E-koodit

E-koodit ovat E-koodinumeroita, jotka merkitsevät EU:ssa sallitut lisäaineet. Lisäaineet on ilmoitettava pakkausmerkinnöissä ryhmänimellä, joka kuvaa käyttötarkoitusta ja tätä täydennetään lisäaineen nimellä tai numerotunnuksella eli ns. E-koodilla. Lisäaineiden turvallisuutta tutkitaan ja säädellään tarkasti.

Jokaiselle lisäaineelle määritellään käyttölupahakemusvaiheessa tietyt eritelmät siitä, kuinka puhdasta aineen täytyy vähintään olla.

Lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin parantamaan niiden ominaisuuksia kuten makua, väriä ja rakennetta. Lisäaineet myös estävät bakteereiden ja homeiden kasvua. Näin lisäaineet estävät ruokaa pilaantumasta. Lisäaineiden käyttö estää myös ruokamyrkytyksiä - pahimmillaan hengenvaarallisen botulismia aiheuttavan bakteerien kasvua.

E-koodeja on useita satoja. Huomattava osa E-koodilisäaineista on luonnosta löytyviä, kuten askorbiinihappo eli C-vitamiini (E300), pektiini (E440) ja lykopeeni (E160e). Tämä tarkoittaa, että myös luomutuotteissa on E-koodeja.

Lisäaineen turvallisuus ei riipu sen luonnonmukaisuudesta tai synteettisyydestä. Tämä tarkoittaa, että E-koodeja ei kannata pelätä. Lisäaineiden käyttö päivittäin kulutetuissa elintarvikkeissa on niin yleistä, että niiden välttäminen täysin on lähestulkoon mahdotonta.

E-koodi on kätevä tapa kertoa yhdenmukaisella tavalla lisäaineista. Makeutusaineilla, väriaineilla, säilöntäaineilla ja emulgointiaineilla on kaikilla omat E-koodinsa. E-kirjain numeron edessä merkitsee EU:n arvioineen kyseessä olevan lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön. Lisäksi lisäaineen nimen tai E-koodin edessä tulee lukea lisäaineen käyttötarkoitus eli niin sanottu ryhmänimi, joita on kaikkiaan 19 erilaista.

Joskus E-koodilla luokitellut lisäaineet ovat osoittautuneet terveydelle haitallisiksi ja niiden käyttöä on rajoitettu.

Yleisimpiä E-koodilisäaineita ovat E621 eli natriumglutamaatti, E951 eli aspartaami ja E250 eli natriumnitriitti.

Ennen kuin lisäaine hyväksytään yleiseen käyttöön, sen myrkyllisyyttä tutkitaan tarkasti. Eräät lisäaineet saattavat kuitenkin aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin.

Yleisimmät lisäaineiden haitat ovat yliherkkyysoireita, kuten päänsärky ja ihon punoitus.