Kilpirauhasairauksia on useita, ja niiden hoito kuuluu osaksi perusterveydenhoitoon, sekä erikoissairaanhoitoon. Ne ovat varsin yleisiä ja tuttuja ongelmia yleislääkärin vastaanotolla.
Suurin osa kilpirauhassairauksista on parannettavissa ja hoidettavissa hyvin, eikä haittaa juurikaan normaalia elämää, joskin ne vaativat säännönmukaista lääkärinseurantaa.
Tässä artikkelissa käsitellään yleisempiä kilpirauhassairauksia.
Kyhmy tai suurentunut kilpirauhanen
Usein potilas havaitsee itse kilpirauhasen suurenemisen, tai kyhmyn siinä. Oireena saattaa olla painontunne kaulalla, lievää aristusta.
Yksittäinen kilpirauhaskyhmy on useimmiten hyvänlaatuinen kysta (nesterakkula), tai struumakyhmy (kilpirauhaskudoksen paikallinen liikakasvu) tai osa monikyhmystruumaa. Myös autoimmuunikilpirauhastulehdus voi aiheuttaa kyhmyn tai kilpirauhasen suurentumisen. Ns. follikulaarinen adenooma voi olla kyhmyn takana. Toki taustalla saattaa olla myös kilpirauhassyöpä, joita kyhmyistä on n. 5 %. Tällöin on syytä hakeutua lääkäriin, jossa yleensä tutkitaan kilpirauhashormonit (TSH, T4V), autoimmuunikilpirauhastulehdusta kuvaava koe (TPO-vasta-aineet verestä), tehdään kaulan ultraääni ja otetaan kyhmystä tai kyhmyistä ohutneulanäyte (ONB), patologin arvioitavaksi. Tällöin päästään diagnoosiin ja hoitoon, josta se riippuu.
Mikäli kyhmystä otettu solunäyte vaikuttaa pahanlaatuiselta, tehdään lähete erikoissairaanhoitoon ja suoritetaan leikkaus (joko osa kilpirauhasesta poistetaan tai kokonaisuudessaan). On myös mahdollista, että leikkauksen jälkeen annetaan radiojodihoito, jolla tuhotaan mahdollisesti leikkauksesta jäljelle jäänyt kilpirauhaskudos. Tällöin tyroksiinitablettihoito on elinikäinen.
Kilpirauhassyöpiä on neljää päälajia; papillaarinen, follikulaarinen, medullaarinen ja anaplastinen. Kaksi ensimmäistä ovat syöpiä, jotka voidaan parantaa vaikka ne olisivat levinneet esim. keuhkoihin. Kaksi jälkimmäistä levinneenä, eivät ole parannettavissa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi)
Usein potilaan oireina ovat väsymys, turvotus, palelu, lihominen, ummetus, muistitoiminnan häiriöt ja hidas sydämen lyönti. Tällöin määritellään kilpirauhasveriarvot (TSH, T4V), josta asia varmistuu.
Yleisin syy tähän on autoimmuunikilpirauhastulehdus (varmistetaan mittaamalla verestä TPO-vasta-aineet). Hyvin harvinainen syy voi olla ns. sentraalinen aivolisäkeperäinen vajaatoiminta (5 %), tällöin sekä TSH ja T4V ovat matalat molemmat. Muutoin TSH on hyvin korkea ja T4V on matala normaalissa vajaatoiminnassa. Välttämättä kilpirauhasen ultraäänitutkimusta ei tarvitse tehdä, mutta jos siihen päädytään on ultraäänikuvio läiskäinen, joka viittaa autoimmuunikilpirauhastulehdukseen ja tarpeen mukaan voidaan ottaa ohutneulanäyte (ONB) asian varmistamiseksi patologin analyysia varten.
Hoito on varsin yksinkertainen, aloitetaan varovaisella annoksella tyroksiinitablettihoito ja seurataan kilpirauhasarvoja 4 viikon välein. Tyroksiiniannos tulisi säätää siten, että TSH-pitoisuus on n 1-2 mU/l välillä. Kun tilanne on stabiili, voidaan ne kontrolloida puolivuosittain tai vuosittain. Usein oireet poistuvat hoidolla. Masentuneilta potilailta tulisi aina mitata kilpirauhasarvot muun muassa.
- Lue lääkärikirja: Kilpirauhasen vajaatoiminta, oireet ja hoito
Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)
Potilaan oireina on levottomuus, unettomuus, kiihtynyt sydämen syke, laihtuminen, ripulointi, yleinen kiihtyneisyys, hikoilu, lämmin olo, käsien tärinä, jano ja virtsaamisen tarpeen lisääntyminen. Basedowin taudissa silmäoireet, punoitus, näköhäiriöt. Tällöin kilpirauhanen tuottaa liikaa T4V-hormonia, joka aiheuttaa oireet.
Kilpirauhasen liikatoiminta on huomattavasti harvinaisempi kuin esim. vajaatoiminta. Yleisimmät syyt tähän ovat ns. Basedowin tauti (tunnetaan myös Gravesin taudin nimellä), jolloin verenkiertoon on kehittynyt TSH-kaltaisia hormonia simuloivia vasta-aineita (TSHRAb), jota stimuloivat suoraan kilpirauhasta erittämään liikaa T4V:tä. Muita syitä ovat toksinen monikyhmystruuma tai liikatoimiva adenooma.
Hoitona on tyreostaattitablettihoito, jolla saadaan potilaan kilpirauhashormonit normaaleille tasoille. Myös beetasalpaajahoito yhdistetään usein hoitoon oireita rauhoittamaan. Hoito vaatii seurantaa, koska se saattaa vaikuttaa valkosolujen tuotantoon luuytimessä (harvoin). Samalla seurataan tiiviisti kilpirauhasarvojen kehittymistä. Yleensä hoito kestää 12-18 kuukautta tyreostaatilla jonka jälkeen tehdään lähete erikoissairaanhoitoon, jossa joko annetaan kilpirauhasen tuhoava radiojodihoito tai kilpirauhasen leikkaus. Sen jälkeen on tyroksiinihoito elinikäinen. Basedowin taudissa saattaa kehittyä silmien takaisen rasvakudoksen kasvua ja silmät ikään kuin pullottavat ulospäin. Tätä pyritään hoitamaan jättikortisonipulssihoidoin, samaten kuivasilmäisyyttä kostutustipoin.
Krooninen autoimmuunityreoidiitti
Yleensä ilmaantuu hiipuen vuosien saatossa aiheuttaen lopulta kilpirauhasen vajaatoiminnan. Oirekuva lopulta johtaa klassiseen vajaatoiminnan oireisiin, jotka on kuvattu aikaisemmin. Diagnoosiin päästään mittaamalla kilpirauhasarvot sekä verestä TPO-vasta-aineet. Tauti voi myös johtaa struuman eli liikakasvun kehittymiseen. Yleensä ei esiinny kaulakipuja lainkaan, joskin kyhmyjä saattaa esiintyä. Kroonisessa autoimmuunityreoidiitissa elimistö kehittää vihamielisiä vasta-aineita kilpirauhaskudosta vastaan ja se lopulta surkastuu ja lopettaa T4V tuotannon tai sen tuotanto hiipuu. Kaulan ultraäänitutkimus (joka ei ole välttämätön), nähdään läiskäinen kuvia ja tarpeen mukaan voidaan ottaa ohutneulanäyte (ONB) patologin tarkasteltavaksi. Mikäli kudostuho on ajoittain suuri, voi seurata liikatoiminnan oireitakin. Hoitona on lopunelämää tyroksiinitablettihoito, jossa pyritään annostelu 4 viikon kilpirauhasmittauksin saamaan TSH taso 1-2 mU/l tasolle hioen tyroksiinin annostelua.
Subakuutti tyreoidiitti (äkillinen kilpirauhastulehdus)
Oirekuvana on kovaa kaulakipua, korkea kuume, ja kaulan turpoaminen. Usein tilanne sekoitetaan nielutulehdukseen. Diagnoosiin päästään mittaamalla veren lasko (senkka), joka on useimmilla koholla samaten tulehdusarvo CRP. Alkuun T4V on koholla, joka saattaa aiheuttaa liikatoiminnan oireita, joita hoidetaan beetasalpaajilla. Tämän jälkeen kehittyy 1-2 kk vajaatoimintavaihe (n. 20 % potilaille). Hoitona on kortisonihoito varsin suurilla annoksilla 2 kuukauden ajan alenevin annoksin. Hoitoon voidaan liittää myös NSAID-kipulääkitys. Kilpirauhasarvoja, laskoa ja CRP arvoja seurataan tiiviisti. Joillekin potilaille saattaa jäädä vajaatoiminta (yleensä lievä), joka hoidetaan tyroksiinitabletein.
Faktaa kilpirauhasesta
- Kilpirauhassairaudet ovat varsin yleisiä ja hyvin hoidettavissa
- Kyhmy kilpirauhasessa tai suurentunut kilpirauhanen tulee aina tutkia, hakeudu lääkäriin
- Kilpirauhassyövät ovat varsin harvinaisia, joten alkuvaiheessa ei heti kannata pelätä sen olevan syöpää
- Pääosin kilpirauhassairaudet voidaan hoitaa perussairaanhoidossa
- Jotkin kilpirauhassairaudet vaativat erikoislääkärin hoitoa, radiojodihoitoa tai jopa leikkaushoitoa
- Mikäli epäilet sinulla olevan kilpirauhassairauden mainitse siitä lääkärillesi
Lue lisää:
Lääkärikirja: Kilpirauhasen liikatoiminta
Lääkärikirja: Kilpirauhasen vajaatoiminta
Tutustu myös näihin artikkeleihin
Uutisarkistosta poimittua
Lääkäriltä kysyttyä
Etsi lisää tietoa aiheesta
