Juttu julkaistu 14.10.2015. Jutun ulkoasua muokattu 13.10.2016.
Mikä on välttämätöntä ja kiireellistä hoitoa? Onko yksittäisen lääkärin päätöksestä nyt kiinni liikaa? On selkeää hoitaa vaikkapa sappitulehdus antibiootilla, mutta lähetetäänkö oireileva sappikivipotilas leikattavaksi? Mitä tehdä, jos edessä on esimerkiksi selkeästi syöpää sairastava turvapaikanhakija?
Lyhyesti
- Turvapaikanhakijalla on oikeus saada sellainen hoito, jonka terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi välttämättömäksi tai kiireelliseksi. Lasten kuuluu saada terveyspalvelut samoin perustein kuin suomalaisten.
- Vastaanottokeskuksissa työskentelee terveydenhoitajia. He käyttävät tukenaan alueensa lääkäreitä, mutta ensisijaisesti Maahanmuuttovirasto ostaa terveyspalvelut yksityiseltä sektorilta, pääkaupunkiseudulla Aavalta ja muualla Suomessa Terveystalolta.
- Lisäksi pakolaisia hakeutuu esimerkiksi päivystyksiin.
- Turvapaikanhakijan alkuhaastattelu olisi syytä tehdä kahden viikon kuluessa maahantulosta. Tarkoitus on löytää selvästi sairaat ja esimerkiksi tuberkuloosia sairastavat, jotta saataisiin ehkäistyä taudin mahdollinen leviäminen.
- Haastattelussa selvitetään esimerkiksi rokotushistoria, aiemmat sairaudet ja mahdolliset nykyoireet sekä lääkitys. Tarvittaessa rokotussuoja on syytä täydentää.
- Välittömästi hoidetaan esimerkiksi akuutit infektiot. Selvästi sairaat pitää ohjata lääkärille viikon kuluessa hoitajan alkuhaastattelusta tai terveydenhuollon ammattilaisen kiireellisyysarviosta.
Lähteet:: THL, STM ja Anni Virolainen-Julkunen
Yleisimpiä terveysongelmia
Turvapaikanhakijoilla esiintyy THL:n mukaan samanlaisia terveysongelmia kuin suomalaisillakin. Yleisiä ovat esimerkiksi:
- Vammat.
- Psyykkiset traumat. Taustalla esim. kidutus, väkivalta, ero ja huoli läheisistä, kotimaan sekasorto.
- Krooniset sairaudet, esim. diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit. Vaikea ja pitkä matka Suomeen on voinut pahentaa oireita.
Lähde: THL
1. Turvapaikanhakijoilla on oikeus kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon. Onko terveydenhuollon ammattilaisille tarkempaa ohjeistusta siitä, mitä tämä tarkoittaa?
– Tämä perustuu ammattilaisen omaan tapauskohtaiseen arvioon normaalien pelisääntöjen mukaisesti, tiivistää ylilääkäri Anni Virolainen-Julkunen sosiaali- ja terveysministeriöstä, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osastolta.
2. Onko toivottu täsmennystä siihen, mitä välttämätön ja kiireellinen hoito tarkoittaa?
– Toisaalla on toivottu. Toisaalla taas on sanottu, ettei haluta, että yleisohjeita lähetettäisiin.
Virolainen-Julkusen aluetta ovat tartuntatautien ehkäisy ja rokotukset. Näillä saroilla sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut ammattilaisia jo vuonna 2009 (STM-julkaisu 2009:21), ja tänä syksynä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tarkentanut ohjeistusta syyskuussa ja lokakuun alussa 2015.
Osalla paikkakunnista näitä tuoreita kansallisia ohjeita on Virolainen-Julkusen mukaan muokattu vielä lisää sen jälkeen, kun pakolaismäärä on kääntynyt kasvuun.
Maahanmuuttovirasto on toivonut valtionhallinnolta selkeää ja yhtenäistä ohjeistusta tarttuvien tautien torjuntaan ja rokottamiseen.
3. On pitkälti lääkärin harkinnassa arvioida, mikä on kiireellistä ja välttämätöntä hoitoa. Mitä lääkäri tekee, kun pakolaisella on esimerkiksi syöpä tai jokin muu kuolemaan johtava tauti? Antaako esimerkiksi kipulääkettä vai lähteäkö rakentamaan hoitoa tavallisen hoitoprotokollan mukaisesti? Eikö päätös ole aika hankala?
Pitää paikkansa, että lääkärillä on vaikea tehtävä, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.
– Kiireellisen hoidon määritelmä tällaisessa tilanteessa on vähän erilainen ja selkeästi laajempi kuin päivystyshoidossa. Päivystyshoidollahan tarkoitetaan, että on hoidettava 24 tunnin kuluessa. Näissä tilanteissa kiireellinen hoito voidaan nähdä laajempana ja tietyllä tavalla pitempiaikaisena.
– Mutta sitä ei ole selkeästi määritelty, missä raja kulkee.
Virolainen-Julkunen muistuttaa, että lääkärin etiikkaan kuuluu auttaa hädänalaista ihmistä:
– Lääkäri joutuu kuitenkin välillä tekemään päätöksiä hankalassa ristipaineessa. Harkinta on käytännössä tapauskohtainen.
Keistinen antaa esimerkin, jossa määrittelyn voi vielä sanoa olevan helppoa: lonkkaproteesin asentamista ei voi pitää kiireellisenä, mutta reisiluun murtuma on tietysti hoidettava.
Sappitulehdus hoidetaan toki antibiootilla, mutta lähetetäänkö oireileva sappikivipotilas leikattavaksi? Keistisen mukaan leikkaus ei ehkä useissa tapauksissa ole kiireellistä hoitoa, joskaan määritelmää ei voi lyödä lukkoon mustavalkoisesti.
4. Onko tullut palautetta, että tässä on nyt liian iso vastuu ja taakka lääkärille päätettäväksi?
– Esille on tullut tilanteita, joissa rajankäynti ei ole selkeä. Kaikki tällaiset tilanteet eivät ole liittyneet pakolaisiin, vaan esimerkiksi turisteihin, kertoo Keistinen.
On ollut esimerkiksi tapaus, jossa Suomessa väliaikaisesti ollut ihminen on sairastunut leukemiaan, joka vaatii hoitoa pikaisesti. Ensimmäinen hoito on annettu Suomessa, ja sen jälkeen potilasta on kehotettu hakeutumaan hoitoon omassa maassaan. Tämänkaltaista kohtelua ei kuitenkaan voi soveltaa pakolaisiin, muistuttaa Keistinen.
5. Onko suomalaisilla lääkäreillä ja hoitajilla riittävästi tietämystä ja taitoa hoitaa pakolaisten terveysongelmia?
Virolainen-Julkunen uskoo, että lääkärit kyllä tunnistavat esimerkiksi tartuntatautien oireet.
– Mutta nyt koetellaan erityisesti vastaanottokeskusten terveydenhoitajien ammattitaitoa. Uskon että kokeneet selviytyvät urakasta erinomaisesti. Haasteena on, että työpaine on kova ja viime aikoina on jouduttu palkkaamaan vastaanottokeskuksiin myös työntekijöitä, joilla ei ole aiempaa kokemusta pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hoitamisesta.
Keistinen toteaa, että tarvetta osaamisen päivittämiseen ja lisäämiseen on varmasti aina. Hänen arvionsa on kuitenkin, että ammattilaiset tuntevat esimerkiksi tuberkuloosin riittävän hyvin. Tautihan ei ole Suomestakaan kadonnut, vaikka tapausmäärät ovat vähentyneet huomattavasti.
6. Millaisia myönteisiä asioita voi suomalaisen terveydenhuollon kannalta seurata siitä, että turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa?
Keistinen näkee, että pakolaismäärän kasvu voi lisätä eri kulttuurien ymmärrystä terveydenhuollossamme.
Virolainen-Julkunen on huomannut, että tässä tilanteessa päästään harjoittelemaan yhteistyötä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä.
Myös ministeriöissä tehdään yhteistyötä yli hallintorajojen. Turvapaikanhakijoiden terveyspalveluiden järjestäminen on sisäministeriön vastuualuetta, vaikka muutoin suomalainen terveydenhuolto on sosiaali- ja terveysministeriön sarkaa.
7. Millaisia haasteita on odotettavissa terveydenhuollossa, kun turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa? Esimerkkejä?
Tartuntatautien leviämismahdollisuudesta on puhuttu jonkin verran julkisuudessa. Virolainen-Julkunen painottaa, ettei tähän mennessä ole havaittu turvapaikanhakijoilla sen enempää tartuntatauteja kuin tavallisestikaan. Ei ole tarpeen leimata pakolaisia tautien tuojiksi: yhtä lailla esimerkiksi tuhkarokon voi tuoda ulkomailta kotimaahansa suomalainen turisti, joka ei ole ottanut rokotetta.
Virolainen-Julkunen näkee, että isompia haasteita tuovat pakolaisten krooniset sairaudet ja psyykkiset ongelmat kuin tartuntataudit. Samaa sanoo THL:n infektiotautien osaston johtaja Mika Salminen Ylen jutussa.
Haasteena on myös ehtiä tehdä kaikille turvapaikanhakijoille alkuhaastattelu ja terveystarkastus kahden viikon kuluessa maahantulosta, mainitsee Virolainen-Julkunen.
Yksi haasteista on myös tulkkipalveluiden riittävyys.
THL:n ohjeita turvapaikanhakijoiden infektioiden ehkäisyyn ja rokotuksiin on koottu tänne. Täältä voi lukea turvapaikanhakijoiden mielenterveyden tukemisesta.
Lähteet:
Virolainen-Julkusen puhelinhaastattelu 6.10.2015
Keistisen puhelinhaastattelu 6.10.2015
Lue myös:
