Apu Terveys

Pitääkö unilääkkeitä pelätä?


Unilääkkeet ja niiden haitat ovat usein isompia kuin hyödyt, mutta joillekin unilääkkeet ovat silti välttämättömiä.
Kuvat iStock

Unilääkkeet kuuluvat maailman käytetyimpiin lääkeryhmiin. Suomessa niiden käyttö on vähenemään päin, mutta unilääkkeitä käytetään meillä silti enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Ehkä jo pian myös Suomen markkinoille saadaan uusi, vähemmän haitallinen unilääkevalmiste.

Unen lääkitseminen ei ole helppoa: unilääke voi tuoda hetkellisen helpotuksen, mutta unettomuutta se ei paranna. Unettomuus on yleinen vaiva. Noin kymmenen prosenttia aikuisista kärsii pitkittyneestä unettomuushäiriöstä, ja tilapäistä unettomuutta esiintyy noin kolmasosalla väestöstä. Unettomuus heikentää merkittävästi elämänlaatua ja lisää monien muiden sairauksien riskiä.

Unilääke tuo hetkellisen avun mutta ei paranna unettomuutta.

Unettomuushäiriö on sairaus siinä missä diabetes tai sydämen vajaatoiminta. Ei siis ole ihme, että lääkkeistä etsitään apua ongelmaan.

Toistaiseksi unettomuuteen ei kuitenkaan ole löytynyt parantavaa lääkehoitoa. Lääkkeistä on hyötyä lähinnä tilapäisen ja lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa. Pitkittyneessä unettomuudessa parhaat tulokset on saatu lääkkeettömillä hoidoilla, erityisesti kognitiivis-behavioraalisilla terapiamenetelmillä. Niistä ei kuitenkaan ole apua kaikille.

Unilääkkeet ja haitat

Unilääkkeiden haitoista on alettu puhua yhä enemmän.

– Unettomuuden Käypä hoito -suositus on sangen selkeä: hoidoksi suositellaan ensisijaisesti lääkkeettömiä keinoja. Toisaalta joillekin unilääkkeet tuovat apua ja ovat välttämättömiä. Niiden tarve tulee määritellä yksilöllisesti. Kaikkein tärkeintä on aina löytää syy unettomuuden taustalla, sanoo työterveyshuollon erikoislääkäri (unilääketieteen erityispätevyys) Helena Aatsinki Lääkärikeskus Aavasta Helsingistä.

Unettomuuteen liittyy usein masennusta ja ahdistusta, jotka tarvitsevat oman hoitonsa. Unettomuus voi johtua myös muista perussairauksista tai niiden lääkityksestä, joten huolellinen taustakartoitus on tarpeen.

Unettomuuden hoitoa koskevat suositukset vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa ei ole yhtä tarkkoja suosituksia kuin Suomessa. Myös suomalaisessa lääkärikunnassa on erilaisia näkemyksiä: osa lääkäreistä pitää nykyisiä unilääkekäytäntöjä liian tiukkoina, osa liian lepsuina.

Unettomuus on vain yksi unihäiriöistä. Päiväaikaisen väsymyksen ja rikkonaisen yön syy saattaa olla esimerkiksi uniapnea tai levottomat jalat. Levottomat jalat -oireyhtymän hoitoon käytetään monenlaisia lääkkeettömiä hoitoja ja rautalääkitystä, jos rauta-arvot ovat matalat. Myös Parkinsonin tautiin kehitettyjä lääkkeitä käytetään levottomien jalkojen hoidossa.

Unilääkkeet ja vaikutus

Unilääkkeiden teho perustuu siihen, että ne vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin. Nukkumista säätelee monimutkainen fysiologis-kemiallinen prosessi, jossa aivojen välittäjäaineilla on merkittävä rooli. Välittäjäaineet kuitenkin vaikuttavat keskushermostoon kokonaisuudessaan, ja siksi on vaikea lääkitä pelkästään nukkumista täsmällisesti.

Välittäjäaineissa on sekä elimistön toimintaa rauhoittavia että kiihdyttäviä aineita, vähän yksinkertaistettuna kuin kaasuja ja jarruja. Kun halutaan lisätä ­tai parantaa unta, voimistetaan rauhoittavia tai heikennetään virkeyttä edistäviä välittäjäaineita. Keskushermostoa rauhoittavat lääkkeet lisäävät uneliaisuutta ja vähentävät ahdistusta. Tähän perustuu monien unilääkkeiden teho – ja tavallaan myös niiden haitallisuus.

Monet unilääkkeet muuttavat unen rakennetta eli käytännössä heikentävät unen laatua. Unen rakenteella tarkoitetaan eri univaiheiden syklistä vaihtelua, ja monet unilääkkeet rikkovat tämän luonnollisen rytmin. Siksi unilääkkeiden avulla nukuttu yö ei välttämättä virkistä samalla tavalla kuin normaali uni.

Lääkkeen annostus ja toimintamekanismi vaikuttavat siihen, miten kauan sen vaikutus kestää. Jos lääkettä on elimistössä vielä pitkälle aamupäivään, olo voi olla tokkurainen.

– Oikean annostuksen etsiminen on hyvin olennainen osa lääkehoidon aloittamista. Potilasta ei tulisi koskaan jättää yksin unilääkereseptin kanssa. Seurantaa tarvitaan, Helena Aatsinki sanoo.

Yleisimpien unilääkkeiden kulutus vuosina 2000-2017

Bentsodiatsepiinien kaltaisten eli Z-lääkkeiden kulutus on 2000-luvulla vähentynyt. Myös niiden haitoista on puhuttu paljon.

Nyrkkisääntö on, että unilääkettä pitäisi käyttää vain tilapäisesti, noin kaksi viikkoa. Sellaisessa käytössä – esimerkiksi akuutin henkisen kriisin hoidossa – lääkkeistä on kiistatonta hyötyä.

– Unilääke auttaa usein kaapissakin. Se lisää turvallisuuden tunnetta, joka puolestaan helpottaa nukahtamista. Toiminnalliseen unettomuuteen liittyy usein unettomuuden pelkoa, joka estää nukkumasta. Oikein käytettyinä unilääkkeet voivat auttaa pääsemään kehästä irti ja pahimman yli, Helena Aatsinki sanoo.

Moni kuitenkin syö unilääkkeitä kuukausia, vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Unettomuuden perimmäinen syy voi jäädä kokonaan selvittämättä.

Perinteiset unilääkkeet

Perinteiset unilääkkeet kuuluvat bentsodiatsepiinien lääkeryhmään. Ne lisäävät gamma-aminovoihapon ­(GABA) vaikutuksia. GABA on aivojen tärkein toimintoja jarruttava ja myös väsyttävä välittäjäaine.

Bentsodiatsepiinejä eli keskushermostoa rauhoittavia lääkkeitä käytetään monien psyykkisten ongelmien, erityisesti ahdistushäiriöiden, hoitoon. Bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet pidentävät unta, mutta myös keventävät sitä: syvää unta ja REM-unta tulee vähemmän kuin pitäisi, jolloin uni ei ole riittävän virkistävää ja olo saattaa olla aamulla tokkurainen.

Haittoja on havaittu sekä hyvin lyhytvaikutteisten että toisaalta pitkävaikutteisten bentsodiatsepiinien käytössä. Lyhytvaikutteiset lääkkeet aiheuttavat helposti niin sanotun rebound- eli kimmovasteilmiön: unettomuus palaa hyvin nopeasti entistä pahempana. Lääkkeeseen myös tottuu nopeasti, jolloin haluttuun vaikutukseen tarvitaan entistä suurempi annos. Tällöin haittavaikutukset voimistuvat entisestään.

Bentsodiatsepiinien lääkeryhmään kuuluvat esimerkiksi diatsepaami, tematsepaami ja oksatsepaami. Lyhytvaikutteisia midatsolaamia ja triatsolaamia käytetään niiden merkittävien haittojen vuoksi nykyisin vain sairaalahoidossa.

Bentsodiatsepiinejä muistuttavat niin sanotut z-lääkkeet ovat edelleen yleisiä unettomuuden hoidossa. Tsolpideemi ja tsopikloni auttavat kyllä nukkumaan, mutta myös niihin kehittyy nopeasti toleranssi ja riippuvuus.

Kartalla unilääkkeiden kulutus avohoidossa sairaanhoitopiireittäin vuonna 2017

Koko maa 31,81 annosta (käyttö tuhatta asukasta kohden vuorokaudessa).

Unilääkkeiden kulutuksessa on eroja alueittain. Yksinkertaista selitystä kulutuksen vaihteluun ei ole, mutta mahdollisesti tietyillä alueilla käytetään perinteisten unilääkkeiden sijaan enemmän melatoniinia ja psyykenlääkkeitä pieninä annostuksina.

Pitkäaikaisessa käytössä sekä bentsodiatsepiinien että z-lääkkeiden epäillään lisäävän muistisairauksia. Syyksi on arveltu sitä, että ne vähentävät aivoille tärkeän syvän unen määrää. Syvän unen aikana tapahtuu niin sanottua glymfaattista kiertoa, joka puhdistaa aivoista kuona-aineita.

– Suomen eniten käytetty unilääke iäkkäillä ihmisillä on tsopikloni, joka vaikuttaa haitallisesti vielä jopa kymmenen tunnin kuluttua. Jos yli 60-vuotias ottaa 7,5 milligrammaa tsopiklonia kello 22, hänen suorituskykynsä vastaa aamulla 0,5–0,8 promillen humalatilaa, sanoo professori, neurologi (unilääketieteen erityispätevyys) Markku Partinen Helsingin Uniklinikalta.

Yli 60-vuotiailla unilääkkeiden haitat ovat yleensä paljon suurempia kuin hyödyt. Unilääkkeet lisäävät selvästi muun muassa kaatumisriskiä ja heikentävät kognitiivisia kykyjä eli ajattelua ja muistia.

Uni ja lääke

Nykyään unen parantamiseen käytetään yhä enemmän psyykenlääkkeitä, joiden alkuperäinen käyttöaihe on ollut masennuksen tai psykoottisten oireiden hoito. Näillä lääkkeillä on myös väsyttävä ja rauhoittava vaikutus.

Unilääkkeinä käytetään muun muassa doksepiinia, trimipramiinia ja mirtatsapiinia, mutta huomattavasti pienempinä annoksina kuin depression tai ahdistuksen hoidossa. Esimerkiksi doksepiiniä käytetään masennuksen hoidossa selvästi yli 10:n, aiemmin jopa 75–150 milligramman, annoksina, mutta unettomuuden hoitoon riittää 3–6 milligrammaa.

Yli 60-vuotiailla haitat ovat yleensä paljon hyötyjä suuremmat.

Pienenä annoksena lääke vaikuttaa histamiini-1-reseptorin kautta, jolloin se myös parantaa kykyä pysyä unessa.

Näihin lääkkeisiin ei synny samanlaista riippuvuutta kuin bentsodiatsepiineihin, mutta niiden pitkäaikaisesta käytöstä unettomuuden hoidossa ei ole tutkimuksia.

– Valitettavasti näilläkin lääkkeillä on haittansa. Esimerkiksi mirtatsapiini voi pahentaa levottomien jalkojen oireyhtymää ja lisätä ruokahalua niin paljon, että paino voi nousta huomattavasti, työterveyslääkäri Helena Aatsinki sanoo.

Mitä on melatoniini?

Melatoniini ei ole varsinaisesti lääke vaan kehon omaa pimeähormonia kemiallisesti jäljittelevä valmiste. Lyhytvaikutteista melatoniinia myydään ilman reseptiä. Lääkärin määräyksellä sitä saa myös pitkävaikutteisena depotvalmisteena. Melatoniinista ei kuitenkaan ole tullut sellaista ihmelääkettä kuin kenties toivottiin, sillä varsinaiseen unettomuuteen se auttaa harvoin.

Melatoniini pitää ottaa hyvissä ajoin ennen nukkumaan­menoa.

Lyhytvaikutteista melatoniinia kannattaa kokeilla esimerkiksi aikaerorasituksen oireiden hoitoon. Pitkävaikutteisella melatoniinilla on tutkitusti vaikutusta iäkkäiden ihmisten unessa pysymiseen. Sitä voidaan käyttää myös viivästyneen unirytmin siirtämiseen.

Melatoniini otetaan illalla aikaisemmin kuin varsinaiset unilääkkeet eli hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa.

– Melatoniini pitäisi ottaa jo kello 21 tai 22, jos käy nukkumaan vaikkapa kello 23. Melatoniinilisä antaa keholle merkin, että nyt on ilta. Sitä ei koskaan pidä ottaa enää puolenyön jälkeen, sillä silloin se häiritsee kehon omaa melatoniinituotantoa, Markku Partinen muistuttaa.

Uudet unilääkkeet

Myös uusia unilääkkeitä kehitetään. Paljon toiveita on herättänyt suvoreksantti, joka perustuu oreksiini-nimisen välittäjäaineen hillitsemiseen. Oreksiini ylläpitää vireyttä, joten sen vastavaikuttaja, kuten suvoreksantti, saa aikaa väsymystä. Lääke on jo käytössä Yhdysvalloissa ja Japanissa.

Suomessa lääkettä tutkitaan parhaillaan muun muassa Helsingin Uniklinikalla. Tutkimukseen etsitään edelleen lisää potilaita, joilla on vaikea-asteinen ja monitahoinen unihäiriö: sekä vaikeuksia nukahtaa että pysyä unessa.

Ei enää puolen yön jälkeen

Unilääkkeiden hallittu käyttö on taitolaji. Pari kikkaa voi auttaa välttämään niiden haittoja.

Unilääkkeiden käytössä hankalinta on niiden koukuttavuus. Toleranssi eli sietokyky kasvaa nopeasti, jolloin pitkäaikaisessa käytössä alkaa tarvita enemmän lääkettä toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi. Toisaalta lääkkeeseen tottuu, jolloin ei enää osaa nukkua ollenkaan ilman sitä.

Jos unettomuushäiriö ei ole vielä päässyt pahaksi, lääkkeiden käyttöä voi yrittää rajoittaa maksimissaan kahteen tai kolmeen iltaan viikossa. Lääkärit kutsuvat tätä intermittoivaksi hoidoksi, mikä tarkoittaa satunnaista käyttöä.

– On myös tieteellistä näyttöä, että tällainen parina iltana viikossa otettu unilääke ei aiheuta samanlaista riippuvuutta kuin jokailtainen käyttö. Myös pidemmät tauot lääkkeen käytössä vähentävät riippuvuusriskiä, professori Markku Partinen sanoo.

Haittojen minimoimisessa on myös hyvin tärkeää noudattaa lääkepakkauksen ohjeita. Tällöin on parhaat mahdollisuudet siihen, että lääke ehtii haihtua kokonaan elimistöstä ­ennen aamua.

– On hyvin tärkeää muistaa, että unilääkettä ei tule koskaan ottaa enemmän kuin lääkäri ­on määrännyt eikä koskaan enää puolen–yön jälkeen. Muutoin lääkkeen vaikutus on seuraavana aamuna ­arvaamaton. Esimerkiksi ­tapaturma- ja kaatumisriskit kasvavat huomattavasti, työterveyden erikois­lääkäri Helena Aatsinki muistuttaa.

Ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta saadaan todennäköisesti tämän vuoden lopussa.

– Alustavien tulosten mukaan näyttäisi siltä, että suvoreksantti on keskimäärin paremmin siedetty kuin monet muut unilääkkeet. Se ei esimerkiksi näyttäisi haittaavan muistia ja vaikuttaisi sopivan myös iäkkäille, professori Markku Partinen kertoo.

Toisaalta suvoreksantillakin on haittoja – kuten kaikilla lääkkeillä. Testeissä on raportoitu päänsärkyä, uneliaisuutta, ­väsymystä ja huimausta. Naisilla haitat ovat suurempia kuin miehillä ilmeisesti aineenvaihduntaan liittyvien sukupuolierojen vuoksi. Pitkä­aikaisesta käytöstä ei ole vielä tutkimuksia.

Suvoreksanttia tutkitaan myös lihavuuden, ahdistuneisuushäiriön ja verenpaineen hoidossa, sillä oreksiinilla on tekemistä myös niiden säätelymekanismien kanssa.

Asiantuntijat:

Työterveyshuollon erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys Helena Aatsinki, Lääkärikeskus Aava.

Professori, neurologi, unilääketieteen erityispätevyys Markku Partinen, Helsingin Uniklinikka.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 8/2019.

Julkaistu: 15.11.2019