On niitä tullut ja mennyt. Tilanteita, joissa syrjintä ja rasismi eivät ole vain sanoja vaan totta. Potilas on ponkaissut ylös tuolista ja alkanut huutaa. On käytetty m-sanaa. On ilmoitettu, että en kyllä mene tuon vastaanotolle. Mutta ei tässä auta uhriutua, sanoo lääkäri Erfan Jahangiri. Mieluummin hän tukeutuu huumoriin – muun muassa käyttää kokemuksiaan stand up -komiikkansa polttoaineena.
HUS:ssa sattui hiljakkoin kaksi tapausta, joissa potilas vaati lääkärin vaihtamista pelkästään sillä perusteella, että ajanvarauskirjeessä lukeva lääkärin nimi kuulosti ulkomaalaiselta. Potilaat eivät olleet koskaan edes tavanneet lääkäriä. He saivat tahtonsa läpi. Aiheesta kertoi Suomen Kuvalehti.
Jahangiri (29) ei ole mitenkään yllättynyt. Ei ole uusi asia, että potilas haluaa valita lääkärinsä. Tiettyyn pisteeseen asti potilaalla on tähän myös oikeus.
Palataan tähän vielä myöhemmin, mutta tehdään ensin muutama koukkaus Jahangirin arkeen.
”Me hupsut tuplatsekkasimme kaiken”
Jahangiri on tehnyt usein töitä ostolääkärinä eri yksiköissä ja ollut monesti ”se uusi lääkäri, jolla on ulkomaalainen nimi” ja jota ei ole alkuunsa tunnettu. Myöhemmin kun on käyty tutuksi, ovat hoitajat saattaneet tunnustaa, että ”olimmepas hupsuja aluksi, kun tuplatsekkasimme kaiken sinun tekemäsi suomalaiselta lääkäriltä”.
– Tunnen paljon ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä, ja moni heistä on kokenut samanlaista: kaikki mitä he päättävät, tuplatarkistetaan työpaikalla alussa suomenkielisiltä lääkäreiltä.
”Onks tuo se?”
Tutuissa paikoissa on helpompi työskennellä. Työkaverit tuntevat, ja osa potilaistakin on käynyt tutuksi. Osataan luottaa.
Mutta silti sellaistakin sattuu, että Jahangirin työhuoneen ovi on auki ja hän näkee, kuinka potilas kävelee lähellä olevan vastaanottotiskin viereen ja vilkaisee lääkäriä. Onks tuo se? En kyllä mene tuon vastaanotolle!
– Olen sitten vain ajatellut, että onpahan vähemmän töitä, virnistää Jahangiri.
Huumori on selviytymiskeino, yksi niistä. Mitä auttaisi, jos jäisi vain märehtimään ja murehtimaan? Tai jos menettäisi malttinsa ja alkaisi rähjätä itse. Jahangiri sanoo olevansa rauhallinen luonne, mikä helpottaa silloin, kun kohdalle sattuu potilas, jonka mielestä Jahangiri ei ole kantasuomalaisesta poikkeavien juurtensa ja ulkonäkönsä takia kelvollinen hoitamaan häntä.
Hengittäminenkin auttaa. Ja se, että osaa laskea kymmeneen, kun tulee tiukka paikka.
Yksi keino selviytyä on myös se, että Jahangiri purkaa kokemuksiaan puhumalla. Avoimesti. Yrittää puhua myös potilaiden kanssa. Jos vastaanotolle tullut ihminen sanoo jotakin hänen mielestään tyhmää, hän ottaa asian ystävällisesti puheeksi.
- Lue myös: Masennus voi tulla työpaikalta
”Näissä tilanteissa ammattitaidolla on hyvin pieni merkitys”
Eivät syrjivät asenteet tietenkään mukavilta tunnu. Jahangiri sanoo, ettei silti ole enää vuosiin päästänyt ikäviä kommentteja ihon alle.
– Minä aina kuittaan nämä huumorilla. Mutta eihän tällainen mukavalta tunnu.
– Jos henkilö ei koe asiaansa niin tärkeäksi, että tulee ammattilaisen luo, niin sitten on näin. Totta kai voi tulla ajatuksia siitä, kohdistuuko tämä juuri minun ammattitaitooni tai olenko huono lääkäri, mutta pitää ottaa huomioon, että näissä tilanteissa ammattitaidolla on hyvin pieni merkitys.
Hoitaja markkinoimassa lääkäriä
”Olin mennyt töihin Vetelin terveyskeskukseen. Olin kuullut, että siellä on pirun kiireistä ja ihmettelin, kun ensimmäisellä viikolla oli paljon tyhjiä aikoja. Menin ottamaan reseptejä uusittavaksi ja kuulin, kun hoitaja vastasi puheluihin.
– Kyllä, aikoja löytyy hyvin. Huomenaamulla kello 9 on aika. Mikäs se vaiva olikaan? Onko pitkään vaivannut?
– Ai lääkärin nimikö? No se on errjnkiri. (tauko) Erfanjahangiri. (tauko) ER-FAN JA-HAN-GI-RI.
– Kyllä hän osaa suomea. On opiskellut Oulussa. On ihan semmoinen suomalainen mies.
Tilanne oli sangen erikoinen. Hoitaja joutui myymään minua potilaalle ja tekemään tosissaan töitä, että sai minut markkinoitua.”
Erfan Jahangirin kertoma stand up -juttu vapaasti mukaeltuna
Selviytymiskeinona työyhteisö, joka tukee
Ehkä muilla ulkomaalaistaustaisilla terveydenhuollon ammattilaisilla on samantapaisia keinoja kestää syrjintä, arvelee Jahangiri. Monella on hyvä työyhteisö, joka tukee. Myönteisesti ajatellen suurin osa potilaistakin kohtelee ammattilaisia asiallisesti.
Ehkä rasistiset kommentit ja asenteet ovat silti vuosien varrella lisääntyneet, arvioi Jahangiri.
– Tai sitten vain kiinnitän huomiota asiaan enemmän, koska aiheesta puhutaan nykyään niin paljon.
Elämästä tulisi vaikeaa, jos ”kaiken” kokisi rasismina
Kyse on myös siitä, minkä kukin ihminen kokee syrjinnäksi ja rasismiksi omalla kohdallaan, näkee Jahangiri.
– Jos Virtasen pappa 95-v. yllättyy siitä, että osaan suomen kieltä täydellisesti, joku voisi suhtautua siihen niin, että tuo on väärä tapa.
Elämästä tulisi liian vaikeaa, jos tulkitsisin kaiken mahdollisen rasistisiksi asenteiksi, ajattelee Jahangiri.
– Totuus on, että kun tehdään terveydenhuollossa työtä, jossa mennään ihmisen intiimeimpään läheisyyteen, jossa ei ole enää mitään suojamuureja, ovat myös kaikki ennakkoluulot vahvimmillaan. On ihmisen oma päätös, jos minä Erfan Jahangiri, en kelpaa häntä hoitamaan.
Antaako järjestelmä periksi syrjinnälle?
Yksi olennainen kysymys on, antaako terveydenhuoltosysteemimme periksi rasismille, kuvailee Jahangiri. Hän tekee kärjistävän kysymyksen: tuleeko sote-uudistuksen ja valinnanvapauden jälkeen täysin sinivalkoisia terveyskeskuksia, joissa puhutaan täydellistä suomea?
– Potilaalla on valinnanvapaus päättää, hoitaako tietty lääkäri häntä vai ei. Mutta hyväksytäänkö esimerkiksi syrjintä pelkästään lääkärin nimen perusteella?
– Meidän pitäisi luottaa siihen, että kun joku on päässyt lääkäriksi Suomessa, hän on yhtä hyvä kollega kuin muutkin. Ei ihmisiä saa asettaa eriarvoiseen asemaan.
– Mutta me (maahan muuttaneet) emme voi myöskään uhriutua. Meidän kaikkien täytyy tehdä duunia asioiden eteen.
– Joka ikisen maahanmuuttajan tehtävänä on tuoda itsensä suomalaiseen kulttuuriin. Täällä kulttuuriin ei kuulu, että noustaan ylös ja sanotaan, että minä olen sitä ja tätä. Pahinta on, jos menee ottamaan työpaikalla kahvia eikä maksa siitä 20 senttiä. Sehän on pahempaa kuin jos menisi ja polttaisi ihmisen talon, virnistää Jahangiri.
Kyse on hänen mukaansa siitä, että työelämän taitoja olisi hyvä olla jokaisella. Työyhteisöön pitää päästä mukaan, ja tämä vaatii panostusta kaikilta.
– Eniten tarvitaan sitä, että kysytään eikä ihmetellä. Isoin virhe on, ettei kysytä vaan tehdään oletuksia. Jos ei tiedä, on parempi kysyä rehellisesti ja puhua avoimesti.
Poika tottui selittämään
Jahangiri on asunut suomessa yli 25 vuotta. Hänen juurensa ovat Iranissa. Nyt hän kokee olevansa suomalainen ja puhuu täydellistä suomea.
Poikasena hän tottui selittämään. Hei, olen Erfan Jahangiri, olen muuttanut Suomeen vuonna 1991 Iranista vanhempieni kanssa ja isälläni on yksi vaimo.
– Totta kai ihmiset ovat uteliaita, se on inhimillistä. Haluttiin tietää, miksi olen täällä.
Lue myös:
Tutkimus: Syrjijä on useimmiten potilas
Lääkäri: Pakolaisten kohtaaminen koskettaa, mutta kokemus suojaa, etteivät yöunet mene
