Yksi lääkärin hoitamista potilaista hylättiin pikkupoikana kaupungin kadulle. Toinen kantaa syyllisyyttä siitä, että sairas äiti jäi kotimaahan. Viimeisin tieto kertoo, että äiti on joutunut pakenemaan talebaneja vuorille.
– He ovat kokeneet sen verran rankkoja asioita, etten usko Suomesta löytyvän suomalaista, joka haluaisi vaihtaa paikkaa heidän kanssaan.
Näin sanoo turvapaikanhakijoista heitä hoitava lääkäri Antti Rinne Oulun Terveystalosta. Hän on sisätautien erikoislääkäri ja työskennellyt myös pakolaisten parissa viime keväästä lähtien.
Poika hylättiin kaupungin kadulle
Mieleen on jäänyt esimerkiksi se nuorimies, jonka perhe oli tapettu, kun poika oli leikki-ikäinen. Naapuriperhe otti pojan hoitaakseen, mutta eräällä matkalla lähikaupunkiin poika jätettiin kadulle. Ilmeisesti syynä oli rahanpuute – oli muitakin suita ruokittavana.
Poika eli katulapsena ja joutui hankkimaan elantonsa varastelemalla. Hän joutui vähän yli kymmenvuotiaana vankilaan, jossa häntä pahoinpideltiin ja ilmeisesti kerran ammuttiinkin. Joukkopaossa hän pääsi pois ja pakeni moninaisten vaiheiden kautta Eurooppaan.
Tanskassa osa hänen fyysisistä vammoistaan operoitiin. Psyykkiset jäljet olivat kuitenkin pysyvämpiä, ja miehellä oli itsemurha-alttiutta. Turvapaikkaa hän ei saanut, joten hän päätti lähteä takaisin kotimaahansa taistellakseen Irakin puolesta Isisiä vastaan. Kävi kuitenkin ilmi, että vankilatuomio esti liittymisen joukkoihin, ja nuorimies lähti uudelle turvapaikanhakukierrokselle.
– Taisin nähdä häntä viimeksi kesällä. Ainakin silloin hän oli Suomessa. Joskushan näitä miehiä myös katoaa: lähtee takaisin, sanoo Rinne.
Perhe pakeni vuorille
Rinne hoitaa myös 10–16-vuotiaita turvapaikanhakijoita, jotka ovat tulleet maahan ilman perhettään. Kasvuvaiheessa olevat nuoret saattavat joskus toipua henkisesti yllättävän hyvin, mutta osalla on voimakasta ahdistuneisuutta.
– Nuorilla saattaa olla myös vaikeaa syyllisyyttä. Jos äiti ja isä ovat hengissä, miten heidän laitansa on? Eräskin poika sanoi, että hän nukkuisi vaikka ulkona tai kylmässä huoneessa, jos vain tietäisi, että äiti voisi paremmin. Viimeinen tieto oli, että perhe ja sairas äiti olivat joutuneet pakenemaan vuorille talebanien tieltä.
Masennusoireita lähes puolella
Lasten ahdistuneisuuden hoitamiseen lääkkeillä suhtaudutaan Rinteen mukaan paljon kriittisemmin kuin aikuisten vastaavien ongelmien hoitamiseen.
Lähes puolella aikuisista turvapaikanhakijoista on havaittu masennusoireita, hän mainitsee.
– Esimerkiksi Irakin kurdialueilla ei ole olemassa sellaista sanaa kuin masennus. Sairaus täytyy peilata oireiden kautta: unihäiriöitä, ahdistuneisuutta, päänsärkyä, vatsakipua.
Lääkärin omat yöunet eivät ole menneet, vaikka rankkoja kokemuksia läpikäyneiden ihmisten kohtaaminen on koskettanut. Rinnettä helpottaa se, että takana on pitkä kokemus lääkärin työstä: on ehtinyt muodostua tietynlainen suojakuori. Lisäksi pakolaisia hoitavat lääkärit keskustelevat mieleen jääneistä asioista keskenään. Eikä Rinne hoida pelkästään pakolaisia, vaan hän vastaanottaa myös muita potilaita.
Lääkärin luo siilautuu potilaita alkutarkastuksesta
Alkutarkastuksen turvapaikanhakijoille tekee sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja kahden viikon kuluessa saapumisesta. Tätä kautta siilautuu potilaita lääkärin vastaanotolle.
Oulun alueella Terveystalo vastaa turvapaikanhakijoiden sairaanhoidosta, mutta akuuttia sairaanhoitoa esimerkiksi onnettomuuden takia tarvitsevat ihmiset viedään yhteispäivystykseen.
Terveystalolla on Oulun seudulla neljä lääkäriä, jotka kiertävät vastaanottokeskuksissa ja hätämajoitusyksiköissä. Keskuksia ja yksiköitä on tällä haavaa yhteensä 12.
Miten eroaa kantaväestön hoitamisesta?
Turvapaikanhakijoiden hoitaminen eroaa kantaväestön hoitamisesta monin tavoin, vaikka paljon on yhteistäkin, kuvailee Rinne. Olemme kaikki ihmisiä, ja sairaudet ovat osin samanlaisia. Esimerkiksi diabetesta on niin turvapaikanhakijoilla kuin muullakin väestöllä.
Pakolaisilla saattaa kuitenkin esiintyä myös sellaisia tauteja, jotka muutoin Suomessa ovat harvinaisia. Tuberkuloosin esiintyvyys on turvapaikanhakijoilla korkeampi kuin muulla väestöllä, ja terveydenhuollon ammattilaisten täytyy olla tarkkana, jotta mahdollinen leviäminen saadaan estettyä.
Lisäksi lääkärin täytyy pitää mielessä esimerkiksi B-hepatiitin ja malarian mahdollisuus. Ulostenäytteistä saatetaan löytää muun muassa monenlaisia loisia, joita ei esiinny hyvän hygieniatason Pohjoismaissa, mainitsee Rinne. Syyhyäkin esiintyy.
- Lue lisää: Syyhy, potilasohje
- Lue myös: Malaria, estolääkitys ja hoito
Lääkäri on kädetön ilman tulkkia
Vastaanottoon täytyy varata tavallista enemmän aikaa, kun asiakkaana on turvapaikanhakija. Keskustelu käydään useimmiten tulkin välityksellä. Yleensä tulkki on puhelimessa. Joskus tulkkia on vaikea saada, ja silloin lääkäri on aika kädetön.
– Läheskään kaikki turvapaikanhakijat eivät osaa englantia. Ammattitaitoinen tulkki on äärettömän tärkeä vastaanotolla.
Rinne on huomannut, että joskus aikakäsitys muissa kulttuureissa voi olla liukuvampi kuin Suomessa. Toisinaan käy niin, ettei varatulle vastaanotolle tulla lainkaan.
Kidutusta kokeneen voi olla vaikea luottaa
Rinteen kohdalle ei ole sattunut potilaita, joilla olisi ollut isoja vaikeuksia luottaa lääkäriin. Hän kuitenkin tiedostaa, että esimerkiksi kidutusta kokeneen voi olla vaikea luottaa terveydenhuollon ammattilaiseen.
– On ymmärrettävää, että pakolaisen voi olla vaikea luottaa. Hän on joutunut lähtemään epävarmoista oloista, jättämään perheen, kodin ja tukiverkostot, tulemaan täysin vieraaseen ympäristöön kenties hyvinkin vaikean pakomatkan jälkeen. Kun vielä vastaanottokeskuksiin heitellään polttopulloja, on täysin ymmärrettävää, että epäluuloja syntyy.
– Lisäksi valitettavasti joissakin maissa terveydenhuollon henkilöt ovat osallistuneet kiduttamiseen. Esimerkiksi verikokeiden tai EKG:n ottaminen saattaa laukaista muiston kidutuskokemuksesta.
Oulussa ja Helsingissä kidutettuja pakolaisia auttaa ODL:n kuntoutusyksikkö kidutetuille.
Kiduttamisesta täytyy kysyä
Eri tilastojen mukaan 5–35 prosenttia turvapaikanhakijoista on kidutettu, joten tästä pitää kysyä suoraan, sanoo Rinne. Osa häpeilee kidutushistoriaa eikä tuo sitä esille oma-aloitteisesti. Osa taas ehtii kertoa kidutuksesta, ennen kuin lääkäri ehtii kysyä.
– Minulla on sellainen kuva, että kun kiduttamisesta keskustellaan, jo se saattaa helpottaa asiakasta.
Keskustelussa otetaan esille myös pakomatkan aikana tapahtuneet traumaattiset kokemukset, kuten mahdolliset pahoinpitelyt ja raiskaukset.
Aika ajoin Rinne joutuu myös laatimaan juristeille lausuntoja turvapaikanhakijoiden psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta. Näissä lausunnoissa mahdollinen kidutus täytyy tuoda esille.
Hoitomotivaatio ei aina ole hyvä
Lääkärin luokse ohjautuu myös sellaisia pakolaisia, joiden kroonisten sairauksien hoito on retuperällä. Jos lääkkeitä onkin ollut, ne ovat saattaneet esimerkiksi loppua pakomatkan aikana.
Toisinaan Rinteestä tuntuu siltä, että turvapaikanhakijan motivaatio hoitaa omaa kroonista sairauttaan ei välttämättä ole kovin hyvä.
– Tämä saattaa liittyä trauman kokemiseen. Voi olla aloitekyvyttömyyttä. Omanarvontunto on saattanut mennä, kun on kokenut henkistä kidutusta eikä motivaatio hoitaa itseään ole välttämättä korkealla.
Tulkin avulla yritetään antaa potilaalle mahdollisimman hyvät ohjeet. Tiedonkulkuun yritetään panostaa, vaikka eri yksiköiden tietojärjestelmät eivät keskustelekaan keskenään. Tieto esimerkiksi turvapaikanhakijalle kirjoitetusta antibioottikuurista lähetetään pakolaisyksikön hoitajalle salattuna sähköpostina sekä tulostetaan potilaalle mukaan.
Kukaan ei tule turhaan
Rinne painottaa, ettei hän koe kenenkään tulleen turhaan hänen vastaanotolleen.
– Jotkut vaivat saattavat tuntua lääkärin silmiin pieniltä ja viattomilta, mutta koettu sairaus voi olla tämän ihmisen kohdalla suurta. Näin on myös kantaväestön kohdalla.
Lähde: Rinteen haastattelu 21.12.2015
Lue myös:
