Kauneus & Terveys

Tiesitkö tämän parinvalinnasta?



Tiesitkö tämän parinvalinnasta?

Miksi ihmisellä oikein on taipumus rakastua? Miksi olemme kumppanimme suhteen niin valikoivia?
Teksti Niina Heikkinen
Kuvat Thinkstock

– Ihmisten, kuten muidenkin eläinten, parinvalinta juontaa juurensa evoluutiosta. Ihmisten parinvalinta on itse asiassa hyvin samankaltainen esimerkiksi joidenkin lintulajien kanssa, kertoo tietokirjailija Osmo Tammisalo kertoo.

Tietokirjailija Tammisalo käsittelee kirjassaan Rakkauden evoluutio sitä, mihin ihmisten parinvalinta biologisesti perustuu.

Tammisalo lähtee mietteissään liikkeelle aina 1600-luvulta, jolloin filosofi John Locken mukaan miehen paikka on naisen rinnalla – ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja pärjäämään omillaan.

– Locke ajatteli, että miehen ja naisen liiton on kestettävä ainakin sen ajan, kun lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan. Naisen lisäksi myös miehen vastuu ja velvollisuus oli huolehtia jälkeläisistään, Tammisalo kertoo.

– Tärkeimmäksi, ellei jopa ainoaksi syyksi sille, miksi miehen ja naisen suhde kesti muita nisäkkäitä pidempään, Locke näki sen, että nainen pystyi synnyttämään uuden lapsen paljon ennen kuin edellinen lapsi lakkaa olemasta riippuvainen vanhempiensa avusta. Miehen ja naisen yhteistyön hän näki edullisena lasten omaisuuden kartuttamisen kannalta.

Miksi mies jää naisen luo?

1700-luvulla valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun ajatuksien myötä siirryttiin myös toisenlaiseen ajattelutapaan miehen paikasta. Rousseau ihmetteli, miksi miehen pitäisi auttaa kasvattamaan lasta, jota hän ei edes tiedä omakseen ja jonka syntymää hän ei ole suunnitellut tai edes aavistanut.

– Rousseau ei nähnyt ongelmana sitä, että mies jää naisen luokse synnytyksen jälkeen, vaan sen, että mies jää naisen luo jo hedelmöityksen jälkeen. Rousseaun mukaan halunsa tyydytettyään mies ei enää tarvitse naista, eikä nainen miestä, Tammisalo selittää.

Rousseaun ajatukseen kuului, että joku uusi nainen voi tyydyttää miehen uudet halut aivan yhtä helposti kuin joku hänen aiemmin tuntemansakin nainen.

Lue myös: Hormonit vaikuttavat parinmuodostukseen

Vaiston sanelemaa

Suomalaisen filosofi ja sosiologi Edvard Westermarck puolestaan näki 1900-luvulla miehen ja naisen välisen liiton vaistonvaraisena toimintana. Hänen mukaansa miestä ja naista liittoon ajava vaisto on saavutettu luonnonvalinnan avulla ja on omiaan suojelemaan seuraavaa sukupolvea.

– Westermarck ajatteli, että jo alkuaikoina miehellä ja naisella oli tapana elää yhdessä, olla sukupuoliyhteydessä toistensa kanssa ja elättää jälkeläiset yhdessä. Tällä tavoin kyseisestä tottumuksesta tuli tapa, joka myöhemmin vahvistui lailla ja muodostui näin yhteiskunnalliseksi laitokseksi, Tammisalo kertoo.

Westermarckin mukaan isän oli mahdollista tietää lapsi omakseen. Hänen mukaansa tämä isyysvaisto ajaa miehen pysyttelemään jälkeläistensä lähettyvillä ja asumaan yhdessä lasten äidin kanssa.

Miten rakkaus kehittyi?

Ihmisten välisen rakkauden syntymiselle on olemassa eri teorioita, joista yksi on kodin autuus -strategia. Evoluutiobiologi Richard Dawkins esittelee kirjassaan Geenin itsekkyys kyseisen strategian.

– Dawkins selittää kodin autuus -strategian siten, että naaras tarkistaa koiraan etukäteen etsien tästä uskollisuuden ja kotona viihtymisen merkkejä. Jos naaras tunnistaa koiraasta nämä merkit, on sille edullista valita tämä puolisokseen.

Naaras voi onnistua tässä näyttelemällä vaikeasti tavoiteltavaa ja häveliästä pitkään.

– Pitkää kihlausaikaa vaatimalla naaras seuloo esiin satunnaiset liehakoijat ja parittelee lopulta uskollisuutensa osoittaneen koiraan kanssa. Tällainen käytös on hyvin yleistä eläinten keskuudessa, Tammisalo kertoo.

Lue myös: Miten löytää kumppani?

Koiraan ei kannata hylätä naarasta

Pitkä kihlausaika hyödyttää myös koiraita, sillä näin ne varmistavat, etteivät joudu huolehtimaan jonkun toisen koiraan siittämistä jälkeläisistä. Naaraat voivat myös vaatia koirailta suuria investointeja ennen parittelua: esimerkiksi lintulajeilla koiraat voivat joutua rakentamaan pesän ja ruokkimaan naarasta. Kannattaako koiraan enää suuren panostuksensa jälkeen hylätä naarasta?

– Koiraan kannattaa olla hyvin sitoutunut naaraaseen, sillä seuraavakin naaras voi vitkastella parittelun kanssa. Näin ollen koiras joutuisi taas odottamaan parittelemaan pääsyä uuden naaraan kanssa, Tammisalo selventää.

Edellä mainitun kaltainen strategia vaatii kuitenkin onnistuakseen sen, että kaikki naaraat noudattavat samaa strategiaa, eivätkä parittele ennen aikojaan. Strategian toimivuus on kiinni siitä, miten uskollisia muut koiraat ja miten häveliäitä muut naaraat ovat. Jos kaikki ovat toisilleen uskollisia, on kyseessä ihanteellinen, yksiavioinen yhteisö.

Molemminpuolinen valinta

Ihmislaji eroaa tässä kohtaa eläimistä. Miehet eivät ole ainoita, jotka joutuvat kilpailemaan keskenään kumppaneista, vaan myös naiset kilpailevat keskenään miesten kumppanuudesta. Molemman sukupuolen edustajat haluavat sitoutuneen ja uskollisen kumppanin.

– Näen tähän syynä niin kutsutut isyysinvestoinnit. Se, että koiraat sitoutuvat, riippuu monesta tekijästä. Ensinnäkin, naaraat ovat mustasukkaisia ja valikoivia kumppaninsa suhteen. Toisekseen koiraat ovat niin ikään mustasukkaisia puolisoistaan ja joutuvat kilpailemaan näistä toisten koiraiden kanssa. Viimeiseksi jälkeläisten avuttomuus ja hoivantarve ajaa koiraat pysymään yhdessä naaraan kanssa, Tammisalo kertoo.

”Rakkaus on hulluttelua”

Mistä puolisoehdokkaat sitten tietävät toistensa sitoutumisaikeista?

– Tunteista, Tammisalo vastaa.

– Rakkaus estää meitä lähtemästä suhteesta heti, kun tapaamme uuden ehdokkaan. Toisaalta myös kumppanin mustasukkaisuus estää meitä etsimästä uusia ehdokkaita. Rakkaus on suhteellisen luotettava ja uskottava merkki sitoutumisesta.

Tietokirjailijan mukaan puolisoehdokkaan tunteet on havaittavissa tämän käytöksestä. Epärationaalinen käytös paljastaa rakastuneen ihmisen.

– Vilpittömästi rakastuneena ihminen ei ole kykenevä ajattelemaan järkevästi, vaan hän tulee sokeaksi kumppanilleen ja tämän virheille. Rakkaus on vähän sellaista hulluttelua.

Lue myös: Tiedätkö näistä rakastumisen vaikutuksista?

Kysynnän ja tarjonnan laki

Kumppanin valitseminen siis tapahtuu markkinoilla, jossa kullakin yksilöllä on oma markkina-arvonsa. Näillä markkinoilla kukin etsii itsensä kanssa samanarvoista kumppania.

– Tämä niin sanottu markkina-arvo syntyy monesta tekijästä, kuten henkilön statuksesta, ulkonäöstä ja itsetunnosta. Parinvalinnassakin on taustalla kysynnän ja tarjonnan laki, summaa Tammisalo.

Asiantuntijana tietokirjailija Osmo Tammisalo.

Lue myös:

Kilpailu vapaista miehistä kiristyy suurkaupungeissa

Parisuhteen merkitys ja tehtävät

Sitoudu suhteeseesi!

Julkaistu: 10.5.2012