Parisuhteen merkitys ja tehtävät

Parisuhde on suhde, joka elää dynaamisesti muotoutuen ja muuttuen koko ajan. Monien tutkimusten perusteella on voitu osoittaa, että parisuhteen on käytävä läpi useita erilaisia vaiheita ja tehtäviä silloin kun se rakentuu ja kehittyy. Kyseessä ei ole suhde, johon jäädään tuleen makaamaan, vaan jota aktiivisesti rakennetaan. Jos näitä parisuhteen rakennuspalikoita ja tehtäviä ei riittävästi hoideta ja kohdata, on hyvin todennäköistä, että parisuhde alkaa voimaan huonosti ja voi hajota.

Parisuhteessa on monta eri vaihetta, jossa se muuttuu niin kuin virtaava vesi, joka välillä muodostaa suvantovaiheen, välillä on koskien pauhinaa ja välillä rauhallisesti virtaavaa turvallista jatkuvaa liikettä. Patojakin voi esiintyä, mutta ne on purettava jossain vaiheessa, jotta virtaava vesi ja elävä suhde voisi jatkua ja jotta suhde ei samentuisi ja jähmettyisi eli vesi jäisi seisomaan. Tällaisessa tilanteessa kumppanit saattavat kokea elämänsä hyvin jähmeäksi ja ahdistavaksi.

Parisuhteessa voidaan nähdä yhdeksän perustehtävää. Kumppaneiden on hyvä kohdata nämä ja selvittää ne. Näin suhde voisi elää ja virta eli energia suhteessa vuolaasti liikkua niin, että se etenee kohti uusia vaiheita ja uusia seikkailuita, onnen ja haasteen kokemuksia.

Pari irtautuu tässä vaiheessa tunneperäisistä siteistä lapsuuden perheeseensä. Se sitoutuu uuteen suhteeseen ja rakentaa samanaikaisesti yhteyksiä toisen perheeseen. Kumppani voi kokea puolison liian intensiivisen suhteen nyt ja myöhemminkin omiin vanhempiinsa kilpailevana ja liikaa aikaa vievänä.

Tässä perustehtävässä onnistuminen näkyy siinä, että kiistakysymykset suhteessa lapsuuden perheeseen, esimerkiksi joulunvietosta tai muista yhteisistä asioista, ratkaistaan neuvottelemalla ensin puolison kanssa ja ottamalla huomioon puolison toiveet, eikä vanhempien vaatimuksiin alistumalla.

Intiimiyden rakentaminen parisuhteessa vie oman aikansa. Siihen kuuluu oman itsen laajentaminen sisältämään kumppani. Samalla kun kumppani sisällytetään tähän intiimiyteen, on kummankin tärkeää säilyttää oma erillisyytensä ja yksityisyytensä.

Onnistuessaan tämä näkyy siinä, että samalla kun voidaan kokea me-henkeä, yhteisyyttä, ihanaa yhteen sulautumisen tunnetta ja läheisyyttä, se voi sisältää kummatkin erillisenä yksilönä. Yksilöllisyys ilmenee siinä, että voidaan harrastaa kohtuullisesti omia harrastuksia ja seurustella omien ystävien kanssa ilman että se uhkaa puolisoa. Ja voidaan myös saada tarvittaessa kahdenkeskisiä hetkiä ja läheisyyttä toisen kanssa. Tärkeintä on kokemus siitä, että voi itse säädellä saamansa läheisyyden ja erillisyyden määrää tarvitsematta alistua ja elää liikaa toisen ehdoilla.

Kumppanuus ja vanhemmuus tarkoittavat sitä, että pari muodostaa yhteisen vanhemmuuden syntyvien lasten hoitamisessa. Samanaikaisesti se kykenee ylläpitämään tunnetason rikkautta parisuhteessa. Tämä saattaa usein olla vaikeaa: miten pitää mielessä yhtaikaa näitä kahta tehtävää.

Aika usein käykin niin, että parisuhteen hoito jää vanhemmuuden jalkoihin. Tämä näkyy niin, että puolisot kutsuvat toisiaan pääasiallisesti äidiksi ja isäksi ja unohtavat toistensa etunimen puhuessaan. Liiallinen antautuminen vanhemmuuden hoitamiselle vie pohjaa intimiteetiltä, seksuaalisuudelta ja läheisyydeltä.

Elämänkulkuun liittyviä haasteita ja muutoksia voivat esimerkiksi olla sairaus, läheisen kuolema, stressitilanteet, työttömyys ja uudet vaikeat työkuviot. Silloin tarvitaan kykyä käsitellä stressiä tavalla, jossa muutoksista tulee vaikeuksien sijasta mahdollisuuksia muuttua yhdessä ja kasvaa ja uudistua. Parit voivat juuttua muutoksiin ja seurauksena voi olla vieraantumista ja masennusta. Vaikeudet voivat etäännyttää ja heikentää parisuhdetta, jos suhteessa ei osata puhua ja keskustella asioista. Toisaalta parhaassa tapauksessa nämä vaikeudet voivat myös lujittaa suhdetta.

On hyvä, jos suhde muodostuu niin turvalliseksi, että siinä voidaan ilmaista vihan tunteita ilman hylätyksi tulemisen uhkaa. Haasteeksi muodostuu se, miten pystytään olemaan eri mieltä käyttämättä toista liikaa hyväksi tai alistamatta. Parisuhteessa eri mieltä oleminen saattaa uhata toista jopa niin paljon, että syntyy väkivaltaa. Puoliso voi myös päinvastoin alistua ja olla liian sopeutuvainen toisen tahtoon. Joskus ajatellaan erimielisyyden tarkoittavan, että minusta ei pidetä ja samanmielisyys on rakastamista ja tykkäämistä.

Tämä on myytti. Tässä onnistuminen näkyy siinä, että kumpikin pystyy ilmaisemaan mielipiteitään. Joskus niistä jopa riidellään ja sitten sovitaan ja ratkaistaan kiistaa aiheuttavat kysymykset. Kiistoja syntyy väistämättä, kun kyseessä on kaksi erilaista ihmistä ja elämän muuttuvat tapahtumat.

Yhteinen läheisyys, intimiteetti ja seksielämä ovat molempien osapuolten vastuulla. Molemmat panostavat siihen ja ylläpitävät sitä sekä ilmaisevat sen tärkeyttä toisilleen. Tässä voi näkyä monenlaisia vaiheita. Dynaamisessa ja elävässä seksielämässä seksuaalinen halukkuus ja rakastelukerrat vaihtelevat vähän kummankin mielialojen ja elämäntilanteiden mukaan. Kaavamainen, aina samaan aikaan ja tahtiin tapahtuva seksi voi olla hyvin tyydyttävää tai puisevaa, riippuen kummankin kokemuksista.

Molemmat ovat vastuussa siitä, että voi säilyttää mielenkiintoa toiseen tai herättää toisessa mielenkiintoa itseen. On tärkeää ymmärtää, että ei pidä itseään tai toista itsestään selvyytenä. On huolehdittava, että suhteessa tapahtuu mielenkiintoisia ja hauskoja asioita. Jos on kumppanille liian itsestään selvä, hän ei joudu näkemään vaivaa. Suhde voi käydä silloin tylsäksi. Tai jos pitää toista liian itsestään selvänä, ei ilmaise hänen arvoaan riittävästi, niin tämä voi ymmärtää oman merkityksensä väärin. Hyvä parisuhde on vaihdellen hauska ja vakava, mutta aina täynnä elämää.

On tärkeää pitää huolta siitä, että liitosta löytyy tunnetason hoivaa ja rohkaisua molemmille aikuisille koko heidän elämänsä ajan. Suhteessa on hyvä olla mahdollisuus saada välillä olla pieni, avuton ja heikko. Pitää voida ilmaista loukkaantumisen, pettymyksen ja haavoittuvuuden tunteita joutumatta naurunalaiseksi tai hylätyksi. Tämä on tärkeää erityisesti tänä päivänä, jolloin eletään pirstoutuneissa yhteisöissä ja moniarvoisessa yhteiskunnassa. Siinä on paljon stressiä, vaatimuksia, vieraantuneisuutta ja yhteisön puutetta.

Suhteelle ja kummallekin osapuolelle tekee hyvää luovuus ja uudistumiskyky. Se näkyy siinä, että kumpikin pystyy unelmoimaan ja kokemaan mielikuvia ja tunnelmia, jotka liittyvät parisuhteen romanttisiin hetkiin, esimerkiksi alkuaikoihin ja intohimoisiin kokemuksiin. Nämä romantiikan ja intohimon muodot voivat muuttua ja muuttuvatkin koko elämän ajan. Romantiikka, unelmat ja mielikuvat on hyvä voida yhdistää arkiseen ja jokapäiväiseen kokemukseen elämästä ajan kuluessa.

Tämä näkyy siinä, että suhteessa vaalitaan juhlahetkiä. Samalla muistetaan romanttisia ja intohimon hetkiä, kun arki yllättää ja jaetaan pyykkivuoroja tai hoidetaan lainan lyhennyksiä. Juuri tämä kaksinaisuus, jossa yhdistyy romantiikka ja arkisuus, on se liima, joka pitää rakkauden elossa todellisessa maailmassa.

Nämä kaikki tehtävät ovat sellaisia, joihin pariskunta saattaa juuttua. Elämä pysähtyy. Usein kumppanit kertovat, että mikään ei muutu ja elämä on tylsää ja mielenkiinnotonta. Tällöin usein lähdetään hakemaan vaihtelua toisesta suhteesta. Tämä on surullista, koska silloin usein jää kokematta positiiviset lopputulokset, jotka seuraavat näitten tehtävien onnekasta ja taitavaa kohtaamista.

Suhteen edistymisestä ja kasvusta seuraa parhaimmillaan molemmille kumppaneille riittävästi turvallisuutta ja luottamusta tarjoava suhde. Tällaisessa suhteessa on mahdollista saada tarvitessaan lohdutusta ja tukea. Samalla on tilaa omille harrastuksille ja ystävyyssuhteille. Samoin on mahdollisuus omalle kasvulle ja kehitykselle sekä itsenäisyydelle toisen kokematta sitä liian suureksi uhkaksi. Jos näitä vaiheita ei ole turvallisesti käyty läpi, se näkyy helposti (liiallisena) mustasukkaisuutena tai muuna voimakkaana ahdistuksena.

Mustasukkaisuus, ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat tärkeitä merkkejä. Niiden ilmetessä on mahdollista pysähtyä ja käydä läpi jotain tärkeää, jota ei ole puhuttu. Sitten on mahdollisuus jatkaa ehkä paremmin eväin ja tuntein eteenpäin. On erittäin surullista, että monet ihmiset vaihtavat kumppania juuri tässä vaiheessa. Heillä olisi mahdollisuus kehittyä ja kasvaa suhteessaan toiselle tasolle.

Usein monet elävät perättäisissä suhteissa kehityksen vaiheita ja toistavat samoja vaiheita uudestaan ja uudestaan. Pahimmassa tapauksessa he eivät saa kokemusta syvästä, tyydyttävästä läheisyydestä ja parisuhteesta. Silloin puhutaan suhteesta, jossa saa olla oma itsensä samalla, kun on vapautta ja rakkautta. Tällainen suhde näkyy sellaisena, jossa viihdytään hyvin yhdessä. Yhdessäolo on mukavaa ja kivaa. On hyvää, molempia tyydyttävää seksiä, joka kehittyy jatkuvasti. Siinä löytyy koko ajan uusia, aina vain ihanampia kokemuksia.

Tällaisessa suhteessa molemmilla on usein tärkeitä harrastuksia tai ystäviä. Samoin heillä on yhteisiäkin ystäviä ja harrastuksia. Ja sanomattakin on selvää, että tällaisessa suhteessa lapset voivat hyvin. Se näkyy lasten hyvänä itsetuntona ja luottamuksena elämään. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö lapset ilmaisisi pettymyksiään ja surujaan.

Lähde: Väestöliitto