Terve.fi

Verenohennuslääkitys

Verenohennuslääkitys
Verenohennuslääkitys auttaa estämään veren hyytymistä. Yleisin verenohennuslääke on varfariini.

Varfariini (kauppanimi Marevan) on ns. verenohennuslääke. Sen tarkoitus on estää veren epätarkoituksenmukaista hyytymistä verisuonissa, sekä laskimoissa että valtimoissa.

Varfariini on yleisin käytetty verenohennuslääke, mutta viime vuosina käyttöön on tullut uusia verenohennuslääkkeitä (antikoagulantteja): dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani. Niitä käytettäessä seuratantalaboratoriokokeita ei tarvita. Näiden uusien lääkkeiden käyttöaiheita ovat eteisvärinään liittyvän tukosriskin hallinta sekä alaraajan syvän laskimotukoksen ja komplisoitumattoman keuhkoveritulpan hoito ja uusimisen esto.

Uusien antikoagulanttien käytössä on lääkkeen säännöllinen käyttö tärkeää, koska lääkkeillä on lyhyt puoliintumisaika. Uudet lääkkeet ovat myös Marevania huomattavasti kalliimpia ja dabigatraania lukuun ottamatta ei niille ole tällä hetkellä tarjolla vastalääkettä. Marevanille vastalääkkeenä toimii K-vitamiini, jolla saadaan kumottua Marevanin aiheuttama lievä vuotovaara. Vakava vuoto voidaan kumota antamalla potilaalle hyytymistekijätiivistettä tai jääplasmaa.

Tässä artikkelissa keskitymme varfariinin käyttöön.

Sairaudet, joissa varfariinia käytetään

Varfariinia käytetään useissa eri sairauksissa. Yleisin käyttöaihe lienee eteisvärinä, jossa varfariinilla estetään hyytymien muodostuminen sydämessä, erityisesti sydämen vasemmassa eteisessä. Hyytymän ja sen liikkeelle lähtö voi johtaa esim. aivoinfarktiin.

Syvät laskimotukokset ovat toinen melko yleinen käyttöaihe. Tällöin pyritään liuottamaan syntynyttä tukosta ja ehkäisemään sen laajenemista. Lisäksi pyritään estämään keuhkoembolisaatio eli tukoksesta laskimoverenkiertoon irronneen veritulpan kulkeutuminen sydämen kautta keuhkovaltimoon.

Aivoinfarktin sairastaneille saatetaan myös aloittaa varfariinihoito, tosin tällöin hoitopäätös perustuu paljolti aivoinfarktin kokoon ja sen mahdolliseen aiheuttajaan. Hoidon tarkoituksena on ehkäistä aivoinfarktin uusiutuminen.

Tiukka kaulan verisuonien ahtauma on myös varfariinin käyttöaihe. Yleensä ahtauman tulee olla selvästi yli 70 prosenttia ennen kuin tällaiseen hoitoon lähdetään. Hoidolla ehkäistään aivoinfarktien syntymistä.

Joskus varfariinia käytetään esim. lonkkaproteesileikkauksen jälkeen. Lonkkaleikkauksen jälkeen on kohtalaisen yleistä, että kehittyy laskimotukos. Jotta tältä vältyttäisiin, varfariini määrätään jo etukäteen, jolloin laskimotukoksen riski on huomattavasti vähäisempi.

Potilaille, joille on asennettu sydämeen tekoläppä, määrätään lähes aina varfariinihoito. Tällä ehkäistään hyytymien muodostumista tekoläpän seutuun.

Varfariinin haittavaikutukset

Yleisin varfariinihoitoon liittyvä haittavaikutus on verenvuototaipumus. Tämä saattaa ilmetä huonosti tyrehtyvänä nenäverenvuotona, ikenien verenvuotona tai mustelmataipumuksena. Joskus virtsa tai ulosteet saattavat olla verisiä.

Muita mahdollisia haittoja ovat mm. ihottumat, ripuli, mahavaivat, kurkkukivut ja nielun haavaumat.

Ota yhteys lääkäriin välittömästi, mikäli sinulla ilmaantuu veristä ulostetta, suuria selittämättömiä mustelmia, mahakipua tai voimakasta tyrehtymätöntä nenäverenvuotoa.

Varfariinihoidon toteutus

Varfariinihoito vaatii normaalia tarkemman seurannan. Seuranta tapahtuu toistuvilla veren hyytymistaipumuksen mittauksilla. Hyytymistaipumusta mitataan INR-arvolla.

Alkuvaiheessa mittauksia voidaan joutua tekemään muutaman päivän välein, kunnes saavutetaan ns. hoitoalue (INR-arvo 2.0–3.0). Ensimmäisen kuukauden aikana mittaukset tapahtuvat viikon välein ja mikäli tasapaino on hyvä, voidaan siirtyä 4 viikon välein tapahtuvaan seurantaan. Useimmiten hoitotasapainossa tapahtuu kuitenkin sen verran heilahteluja, että seurantaväliä joudutaan aika-ajoin lyhentämään ja säätämään lääkkeen annostusta.

Varfariini-annoksen säätely ylläpitohoidossa lasketaan viikkoannoksen mukaan. Tavoitteena on jakaa viikoittainen milligramma määrä tasaisesti jokaiselle viikon päivälle.

Seuraavaa ohjeellista kaavaa käytetään annostelun säätelyssä hyväksi:

INR-muutos

  • alle 1.8 Ota yhteys hoitopaikkaasi
  • 1.8–1.9 Nosta viikkoannosta 10 %
  • 2.0–3.0 Sama annos
  • 3.1–3.5 Laske viikkoannosta 10 %
  • INR yli 3.5 Älä ota Marevania, ota yhteys hoitopaikkaasi tai päivystykseen

Yleisiä lääkkeitä ja ravintoaineita, jotka vaikuttavat varfariinihoidon tasapainoon

Useat käsikauppalääkkeet, etenkin särkylääkkeet, tehostavat sen vaikutusta ja toisaalta useat ravintoaineet saattavat vähentää tai tehostaa sen vaikutusta. Varfariinin käyttäjille suositellaan särky- ja kuumelääkkeeksi ilman reseptiä saatavaa parasetamolia, joka ei muuta varfariinin vaikutusta.

Alkoholi ja monet vitamiinivalmisteet voivat myös vaikuttaa hoitotasapainoon. K-vitamiinia käytetään jopa varfariinin vasta-aineena yliannostuksissa. Lisäksi useiden käsikaupasta saatavien ns. luonnonlääkkeiden ja luontaistuotteiden tiedetään vaikuttavan varfariinihoidon tasapainoon, suuntaan jos toiseen.

Kannattaa aina keskustella oman lääkärin kanssa ennen kuin ottaa mitään käsikaupasta ostettuja lääkeitä tai muita tuotteita, joilla voi mahdollisesti olla vaikutusta hoitotasapainoon.

Aineet, jotka tehostavat varfariinin tehoa

  • Tulehduskipulääkkeet mm. aspiriini, ibuprofeiini, ketoprofeeni ja naprokseeni
  • Alkoholi, kohtuukäyttö katsotaan turvalliseksi (1–2 annosta)
  • Tupakka

Aineet, jotka voivat hidastaa tai tehostaa varfariinin vaikutusta

  • Luontaistuotteet
  • Rohdosvalmisteet

Lähde:

Pertti Mustajoki, Tietoa potilaalle: Verenohennuslääkkeet, Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim, 2018.

Julkaistu: 14.10.2018
Kommentoi »