Natriumglutamaatti eli lisäaine E621 on putkahdellut aina silloin tällöin esille, sillä sen on epäilty aiheuttavan joillekin ihmisille esimerkiksi päänsärkyä, vatsakipuja ja suolisto-ongelmia.
Natriumglutamaatti ei ole todellakaan ainoa lisäaine, jota elintarvikkeissa käytetään. Itse asiassa niitä on monta sataa.
Erilaisia lisäaineita käytetään elintarvikkeissa parantamaan tuotteiden koostumusta, säilyvyyttä, makua tai ulkonäköä. Lisäaineiden käyttö päivittäin kulutetuissa elintarvikkeissa on niin yleistä, että niiden kokonaisvaltainen välttäminen on lähestulkoon mahdotonta.
Toisaalta niille altistumista ei ole kenties syytäkään vältellä, sillä elintarvikkeiden lisäaineiden käyttö on tarkasti tutkittua ja rajattua. Elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuutta arvioidaan aina perusteellisesti, ennen kuin ne hyväksytään käyttöön. Lisäaineet testataan erilaisin kokein, joissa selvitetään aineiden mahdolliset terveydelliset haittavaikutukset. Euroopan unionissa turvallisuutta valvoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA, ja Suomessa myös Evira.
Näin tulkitset E-koodeja
Kaikki elintarvikkeissa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan aina elintarvikepakkausmerkinnöissä joko E-koodein tai lisäaineen nimellä kaikkialla EU:ssa yhdenmukaisesti, joten myös Euroopan matkoilla tuotteiden lisäaineiden tarkastelu on mahdollista.
E-koodijärjestelmä on kehitetty EU:ssa. E-kirjain numeron edessä merkitsee EU:n arvioineen kyseessä olevan lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön. Lisäksi lisäaineen nimen tai E-koodin edessä tulee lukea lisäaineen käyttötarkoitus eli niin sanottu ryhmänimi, joita on kaikkiaan 19 erilaista:
- Arominvahventeet
- Emulgointiaineet
- Hapettumisenestoaineet
- Hapot ja happamuudensäätöaineet
- Jauhonparanteet
- Kantaja-aineet
- Makeutusaineet
- Nostatusaineet
- Paakkuuntumisenestoaineet
- Pakkauskaasut ja ponneaineet
- Pintakäsittelyaineet
- Sulatesuolat
- Säilöntäaineet
- Vaahdonestoaineet ja vaahdotusaineet
- Värit
- Atsoväriaineet
- Varmasti eläinperäinen
- Mahdollisesti eläinperäinen (tieto kysyttävä valmistajalta)
- Epäillään aiheuttavan yliherkkyysoireita
E-koodien numerot puolestaan kuvaavat käyttötarkoituksen perusteella muodostettuja aineryhmiä:
- E100-E199 = väriaineet
- E200-E299 = säilöntäaineet
- E300-E399 = hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet
- E400-E499 = sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet
- E500-E599 = happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet
- E600-D699 = makeutusaineet
- E700-E799 = antibiootit
- E900-E999 = sekalaiset
- E1000-E1999 = muihin ryhmiin kuulumattomat kemikaalit
Koska elintarvikkeissa käytettyjä lisäaineita on satoja, on niiden ulkoa muistaminen ja tulkitseminen hankalaa. Tästä syystä Evira onkin julkaissut E-koodiavainvihkosen lisäaineiden lukemisen avuksi. E-koodiavaimen voi tulostaa itse tai tilata täältä.
Lisäaineet eivät ole sallittuja mm. tuoreessa lihassa tai vihanneksissa
Jos epäilee joidenkin lisäaineiden aiheuttavan itselle yliherkkyysoireita tai muuten vain haluaa välttää tiettyjä lisäaineita, on E-koodien avulla helppo tunnistaa sellaiset elintarvikkeet, joissa niitä on käytetty.
Esimerkiksi vegaanit voivat haluta välttää eläinperäisiä lisäaineita, joita varmasti ovat seuraavat: E120 (karmiinit, kokkiniili, karmiinihappo), E901 (mehiläisvaha, valkoinen ja keltainen), E904 (sellakka) ja E1105 (lysotsyymi). Muut mahdollisesti eläinperäiset lisäaineet voit tarkistaa täältä (sivu 3).
Omaa lisäaineiden saantia voi halutessaan vähentää kuluttamalla lisäaineettomia vaihtoehtoja, kuten tuoretta kalaa ja lihaa, kananmunia, maitoa, tuoreita vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, joiden valmistuksessa ei lisäaineita saa käyttää.
Myös luomutuotteisiin kannattaa panostaa, sillä ne ovat usein joko kokonaan lisäaineettomia tai ainakin ne sisältävät niitä vähemmän. Luomutuotteiden valmistuksessa käytettäväksi hyväksyttyjä lisäaineita on paljon vähemmän kuin tavanomaisten elintarvikkeiden valmistukseen.
Lähteet: Evira, Eviran E-koodiavain, Euroopan komissio, Wikipedia
Lue lisää:
