Joskus lääkärin neuvo villasukkien käyttämisestä voi olla ratkaisevan tärkeä.
Pakolaisia hoitavan terveyskeskuslääkäri Valentina Orozan (50) työ liittyy usein arkisiin asioihin, ja hän kokee itsensä ennen kaikkea käytännön lääkäriksi. Potilastyötä on paljon, palavereita onneksi vähän.
Maailma paremmaksi pala kerrallaan
Tässä työssä Oroza pystyy tekemään sitä, mistä haaveili kymmenkesäisestä lähtien. Hän halusi ja haluaa yhä parantaa maailmaa. Tähän ikään tullessa on huomannut, että se onnistuu vain pieni pala kerrallaan – ja toisaalta pienillä asioilla on joskus valtaisa merkitys.
Niin kun sille potilaalle, jonka polion surkastuttama jalka paleli herkästi. Oroza neuvoi hankkimaan pitkävartiset villasukat. Usein hän vinkkaa kenkien liukuesteistä. Tai voi olla, ettei potilas ole koskaan kuullut, miten voisi muuttaa syömisiään terveellisemmäksi ja pakolaisten lääkäri on ensimmäinen ihminen, joka hänelle kertoo.
Kerran kävi niin, että eräs potilas tuli jälkeenpäin kertomaan Orozalle, että heidän kohtaamisensa oli nytkäyttänyt hänen elämäänsä parempaan suuntaan ehkä hiukan erikoisella tavalla. Lääkäri oli sattunut puhumaan jotakin viherkasveista, potilas oli päättänyt hankkia niitä kotiinsa ja sanoi nyt olevansa onnellisempi.
Lääkäri ei lähtenytkään maailmalle, vaan maailma tuli luokse
Oroza on Suomen ainoa pakolaisten oma lääkäri – joskin yksityispuolella on lääkäreitä, joilta ostetaan usein juuri pakolaistenhoitopalveluita. Yhtään vastaavaa työpaikkaa ei kuitenkaan ole kuin hänen virkansa Turun ulkomaalaistoimistossa. Työpaikka on pysynyt samana vuodesta 1999.
Opiskeluaikana Oroza ajatteli, että hänestä tulee kehitysmaalääkäri. Hän valmistui 1992 Turun yliopistosta, ja sen jälkeen elämä vei niin kuin muitakin. Syntyi lapsia, arki oli täyttä.
Lääkäri ei lähtenyt maailmalle, mutta maailma tuli lääkärin luokse.
-Työssä pakolaisten lääkärinä saan tehdä kansainvälistä, humanitääristä työtä yleislääkärinä. Lisäksi saan käyttää kiinnostustani mielenterveyden hoitoon. Olen koulutukseltani myös psykoterapeutti.
Joka potilaalla on traumansa
-Tykkään tehdä työtä perheiden kanssa. Olen todella potilaiden omalääkäri. Hoidan heitä kolmen vuoden ajan oleskeluluvan saamisesta, ja siinä ehtii jo tutustumaan aika hyvin. On kiva tarjota pitkäjänteistä kokonaisvaltaista hoitoa vauvasta vaariin.
Tulkkia tarvitaan potilaskohtaamisissa lähes aina. Potilaat tulevat köyhistä, levottomista, sodan runtelemista maista, esimerkiksi Irakista, Syyriasta, Somaliasta ja Afganistanista.
Joka ikisellä heistä on vähintäänkin kotimaasta lähtemisen trauma. Usein perhe on hajonnut. Monet ovat kokeneet läheistensä menettämisiä, väkivaltaa ja kidutusta.
Oroza sanoo, että häntä hämmästyttää toistuvasti se, miten kauniisti toinen toisensa tukemana ihminen voi selviytyä rankoista kokemuksista.
Pakolaisia hoitaville lääkäreille hän ei sälyttäisi liian painavaa taakkaa:
-Ei tarvitse olla mikään psykoterapeutti tai joku ihmeellinen. Voi olla terveyden alueella ihmiselle kanssakulkija ja asiantuntija.
- Lue lisää: Saako lääkäri itkeä?
Ihmistä pitää kunnioittaa aina
Joskus sattuu kahnauksia. Eikä lääkäri aina ajattele asioista samalla tavoin kuin potilaansa. Mutta silloinkin Oroza ajattelee, että ihmistä pitää kunnioittaa. Aina.
Tämän Oroza on oppinut lapsuudenkodissaan. Hän on bolivialaisen isän ja suomalaisen äidin tytär ja asui kuusivuotiaaksi Boliviassa. Sieltä muutettiin Yhdysvaltojen kautta Suomeen. Bolivian-ajoista Oroza ei muista juuri muuta kuin joenrannan.
Lue myös:
