta mieluummin sanoja uskomushoidot ja luontaislääkintä tai luontaisrohdokset.

Mikä on lääkärin oma suhtautuminen näihin?

- Rajat ovat joskus liukuvia. Käyn esimerkiksi itse akupunktiossa, koska saan siitä hyötyä, aloittaa Salminen.

- En usko pakurikääpään, magneettirannekkeisiin ja muuhun vastaavaan, mutta ymmärrän sen, että potilaat saattavat lähteä sellaisiin helposti mukaan, kun luvataan, että tämä on luonnollista ja haitatonta. Ei voi tietää, mitä tapahtuisi jos itse sairastuisin vakavasti: miten ajatusmaailma muuttuisi ja saattaisinko ottaa käyttöön jotain sillä ajatuksella, että mitä jos tämä sittenkin auttaa.

- En kuitenkaan usko, että missään tilanteessa jättäisin koululääketieteen hoitoja esimerkiksi syöpään sairastuttuani.

Hoitosuhde voi jäädä kesken, jos potilas lähtee vaihtoehtoklinikkaan

Salminen varoittaa myös tieteeseen uskovaa potilasta olemasta liian sinisilmäinen: tehotonta uskomushoitoa voi vaihtoehtoklinikassa antaa laillistettu lääkäri, joka perustelee hoidon tehoa tieteellisillä teorioilla.

- Esimerkiksi voidaan perustella happihoitoa ja otsonihoitoa niin, että syöpä johtuu hapen puutteesta. Tai puhua pH:ta nostavien ruokien puolesta sillä perusteella, että oletetaan syövän johtuvan happamuudesta. Näissä on taustalla oikeita ilmiöitä, joita on kuitenkin ymmärretty väärin tai joista on vuosikymmeniä sitten tehty vääriä johtopäätöksiä.

Salmisen mukaan vain harva syöpäpotilas käy yhtä aikaa virallisessa sairaalassa esimerkiksi saamassa sytostaatteja ja vaihtoehtoklinikassa vaikkapa saamassa otsonihoitoa.

- Usein ne potilaat, jotka lähtevät vaihtoehtoklinikoihin, ovat siinä tilanteessa, että syöpäklinikassa on sanottu, ettei tautiin ole enää parantavaa hoitoa tai hoidot on jouduttu lopettamaan tehottomuuden tai haittojen vuoksi ja potilas haluaa kuitenkin vielä yrittää jotain.

- Tiedän tapauksia, joissa potilas saa turhaa toivoa vaihtoehtoklinikan hoitojen tehosta kuvitellen, että näillä hoidoilla jarrutetaan syöpää. Hänellä voi jäädä hoitosuhde kesken onkologian (syöpätautien) puolella. Saattaa jäädä selvittämättä esimerkiksi se, miten loppuvaiheen oireita hoidetaan ja miten saattohoito järjestetään.

- Tällaiset potilaat tai heidän omaisensa voivat ajatella, että ovat löytäneet paremman keinon sen sijaan, että sopeuduttaisiin tilanteeseen, että tauti tulee viemään hengen lähiaikoina ja loppuvaiheessa voidaan tarvita palliatiivisen onkologian asiantuntemusta.

Vääriä tulkintoja hoitojen tehosta

Salmisen mukaan saattaa syntyä myös vääränlaisia puheita ja huhuja uskomushoitojen tehosta. Kun potilaan sytostaattihoidot lopetetaan, vointi yleensä kohenee. Saatetaan tehdä väärä tulkinta siitä, että tämä olisi uskomushoitojen ansiota.

- Lähes kaikilla potilailla vointi kohentuu spontaanisti, kun sytostaatit on lopetettu. Ei ole todisteita siitä, että esimerkiksi magneettipatja puhdistaisi sytostaattien haittoja elimistöstä. Monista vaihtoehtoterapioista ei toisaalta ole kustannusten ohella muita haittoja, joten olisi väärin niitä potilaalta kieltääkään, jotka hän kokee saavansa niistä helpotusta oloonsa.

Jutun yläkuvassa on pakurikääpä.

1 kommentti