Foolihappo: Liian hyvää ollakseen totta

Muiden ravintolisien tavoin tämäkin vitamiini voi olla kaksiteräinen miekka.

Kymmenen vuotta sitten FDA määräsi ruoanvalmistajat lisäämään foolihappoa jauhoihin, leipään, pastaan ja muihin viljatuotteisiin. Määräys johtui vauvoista. Foolihappo nimittäin ehkäisee selkärankahalkiota ja muita synnynnäisiä epämuodostumia. Samalla toivottiin myös, että tätä synteettistä B-vitamiinia lisäämällä voitaisiin taistella sydäntauteja, eräitä syöpäsairauksia ja ikääntymiseen liittyviä muistihäiriöitä vastaan.

Ruoan täydentäminen foolihapolla toimii vauvarintamalla hyvin. Yhä harvemmalla vauvalla on enää synnynnäinen selkärankahalkio, mikä johtuu ainakin osaksi siitä, että äidit saavat ruoasta ja ravintolisistä aikaisempaa enemmän foolihappoa. Foolihapon mahdollisen sydäntauteja ehkäisevän vaikutuksen tuoma alkuinnostus on kuitenkin kliinisten kokeiden tulosten myötä laantunut. Siitäkin on näyttöä, että liian suuri määrä foolihappoa voisi estää foolihapon luonnollisen muodon toiminnan.

Folaatti on pavuissa, monissa vihreissä ja muissakin vihanneksissa, auringonkukan siemenissä ja monissa hedelmissä esiintyvä B-vitamiini. Se on terveyden ylläpitämisen kannalta tärkeä vitamiini, koska se auttaa elimistöä tekemään, suojaamaan ja korjaamaan DNA:ta. Tämä kaksoiskierteinen molekyyli sisältää ihmisen rakennusohjeet. Lisäksi foolihappo auttaa elimistöä muuntamaan tiettyjä aminohappoja (proteiinien rakennusaineita) toisiksi.

Foolihappo on folaatin synteettinen muoto, jota lisätään ruoka-aineisiin tai käytetään vitamiinivalmisteiden raaka-aineena. Elimistö absorboi foolihappoa paremmin kuin folaattia. Foolihappo täytyy kuitenkin muuntaa folaatiksi ennen kuin se toimii.

1980- ja 1990-luvuilla osoitettiin useissa tutkimuksissa, että sellaisilla henkilöillä joiden veren homokysteiinipitoisuus (aminohappo) on suurentunut, on kohonnut riski saada sydäninfarkti, aivohalvaus tai muu sydän- ja verisuonitauti. Aiheuttaako homokysteiini jollakin mekanismilla sydäntauteja vai onko se vain viaton sivustakatsoja, on edelleen kiistanalainen kysymys. Vaikka ravinnon suuri folaattipitoisuus tai foolihappovalmisteiden käyttäminen alentavatkin veren homokysteiinipitoisuutta, kliinisissä kokeissa ei ole toistaiseksi ollut mainittavaa menestystä. Foolihapon käyttäminen pienentää jonkin verran aivohalvauksen vaaraa, mutta ei vaikuta juuri mitenkään sydäntautiriskiin.

Kahdessa tuoreimmassa tutkimuksessa ei havaittu juuri lainkaan sydänhyötyjä. Norjalaisessa kokeessa, johon osallistui 3 000 sepelvaltimotautipotilasta, päivittäinen 800 mikrogramman annos foolihappoa vähensi veren homokysteiiniä 30 %. Se ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään sydäninfarktien eikä sydänperäisten kuolemien määrään (JAMA) 20.8.2008). Samanlaisia tuloksia saatiin seitsemänvuotisesta Women’s Antioxidant and Folic Acid Cardiovascular Study tutkimuksesta (JAMA 7.5.2008).

On mahdollista, että nämä tutkimukset ovat olleet liian lyhytaikaisia ja että foolihappoa olisikin hyötyjen saamiseksi käytettävä kauemmin. On myös mahdollista, että foolihappo voisi ehkäistä kolesteroliplakkien kehittymistä, mutta ei tehoakaan enää niiden jo kerryttyä valtimoiden sisäpintoihin.

Tutkimustulokset eivät ole vielä vaimentaneet foolihappoon aikanaan asetettuja toiveita eivätkä tiettyä liiallista innostusta. Monet käyttävätkin foolihappoa vain ”varmuuden vuoksi”. Isoja foolihappomääriä käyttävät saattavat kuitenkin saada sitä liikaa.

Useimpien aikuisten pitäisi saada 400 mikrogrammaa foolihappoa päivässä. (Lasta odottavien naisten pitäisi tosin saada 600 mikrogrammaa ja imettävien naisten 500 mikrogrammaa päivässä.) Institute of Medicine on myös asettanut täydennetyistä ruoista ja foolihappovalmisteista saatavalle foolihapolle päivittäisen 1000 mikrogramman ”turvallisen saannin ylärajan”, mutta ruoasta saatavalle folaatille ei ole asetettu ylärajaa. On myös pelätty, että liian suuret määrät foolihappoa voisivat peittää B12-vitamiinin puutteesta kielivät anemian varhaiset merkit. Tällöin B12-vitamiinin puutos voisi edetä tilaksi, jossa ilmenee sekavuutta, dementiaa sekä vaikeita ja peruuttamattomia keskushermoston vaurioita. Vaikka varsinainen B12-vitamiinin puutos ei olekaan väestössä kovin yleinen, silti jopa joka kuudes ikääntynyt henkilö saa ravinnostaan liian vähän B12-vitamiinia, tai tämä vitamiini imeytyy suolistosta liian huonosti. Tiukimpien kasvissyöjien saattaa olla vaikeaa saada ravinnostaan riittävästi B12-vitamiinia.

Liiallinen foolihapon saanti voi aiheuttaa toisenkin ongelman. Jos ruoansulatusjärjestelmä ei pysty muuntamaan kaikkea foolihappoa folaatiksi, foolihappo päätyy muuttumattomana verenkiertoon. 1940-luvun alkupuolella kaikki folaatti saatiin ravinnosta, joten väestön veren foolihappopitoisuudet olivat mittaamattomissa. Monivitamiinivalmisteiden käyttö ja monien ruoka-aineiden täydentäminen foolihapolla muutti tilanteen. Yhdessä Framinghamin sydäntutkimuksen raportissa on osoitettu, että useimmilla yhdysvaltalaisilla on verenkierrossaan jonkin verran foolihappoa ja viidenneksellä on sitä jopa runsaasti. Miksi tällä olisi merkitystä? Liian suuri määrä foolihappoa verenkierrossa voi estää folaatin pääsyn soluihin.

Usean vuoden seurantatutkimuksissa niukasti folaattia sisältävä ruokavalio, josta verenkiertoon imeytyy liian vähän folaattia, on yhdistetty pahanlaatuisten muutosten kehittymiseen (mikä voi johtaa syöpään). Useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että suuri foolihapon saanti voisi edistää paksu ja peräsuoli-, rinta- ja eturauhassyövän kehittymistä estämällä folaatin pääsyn soluihin. Muutamassa pienessä muistitutkimuksessa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Suuri määrä folaattia on hyväksi, mutta suuri määrä foolihappoa ei välttämättä olekaan. Yhdessä tutkimuksessa on myös osoitettu, että suuret annokset foolihappoa kohottivat pallolaajennuksen jälkeen vastoin tutkijoiden ennakko-oletuksia sepelvaltimoiden uudelleenahtautumisen vaaraa. Nämä ovat toki vasta alustavia löydöksiä, mutta yhdessä he varoittavat liian suurten foolihappoannosten tuomasta vaarasta.

Monet ihmiset saavat joka päivä enemmän foolihappoa kuin folaattia. Tämän estäminen on vaikeaa eikä sillä tiettyyn rajaan asti ole edes merkitystä. Ongelmana on se, että tietyistä ruoka-aineista, etenkin aamiaismuroista, voi saada jo lähes päivittäisen tarpeen verran foolihappoa. Kun tähän lisätään kaikki se, mitä saadaan muista foolihapolla täydennetyistä ruoka-aineista ja monivitamiinivalmisteista, Institute of Medicinen turvallisen saannin raja ylittyy suorastaan helposti. Aamiaisella lautasellinen Special K-aamiaismuroja (394 µg), välipalaksi pretzel-rinkeleitä (172 µg), päivällisellä kulhollinen keitettyä spagettia (166 µg) ja monivitamiinitabletti (400 µg) tuovat yhteensä yli 1 100 mikrogrammaa foolihappoa. (Harvardin sivustolla health.harvard.edu/135 on lista foolihapon ja folaatin määristä eri ruoka-aineissa.)

Joidenkin ravitsemusasiantuntijoiden mukaan monivitamiinivalmisteiden käyttö pitäisi lopettaa, jottemme saisi liikaa foolihappoa. Toiset asiantuntijat ovat ehdottaneet, että foolihapon saaantia voitaisiin pienentää ottamalla monivitamiinitabletti vain joka toinen päivä. Tässä parempi vaihtoehto, ennen kuin tutkijat ovat selvittäneet suurten foolihappoannosten todelliset vaikutukset: Monivitamiini-hivenainetabletti kannattaa ottaa joka päivä, mutta samalla kannattaa välttää elintarvikkeita, joista voi saada lähes päivittäisen tarpeen verran foolihappoa (300–400 µg). Näin nekin, jotka eivät syö aamiaismuroja, voivat varmistaa riittävän foolihapon saannin. Samalla saa myös riittävästi muita B-ryhmän vitamiineja tasapainottamaan foolihappoa sekä lisäksi muita vitamiineja ja hivenaineita, mikäli niiden saanti ruoasta on riittämätöntä.

© 2008 Copyright Harvard Health Publications

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.