Tupakointiin liittyvät keuhkosairaudet ja rasitusastma ovat yleisiä hengenahdistuksen syitä. Liikalihavuuteen liittyy usein hengenahdistusta, samoin anemiaan.
Sydämen vajaatoiminta on nuorilla ja työikäisillä ihmisillä harvinaista: 65-vuotiaista sairastuu vuosittain sydämen vajaatoimintaan alle yksi sadasta, kun 80-vuotiaista siihen sairastuu vuosittain kolme sadasta. Sydämen vajaatoimintaa sairastaa koko väestöstä 1-2 % ja yli 75-vuotiaista lähes 10 %. Yleisimpiä sydämen vajaatoiminnan syitä ovat sepelvaltimotauti ja verenpainetauti.
Milloin epäillä sydänperäistä syytä?
Terve sydän pystyy liikunnan aikana tarvittaessa moninkertaistamaan minuutin aikana pumppaamansa verimäärän eli minuuttitilavuuden. Jos jokin sydänvika huonontaa sydämen pumppauskykyä, seuraa tästä vähitellen fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä ja hengenahdistusta rasituksessa. Hengenahdistuksen asemesta tai lisäksi voi ilmetä rasituksen aikaista väsymystä ja uupumista.
Sairauden edetessä keuhkoihin voi tulla verentungosta ja varsinkin alaraajoihin nestekertymää ja turvotusta. Tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus rasituksessa ja makuulla, väsymys ja nopeutunut sydämen syke. Yöllä, nukkuessa ilmenevä hengenahdistus ja yskä, jotka helpottuvat puolisen tuntia pystyyn nousemisen jälkeen, voivat olla sydämen vajaatoiminnan oireita. Nesteen kertymisen merkkeinä kaulan laskimosuonet voivat pullottaa ja jalkoihin, ristiselkään ja käsiin kertyy turvotusta. Pelkkä alaraajojen turvotus ilman muita oireita on usein muuta kuin sydänperäistä.
Kuinka sydämen vajaatoiminta todetaan?
Lääkäri voi todeta sydämen vajaatoiminnan, jos potilaalla on tiedossa oleva sydämen tai verenkiertoelimistön sairaus ja tyypillisiä oireita ja löydöksiä. Sydämen ja keuhkojen röntgenkuvassa sydän voi olla suurentunut ja keuhkolaskimoissa saattaa näkyä verentungosta. Usein myös sydänfilmissä on muutoksia. Jos diagnoosi jää epävarmaksi, asiaa voidaan selvitellä BNP-nimisellä verikokeella. Jos sen tulos on normaali, kyseessä on erittäin harvoin sydämen vajaatoiminta. Jos BNP on kohonnut, ovat sydämen jatkotutkimukset, lähinnä sydämen kaikukuvaus, tarpeen.
Sydämen kaikukuvaus tehdään sydämen vajaatoimintaa sairastavalle sydämen vajaatoiminnan syyn ja mekanismin selvittämiseksi. Kaikukuvauksessa voidaan määrittää, aiheutuuko vajaatoiminta heikentyneestä sydämen vasemman kammion pumppauskyvystä vai sydämen täyttymisen häiriöstä. Kaikukuvauksella voidaan myös todeta mahdollisia hoidettavia sairauksia, kuten synnynnäisiä sydänvikoja ja sydänläppien vikoja. Kaikukuvauksen perusteella suunnitellaan oireita helpottava ja taudin ennusteeseen suotuisasti vaikuttava lääkehoito. Lääkehoito on tavallisesti elinikäinen. Joskus harvoin, kun ohimenevä tekijä, esimerkiksi raskaus tai tulehdus, on laukaissut vajaatoiminnan, voidaan lääkitys myöhemmin purkaa.
Jos sydämen vajaatoimintaa sairastavalla on rasituksessa ilmaantuvia rintakipuja, tai muusta syystä epäily sepelvaltimotaudista, tehdään yleensä rasituskoe ja usein myös sepelvaltimotaudin varjoainekuvaus. Joskus sepelvaltimotaudin hoito pallolaajennuksen tai sepelvaltimon ohitusleikkauksen avulla voi helpottaa myös sydämen vajaatoimintaa.
