Terve.fi

Yleistietoa sydäninfarktista

Yleistietoa sydäninfarktista
Mikä aiheuttaa sydäninfarktin eli sydänkohtauksen? Kuinka yleinen se on? Lue tästä artikkelista.

Sydäninfarkti tarkoittaa hapenpuutteen aiheuttamaa paikallista sydänlihaskuoliota. Sydäninfarkti johtuu lähes aina sepelvaltimotaudista. Tärkein oire on pitkittynyt rintakipu. Rintakipuilu onkin tärkeä diagnoosin kulmakivi, lisäksi tarvitaan tarkentavia tutkimuksia. Sydäninfarktin hoidossa tärkeintä on hoidon aloittaminen mahdollisimman aikaisin. Noin puolet sydäninfarktipotilaista menehtyy. Sairastumisen riskiä voi vähentää elämäntavoilla.

Sydäninfarktin aiheuttajat

Sydäninfarkti on hapenpuutteen aiheuttama paikallinen sydänlihaskuolio. Se aiheutuu sydänlihakselle verta tuovien sepelvaltimoiden ahtautumisesta tai tukkeutumisesta, joka aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta.

Happeutumisen häiriö aiheuttaa oireet, joita nimitetään sepelvaltimokohtauksiksi. Kun hapenpuute saa aikaan sydänlihaksen paikallisen kuolion eli solujen tuhoutumisen, puhutaan sydäninfarktista. Solukuolemat etenevät kiivaasti, mutta lopullisen laajuutensa kuolio saa vasta tuntien kuluessa.

Uutta sydänlihasta ei kasva kuoliossa menetetyn tilalle. Jos kuoliota ei synny, tapahtumaa nimitetään epävakaaksi rasitusrintakivuksi.

Sydäninfarktia edeltää yleensä sepelvaltimotauti. Sepelvaltimokohtauksien tavallisin syy on sepelvaltimon seinämään kertyneen valtimorasvoittuman repeämä. Repeämä johtaa suonensisäiseen verihyytymään tai valtimon äkilliseen supistumiseen ja näin tukkii sepelvaltimon verenkierron. Verenkierron heikkeneminen johtaa sydänlihaksen hapensaannin vähenemiseen. Suonitukos voi johtua myös sepelvaltimon seinän repeytymästä, vammasta tai veritulpasta.

Kuolion synnyttyä sydämen sähköinen aktiviteetti alkaa horjua ja voi syntyä rytmihäiriöitä. Lisäksi voi syntyä sydämen pumppaushäiriö. Tila vaikuttaa myös ääreisverenkiertoon muualla elimistössä ja aiheuttaa veren virtauksen häiriöitä.

Sepelvaltimokohtauksen riski on todennäköinen niillä, joilla on jo aikaisemmin diagnosoitu sepelvaltimotauti. Riski on suuri myös henkilöillä, joille on kasautunut paljon sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, kuten ylipaino, vähäinen liikunta, runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, diabetes (tyyppi 1, tyyppi 2), korkea kolesteroli, korkea verenpaine, korkea ikä, miessukupuoli ja sukurasite sydäninfarktille.

Sydäninfarktilla on laukaisevia tekijöitä. Yleisin sydäninfarktin ajankohta on aamu. Laukaisevana tekijänä voi olla mm. epätavallisen voimakas fyysinen tai psyykkinen rasitus, kirurginen toimenpide, äkillinen verenvuoto, akuutti infektio, hengitystieinfektio tai keuhkoembolia eli keuhkoveritulppa. Melko usein infarktia edeltää jonkinlainen elämänmuutos.

Sydäninfarktin periytyvyys

Sydäninfarktin taustalla on yleensä sepelvaltimotauti. Sepelvaltimotaudin perinnöllisyys on erityisen suuressa osassa nuorena sepelvaltimotautiin sairastuneilla. Sepelvaltimotaudin perinnöllisyys välittyy yleensä sepelvaltimotaudin vaaratekijöiden kautta. Tällaisia periytyviä sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä ovat mm. familiaalinen hyperkolesterolemia, joka aiheuttaa korkeita veren rasva-arvoja, ja taipuvuus verenpainetautiin. Myös diabetes, lihavuus ja veren hyytymistekijöihin liittyvät häiriöt ovat sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, joilla on osittain perinnöllinen taipumus.

Sydäninfarktin ennuste

Joka vuosi Suomessa kuolee sydäninfarktiin noin 13 000 ihmistä, lähes puolet heistä kuolee jo kotona tai matkalla sairaalaan, loput sairaalassa. Sairaalahoitoon ehtineistä infarktipotilaista ensimmäisen vuoden aikana menehtyy 20 %. Näistä kuolemista puolet tapahtuu sairaalassa ollessa ja neljäsosa ensimmäisen hoitovuorokauden kuluessa.

Sydäninfarktipotilaan lyhyen ajan ennusteeseen sairaalassa ollessa vaikuttaa potilaan ikä, verenpaine, syke ja infarktin paikka sydänlihaksessa. Lisäksi aiemmin sairastettu sydäninfarkti, diabetes, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus, aivoverisuonisairaus ja dialyysihoito heikentävät ennustetta.

Osalla sydäninfarktista toipuneista potilaista on suuri riski saada uusi sydäninfarkti tai kuolla äkillisesti. Suurin ennustetta heikentävä tekijä infarktin sairastaneilla on sydämen vasemman kammion heikentynyt toiminta infarktin jälkeen, sillä se voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. Lisäksi ennustetta huonontaa kammiotakykardioiden esiintyminen, sepelvaltimoahtaumien vaikeusaste ja sijainti sekä ahtautuneiden valtimoiden määrä.

Sydäninfarktin yleisyys

Suomessa sepelvaltimokohtaukseen sairastuu 44 000 ihmistä vuosittain. Heistä noin puolet on saanut sydäninfarktin, lopuilla diagnoosina on epävakaa rasitusrintakipu. 50-70 -vuotiailla miehillä kuolleisuus sepelvaltimotautiin on selvästi yleisempää saman ikäisiin naisiin verrattuna. Ero tasoittuu lähestyttäessä 80. ikävuotta. Yleisintä sepelvaltimotautiin kuoleminen on Pohjois- ja Itä-Suomessa. Kuolleisuus sepelvaltimotautiin on laskenut selvästi parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Lähteet:

Sepelvaltimotautikohtaus: epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti ilman ST-nousuja (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 3.4.2018). www.kaypahoito.fi

Kervinen H. Akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä ja sydäninfarkti, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

ICD-10:

I21 Sydäninfarkti

Julkaistu: 29.7.2019
Kommentoi »