Terve.fi

Kolme syöpää sairastaneelle lääkärille ei kukaan tohtinut tulla tarjoamaan uskomushoitoja


Kahtaisajattelu sapettaa pitkän työuran tehnyttä lääkäriä Simo Räisästä – niin paljon, että hän on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa. Jos työskentelee lääkärinä tai hoitajana, ei voi samalla antaa uskomushoitoja, ajattelee ”tulipunainen biolääketieteilijä”, jolla on pilkettä silmässä.

Kahtaisajattelu sapettaa pitkän työuran tehnyttä lääkäriä Simo Räisästä – niin paljon, että hän on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa. Jos työskentelee lääkärinä tai hoitajana, ei voi samalla antaa uskomushoitoja, ajattelee ”tulipunainen biolääketieteilijä”, jolla on pilkettä silmässä.

Pitää kertoa tarina, jotta ymmärtäisi, että Räisänen saattaa olla puoliksi tosissaan – tai kokonaankin – myös silloin, kun velmuilee.

Räisänen työskenteli noin 30 vuotta Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa Kokkolassa laboratorion ja infektiotautien ylilääkärinä. Kaikki asiat puhutaan, hän sanoi alaisilleen. Ja tulivathan he sanomaan. Sanoivat muun muassa, että Simo eihän sulla ole auktoriteettia, kun puhut kaikkien kanssa mitä sattuu eikä koskaan tiedä, oletko tosissasi vai et.  

Raivon kihinät kirjoitettiin muistiin

Tosissaan tai ei, mutta tosipaikkoja Räisänen on nähnyt monta. Poikasena ”maailman sivistymättömimmässä paikassa” Reisjärven Kalajankylässä hän näki esimerkiksi, kuinka vatsasyöpään sairastunut kyläläinen hiipui luurangoksi ja kärsi hirvittäviä tuskia uskoen viimeiseen asti, että koivuntuhka pelastaa hänet. Hän kuoli Räisäsen mukaan uskomushoitojen uhrina.

Työuransa aikana Räisänen kihisi raivosta monta kertaa. Niin kuin nyt vaikkapa silloin, kun sairaalaan tuotiin ties monettako potilasta, jolla oli paksusuolen seinämässä reikä – uskomushoitojen takia.

Aina kun Räisänen raivostui, hän kirjoitti.

Viides kirja tulossa

– Oma diagnoosini itselleni on, että minulla on jonkinlainen adhd. En voi olla paikallani. Ihan sama, menenkö kalalle vai metsään vai kirjoitanko. On sisäinen pakko tehdä jotain. Ja olen hirviän nopia.

Räisänen on kirjoittanut neljä kirjaa ja viides on tulossa. Hän on käsitellyt hirvenpyyntiä ja merikalastusta, ja seuraavaksi on muistelusten vuoro.

Välissä ilmestyi kaksi kirjaa, joissa Räisänen käsittelee uskomushoitoja. Villit vaihtoehdot (2014) julkaistiin salanimellä Simon Flint.

Toisen kirjansa samasta aiheesta Räisänen uskalsi kirjoittaa omalla nimellään, vaikka ”koulutettujen naisten raivo” hirvittikin. Vuonna 2016 ilmestyi Nykyajan poppamiehet. Tiivistä tietoa vaihtoehtohoidoista.

Kun luonnontieteen faktat kumotaan

Räisänen kuvailee joutuneensa huomaamaan, että korkean (humanistisen) koulutuksen saaneet, uskomushoidoista vakuuttuneet naiset voivat olla pelottavia keskustelukumppaneita – ja toisaalta he taas suuttuvat ja ahdistuvat Räisäsen totuudentoitotuksista, ”ajattelevat, että olen ilkeä mies”. Heitä eivät luonnontieteelliset totuudet vakuuta ja he saattavat kuvitella tietävänsä tieteestä kaiken oman humanistisen koulutuksensa kautta.

– Vaikka eihän luonnontiede ole mielipidekysymys.

Jos pöytään lyödään 95-prosenttista pirtua, niin onhan se vahvaa. Jos siihen sekoitetaan vettä, niin eihän seos suinkaan vahvistu vaan laimenee – ja tämä on fakta. Mutta uskomushoidoissa luonnontieteelliset faktat heitetään huitsin kuikkaan, näkee Räisänen. Esimerkiksi homeopatiassa aineen teho ”vahvistuu laimentamalla”.

Räisäsen mukaan lääketieteen ja uskomushoitojen ei tarvitse edes pystyä vuoropuheluun siinä mielessä, että lääketieteellä olisi jotain opittavaa uskomushoitojen piiristä. Jos huomataan, että esimerkiksi luontaistuotteissa on jotain, mikä tieteellisesti todennetusti toimii lääkkeenä, niin sehän kyllä otetaan käyttöön.

Mutta muuten… On korvakynttilähoitoa, chakroja, ”takapuolen rassausta”, reikihoitoa, yksisarvishoitoa ja satoja muita erilaisia uskomus- tai vaihtoehtohoitoja, joilla on keskenään hyvin ristiriitaisia periaatteita ja uskomuksia. Monien kuitenkin tähdennetään olevan esimerkiksi ikivanhoja ikään kuin ikä voisi olla todiste siitä, että hoito tepsii.

Uskomushoitoihin voi olla helppo uskoa, koska ne vetoavat meihin tunnetasolla helpommin kuin tiede, hahmottaa Räisänen.

– Eihän tieteellinen ajattelutapa ole kivaa, ennen kuin ollaan hyvin pitkällä tutkijan uralla. Ja silloinkin hallitsee vain pienen siivun jotakin tiettyä asiaa. Sen sijaan se, mitä tunnet, on omalla tavallaan aina totta ja siksi helpompaa.  

Kolme syöpää talttui lääketieteen keinoin

Eihän siinä mitään, jos terve ihminen haluaa kantaa rahansa uskomushoitajalle, ajattelee Räisänen. Hän haluaisi kuitenkin kieltää uskomushoidot lapsilta ja vakavasti sairailta.

Hän on sairastanut kolme syöpää: melanooman, basaliooman ja leukemian, jotka on saatu kuriin lääketieteen keinoin. Hän sanoo halunneensa aina katsoa tosiasioita tosiasioina.

– Olen elänyt selväpäisesti ja haluan myös kuolla selväpäisesti, hän sanailee.

Kukaan ei tullut edes tarjoamaan uskomushoitoja Räisäsen syöpätauteihin. Tiedettiin jo etukäteen, mikä olisi ollut vastaus.  

Uskomushoitoja ja lääketiedettä ei saa sekoittaa

Jotenkin pitäisi saada säädeltyä se, ettei uskomushoitoja saa sotkea lääketieteeseen, ajattelee Räisänen. Lääkäri, hoitaja tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saisi työskennellä samaan aikaan uskomushoitojen saralla. Se on joko tai.

– Terveydenhuollon ammattilaiselle kahtaisajattelu ei sovi ollenkaan. Ei sovi, että kielletään kaikki fysiikan, kemian ja matematiikan lait.  

“Eiväthän tällaiset asiat huoleta uskomushoitajia”

Räisäsen korviin särähtää, kun uskomushoitaja esiintyy ”asiantuntijana” käytyään kurssin tai pari. Tällä haavaa häntä harmittaa esimerkiksi se, että asiaan perehtymättömät käyttävät immunologian termejä varsin huolettomasti. Räisäsen mukaan on kyse puoskaroinnista, kun mainostetaan uskomushoitoja lupaamalla, että ne ”tehostavat kliinistä immuniteettia”.

Räisäsestä on mukavampaa kertoa tosiasioita kuin kumota harhaisia käsityksiä. Siksi hän kertoo esimerkin siitä, millaista koulutusta hän itse on käynyt saadakseen ”jonkinmoisen koulutuksen” immunologiasta. Hän on opiskellut yhteensä noin 14 vuotta ja oppinut työssä vuosikymmeniä.

Ensin hän opiskeli kuusi vuotta lääkäriksi. Kursseilla mikrobiologiasta ja immunologian alkeista saatiin jonkinlaista otetta siihen, että alkoi ymmärtää immunologisia testejä. Valmistumisen jälkeen Räisänen erikoistui kuusi vuotta kliiniseen mikrobiologiaan, myös kaksi vuotta yliopiston immunologian laboratoriossa.

Tämä kouluttautuminen antoi kyllä oikeuden tehdä ja tulkita immunologisia laboratoriotestejä. Mutta vielä tämäkään ei antanut syvällistä näkemystä kliinisestä immuniteetista ja potilastyöskentelystä. Ei kliinisen mikrobiologian dosentuurikaan riitä, vaan pitää tehdä potilastyötä ja opiskella vielä ainakin kaksi vuotta lisää kliinistä mikrobiologiaa, jotta ymmärtäisi syvemmin immunologiaa.

Mutta eiväthän tällaiset asiat huoleta uskomushoitajia, jotka rahastavat aiheeseen perehtymättömiä, toteaa Räisänen.  

Tiedätkö muka itse kaiken?

On pakko kysyä veikeän oloiselta mieheltä, jolta tulee kovaakin sanailua, luuleeko hän itse tietävänsä kaiken.

– Ehei. Mikrobiologiasta ja merikalastuksesta tiedän aika paljon. On semmoinen aivan kapea kiila mikrobiologiassa, josta kyllä tiedän. Mutta lääketieteestä kokonaisuudessaan en tiedä kovin paljon ja ihmiselämästä en sen enempää kuin muutkaan.

Lähteet:

Räisäsen haastattelu (19.4.2016)

Simo Räisänen: Nykyajan poppamiehet. Tiivistä tietoa vaihtoehtohoidoista. (Nordbooks 2016)

Räisäsen mielipidekirjoitus immunologiasta (Kaleva 20.4.2016)

Lue myös:

Pitäisikö uskomushoidot kieltää lapsilta ja vakavasti sairailta?

Julkaistu: 27.4.2016