Terve.fi

Vaihdevuosioireiden hoito


Vaihdevuosien hoitona voidaan käyttää paikallista estrogeenihoitoa eli voidetta, rengasta tai puikkoa. Lue lisää vaihdevuosien hoidosta.

Mikäli hankalimmat vaihdevuosien oireet ovat virtsa- ja sukuelinten alueella, hoidoksi voi riittää paikallinen estrogeenihoito, kuten voide, puikko tai rengas. Paikalliseen estrogeenihoitoon ei tarvitse yhdistää keltarauhashormonia.

Vaihdevuosioireiden täsmälääke on estrogeeni. Estrogeeni saa kuitenkin aikaan kohdun limakalvon liiallista paksuuntumista, joten pelkkää estrogeenihoitoa ei suositella muille kuin naisille, joille on tehty kohdunpoisto, tai naisille, joille riittää virtsa- ja sukuelinten alueen paikallishoito voiteella, puikolla tai renkaalla (nämä eivät aiheuta limakalvon liiallista kasvua). Muille hormonihoito toteutetaan yhdistelmähoitona, jossa estrogeenin lisäksi käytössä on keltarauhashormoni (progestiini).

Estrogeenia ja progesteronia käytettäessä hoito toteutetaan joko jaksoittaisena tai jatkuvana hoitona. Jaksoittaisessa eli syklisessä hoidossa estrogeenivalmistetta annostellaan tasaisesti kolmen viikon ajan jota seuraa yleensä yhden viikon mittainen tauko. Lääkkeiden annostelu aiheuttaa naiselle kuukautisvuotoa vastaavan tyhjennysvuodon taukoviikolla. Hoito voidaan toteuttaa joko estrogeeni-progesteroniyhdistelmävalmisteella tai siten, että estrogeenihoito on käytössä jatkuvasti ja progestiini jaksoittain.

Jatkuvassa hoidossa sen sijaan etuna on, että kuukautisvuodot päättyvät aikaa myöten kokonaan, mutta tätä voi edeltää useita kuukausia kestävä tiputteluvuoto.

Yksi vaihtoehto vaihdevuosioireiden hoitoon on tiboloni, jota voidaan käyttää aikaisintaan vuosi menopaussin jälkeen. Tiboloni on synteettinen hormoni, joka hajoaa elimistössä estrogeenin, keltarauhashormonin ja androgeenien kaltaisesti vaikuttaviksi yhdisteiksi.

Hormonikorvaushoito voidaan estrogeenin osalta toteuttaa tablettien lisäksi hormonilaastareilla ja -geelillä tai näiden yhdistelmillä. Keltarauhashormoni voidaan annostella tablettina, yhdistelmälaastarina estrogeenin kanssa tai paikallisesti hormonikierukalla.

Hormonihoidon kestolle ei ole yläikärajaa. Mikäli hoidon haluaa lopettaa, sen voi jatkuvassa hormonihoidossa tehdä milloin vain ja jaksottaisessa hoidossa keltarauhashormonijakson päätyttyä.

Hormonikorvaushoito lisää vähän riskiä sairastua syvään laskimotukokseen etenkin ensimmäisen käyttövuoden aikana. Myös rintasyövän riskin lievä lisääntyminen on tiedetty jo pitkään. Rintasyöpäriskin lisääntyminen liittyy lähinnä pitkäkestoiseen, yli 5 vuotta kestäneeseen hormonikorvaushoitoon. Hormonikorvaushoidon aikana rintoja tarkkaillaan säännöllisesti, jolloin rintasyöpä saadaan yleensä kiinni varhaisessa vaiheessa ja hoitotulokset ovat hyvät.

Hormonihoidon edut vaihdevuosioireiden hoidossa ovat moninaiset ja tutkimusten perusteella kiistattomat. Paikallishoito vähentää tehokkaasti virtsa- ja sukupuolielinten alueen oireita kuten limakalvojen kuivuutta, virtsatietulehduksia ja virtsankarkailua. Hormonihoidolla on positiivisia luuvaikutuksia eli se estää luukatoa (osteoporoosia). Esimerkiksi lonkkamurtumariski pienenee. Vaihdevuosien aikana on syytää pitää huolta luiden terveydestä liikunnalla, lopettamalla tupakointi ja pitämällä huolta riittävästä kalkin ja D-vitamiinin saannista. Luuta voidaan tarvittaessa hoitaa myös osteoporoosin täsmälääkkeillä (bisfosfonaatit).

Esteitä hormonikorvaushoidolle ovat mm. sairastettu rintasyöpä tai gynekologinen syöpä, aiempi syvä laskimotukos tai keuhkoveritulppa, vaikeat maksasairaudet ja vaikeahoitoinen verenpainetauti.

Lähteet:

Mikkola T. Vaihdevuodet, Naistentaudit ja synnytykset, Kustannus Oy Duodecim 2011.

Tiitinen A. Vaihdevuosioireet ja hormonihoito, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Julkaistu: 5.8.2019