Kosketan kieleni kärjellä veristä koloa hampaiden ylärivissä, vaikka hammaslääkärini on kieltänyt. Sydämeni lepahtaa. Minulta on juuri poistettu hammas. Pikkujuttu, aika moni sanoisi. Hampaan menetys tuntuu kuitenkin yhtä sydäntä särkevältä kuin ero poikaystävästä. Eikä ihme. Hammas oli ollut suussani melkein koko ikäni, koska se oli maitohammas. Minulta puuttuu järjestyksessä viides rautahammas, kuten yli viideltä prosentilta ihmisistä. Myös etuhampaista seuraava hammas sekä viisaudenhampaat voivat puuttua ilman, että siinä on mitään ihmeellistä.

Työpaikallani maitohampaita on jäänyt kolmelle. Sitä, miksi nuo hampaat päättävät jättää kasvamatta, ei osata selittää. Kyse on luonnonoikusta. Se kuitenkin tiedetään, että hampaiden puuttuminen on perinnöllistä – minun tapauksessani isäni puolelta.

Kun rautahammas ei ole työntämässä maitohammasta pois, maitohammas jää paikoilleen. Vaikka maitohampaan juuret ovat lyhyet, hammas voi pärjätä pitkälle aikuisikään. Omani huomattiin vasta lukiossa. Se, että minulla oli maitohammas 25-vuotiaaksi saakka, on herättänyt hilpeyttä ystäväpiirissäni. Vanhemmat kaverini ovat murjaisseet tuon tuosta vauvavitsejä, ja miehissä aihe herättää jostain syystä suojeluvaiston.

Hammasimplantin teko voi viedä kauan

Hammaslääkärini ehdotti minulle hammasimplanttia eli keinohammasta ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Kävin kirurgin konsultaatiossa toteamassa, että uuden hampaan rakentaminen olisi pitkä prosessi. Leukaluuta ei ollut tarpeeksi kiinnitysruuvia varten, ja poskionteloa pitäisi samalla siirtää kauemmas hampaista. Se tarkoitti keinoluusiirrettä, joka puolestaan merkitsisi usean kuukauden toipumisaikaa ilman hammasta.

Lue myös: Tarkista, teetkö nämä virheet hampaiden hoidossa!

Päätin jättää leikin kesken, ennen kuin se alkoikaan. Pidin itsepintaisesti kiinni maitohampaasta, joka voi huonosti jatkuvien reikien takia. Uskoin, että näyttäisin ihan typerältä ilman hammasta. En tullut ajatelleeksi, että verta vuotava ien ja ruskea maitohammas olivat huomattavasti koloa ällöttävämpiä. Kunnes kuulin totuuden lapsen suusta.

– Miksi sulla on niin vanha hammas? veljentyttäreni kysyi nyrpistäen nenäänsä. Tästä kuukauden päästä hammaslääkärini näytti jotakuinkin samalta ja nappasi hampaan pois sen enempää kyselemättä. Ei se edes sattunut. Eihän hampaan olisi siinä kuulunut ollakaan. Maitohampaasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Se aiheutti jatkuvia ientulehduksia, ja se oli paikattu lukuisia kertoja.

Huonoilla hampailla on yhteyksiä sydän- ja verisuonisairauksiin. Ortopedit eivät halua tehdä tekonivelleikkauksia, jos suussa on tulehduspesäkkeitä, koska ne voivat levitä nivelalueelle pilaten koko homman.

Diabeetikoiden ja reumaa sairastavien on myös syytä pitää erityisen hyvää huolta hampaistaan, koska he ovat alttiita tulehduksille. Ulina kosmeettisista haitoista ei siis enää mennyt läpi hammaslääkärilleni, vaikka olin nuori ja terve.

Hampaanpoisto ahdistaa

– Näytät vähän pultsarilta. Eikun merimieheltä! ystäväni tokaisee riemuissaan. Kiva. Hytisen pikkujoulumekossani ja lopetan nauramisen. Olin tavoitellut huoletonta seksikkyyttä, en alkoholistin rähjäistä tyyliä. Toinen ystävistäni sanoo ripeästi, että näytän söpöltä. Olen kuitenkin jo selvinnyt pahimmasta alkujärkytyksestä, joten en ota kommentteja kovin vakavasti. Unohdan jopa tarkkailla hymyäni loppuillan.

Seuraavana päivänä tietokoneellani odottaa järkytys. Ystäväni on lisännyt minusta Facebookiin 16 uutta kuvaa. Aukko ammottaa mustana! Lähetän epätoivoisen viestin, jossa pyydän ystävääni poistamaan kuvat. Hän ei ymmärrä kiihtymystäni.

Lue myös: Eroon pahanhajuisesta hengityksestä

Reaktioni ei ole mitään nykynuoren turhamaisuutta. Jopa maya-intiaanien kalloista on löydetty leukaluuhun hakattuja simpukankuoria, jotka ovat toimineet hammasimplantteina.

– Kuoret sisältävät muun muassa paljon kalsiumia, eikä elimistö ole siksi hylkinyt niitä, erikoishammaslääkäri ja suu- ja leukakirurgian dosentti Tom C. Lindholm kertoo.

On tammikuu, ja suunnittelemme minulle jälleen hammasimplanttia. Tällä kertaa olen tosissani. Tarinat ihmisistä, jotka uskalsivat hymyillä vasta hampaiden korjauksen jälkeen, eivät kuulostaa minusta enää naurettavilta. Tunnen kuitenkin pientä syyllisyyttä, kun ystäväni kertoo menettäneensä teininä pyöräkolarissa kaikki yläleuan hampaansa. Minulla ei ole mitään hätää, haluan vain täyden hammasrivini takaisin. Syyllisyyttä lisää se, että hammasimplantit ovat kalliita. Olenko ihan pinnallinen? Omani maksoi Kela-korvausten jälkeen vajaat 2 300 euroa. Korvauksia saa toimenpidemaksuista, mutta ei keinojuuresta eikä kruunusta eli keinohampaasta.

Julkisella sektorilla tehdään korjauksia vain, jos hampaita puuttuu enemmän kuin kolme. Joissain kaupungeissa vaaditaan jopa yli neljän hampaan puutosta. Yksittäisten hampaiden puuttuminen on esteettinen ongelma, ei maailmanloppu tai sairauden hoitoa. Ilman hammasta pystyy elämään, vaikka se vaikuttaakin purentaan.

– Hampaat voivat myös liikkua ja hampaan vastapari nousta tai laskea etsiessään purupintaa, Lindholm sanoo. Päätän, että syyllisyys on turhaa. Uuden hampaan rakennus on hyvä aloittaa aikaisintaan kolmen kuukauden ja viimeistään vuoden kuluttua hampaan poistosta. Päätämme, että keinoluusiirre ja keinojuuri tehdään viiden kuukauden kuluttua kesäkuussa. 

Hampaanpoisto yhdistää kohtalotovereita

Näen heitä kaikkialla. Olen elänyt ilman hammasta kolme kuukautta, ja tuntuu, että kohtalotovereitani kävelee vastaan jatkuvalla syötöllä.

Lindholm oli oikeassa kertoessaan, että ongelmani ei ole harvinainen. Aukko ei enää vaivaa minua, vaan esittelen sitä lähes jokaiselle, jonka tapaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna käytökseni kieli ehkä epävarmuudesta. Aivan kuin olisi parempi näyttää virheensä, ennen kuin joku ehtii kommentoimaan. 

– Hei! Puuttuuko sultakin hammas? keskeytän innoissani jälleen uuden tuttavuuden. Mies menee hämilleen, sulkee suunsa ja hymyilee pienintä hymyä, jonka olen koskaan nähnyt.

– Miten sä huomasit? En anna vastausta vaan tivaan miestä näyttämään tarkemmin. Haluan vertailla epätäydellisiä hammasrivejämme. Kiskon sormella poskeani sivuun ja kallistan päätäni, jotta hän varmasti näkee kunnolla.

– En mä halua. Mua… nolottaa. Hätkähdän. Jos hampaan puuttuminen olisi verrattavissa päihderiippuvuuteen, tämä olisi ensimmäinen askel parantumisessa. Minua ei enää hävetä. 

Lue myös: Millainen hammastahna on hyvä?

Leikkauspäivä koittaa. Istun hammaslääkärin tuolissa, ja Lindholm selittää, kuinka aikoo rouhia hieman leukaluutani. Rouheesta, keinoluusta ja verestä syntyy seos, johon ruuvi kiinnitetään.

Jalkojani alkaa kihelmöidä. Puudutuspiikit pitävät onneksi huolen siitä, ettei operaatio tunnu juuri miltään. Kunnes Lindholm poraa ruuvin kiinni. Se kiertyy hiljalleen paikoilleen, uppoaa yläleukaani aivan kuin luu olisi puuta. Jomottaa. Lindholm tikkaa ikenen kiinni, ja minä lähden apteekin kautta taksilla kotiin. Rojahdan sänkyyn ja yritän pysyä hereillä. Kylmäkäärettä täytyy pitää poskea vasten puoli tuntia tunnin välein. Pää tuntuu painavan tonnin. Nappaan särkylääkkeen sekä ensimmäisen tabletin viikon kestävästä antibioottikuurista.

Lopulta saan nukahtaa. Vedän sikeitä perjantai-illan kello kuudesta seuraavaan aamuun.

Hammasimplantti auttaa

Olen jälleen Lindholmin vastaanotolla. Edellisestä leikkauksesta on kulunut kolme kuukautta. En ole ehtinyt murehtia hammastani koko kesänä. Oikeastaan olen entistä ylpeämpi siitä, että hammasrivini on erityinen. Nyt Lindholm kuitenkin avaa ikenen ja vaihtaa keinojuureen tapin, joka jää hieman näkyviin. Tarkoitus on valmistaa ien tulevaan keinohampaaseen.

Huomaan surun hiipivän ylitseni. Hammasprojekti on kestänyt pähkäilyineen vuosia, ja pian se on päättymässä. Tiimistä on tullut minulle tärkeä. Kohtaus Sinkkuelämästä muistuu mieleeni. Siinä Carrie istuu ystävineen kahvilassa, kun Mr. Big on menossa naimisiin toisaalla. ”It’s an end of an era”, Carrie huokaa. ”On aikakauden loppu.” Minusta tuntuu samalta. Ja siinä se sitten on.

Kuukauden päästä Lindholm kiinnittää paikoilleen pienen nököhampaan, jonka tekemisestä jaksoin höpistä kuukausia. Se on tehty mittojeni mukaan, ja sävy on valittu sointumaan viereisiin hampaisiin.

Lue myös: Miksi hampaat värjäytyvät?

Hampaan laittaminen tuntuu suunnilleen samalta kuin ruuvin kiinnitys. Poskea jomottaa, ja ohimolla tuntuu painetta. Jalat menevät veteliksi. Olen silti sitä mieltä, että implantin tekeminen on ollut kokonaisuudessaan helppo juttu ja se on vaikuttanut minuun enemmän henkisesti kuin fyysisesti.

Myönnän, että valmis hammas tuntuu lievältä antikliimaksilta. Muutamassa päivässä aihe siirtyy taka-alalle. Ainoa muistutus on haamusäryn kaltainen kutina. Olen tottunut hipelöimään ientä kielelläni. Nyt kun se ei ole enää mahdollista, ientä tuntuu kutittavan hampaan alla. Ikenen sijaan kieleni osuu posliiniin. Se tuntuu hassulta. Hammas on hyvin sileä ja kuulemma ruotsalainen. Kruunu kuningaskunnasta. Minua naurattaa.

Olisinko voinut elää ilman hammasimplanttia?

Naisen iho on harmaa ja muuttuu yhä tummemmaksi, mitä enemmän hän katkoo hampaita. Nainen myös syö niitä, jyrsii kuin mikäkin sekopää. Hän kertoo olevansa kostoretkellä norsujen puolesta.

Etsin internetistä merkitystä unelleni. Hampaiden irtoaminen unessa merkitsee unitutkijoiden mukaan sairautta tai epäonnea, ja painajaiset liittyvät melkein aina identiteettiin. Norsut puolestaan tuovat onnea ja vaurautta. Kaverini toteaakin, että suussani on kiinni enemmän rahaa kuin hänellä on pankkitilillään.

Onneksi hampaalla ei ole samanlaista jälleenmyyntiarvoa kuin vaikkapa munuaisella. Mietin, olisinko pystynyt elämään ilman hammasimplanttia. Luultavasti olisin. Pari kaveriani kommentoi, etteivät he olleet koskaan huomanneet puuttuvaa hammasta, muutaman mielestä aukko oli persoonallinen.

Maitohampaan tarina on tullut päätökseensä, mutta hammasimplantti tuntuu kuohuttavan tunteita kaveripiirissäni edeltäjänsä tavoin. Yksi ystäväni ei vieläkään ymmärrä, miksen ottanut kultahammasta, kun siihen kerrankin oli tilaisuus.  

Lue myös: Nämä ovat hampaiden suurimmat ongelmat

Asiantuntija erikoishammaslääkäri ja suu- ja leukakirurgian dosentti Tom C. Lindholm